Minä-minä-minä yhteiskuntamme erilaistuu ja muuttuu koko ajan niin nopeasti, että lapsuuden kaipuusta on tullut ”ruuhkavuosiaan” elävien vanhempien outo pakopaikka, jota etsitään kummilla tavoilla. Näitä asioita kannattaa kummastella, sillä mitään sellaista viattomuutta ei voi olla oikeasti olemassa, jonka perään ei voisi haikailla ja pakoilla vanhemmuutta ja vastuuta.

Selailin Suomalalsen kirjakaupan hyllyjä ennen juhannusta Helsingissä ja olin saada sydänkohtauksen. Aleksanterinkadun lippulaivamyymälässä myydyimpänä ykkösenä komeili Bonnier Faktan julkaisema aikuisten värityskirja ”Kreativitet och mindfulness” eli suomeksi väritä itsellesi mielenrauha. Miten tässä on näin päässyt käymään?

Yhteiskunnallista vastuuta halutaan kiertää ja vakavia ongelma kannattaa väistellä niin kauan kun on mahdollista! Ja miksei värittämällä! Mutta tosiasiassa värityskirjat ovat osa laajenevaa ilmiötä, jonka avain sana on mielenrauha. Tavoitteena on opetella kuuntelemaan omaa oloa tai hienommin tavoitella lapsellista ”hyväksyttävää tietoista läsnäoloa”.

Yhteiskunnassa tämä näkyy ns. konsulttiapuna. Yhä vaikeammat asiat siirretään ”muka” asiantuntijoille, koska kiusallisia päätöksiä ei haluta tehdä itse, vaikka kunnan omatkin virkamiehet siihen kykenisivät. Kaipuu itsekkääseen huolettomuuteen on niin suuri, että tämä alkaa näkyä jo akateemisessa tutkimuksessakin. Turun yliopiston professori Marja-Liisa Honkasalo on saanut Suomen Akatemialta runsaasti riihikuivaa rahaa tutkiakseen ryhmänsä kanssa neljä vuotta yliluonnollisia ilmiöitä. En tiedä, mutta minusta tutkimusrahalle saataisi olla parempaakin käyttöä, sillä terveydenhoidossamme ja
hyvinvoinnissamme saattaisi olla parempiakin kohteita, kuten tautiluokitukset ja ennalta ehkäisevät hoitomuodot.

En itse koe kovin merkitykselliseksi sellaisia tutkimuksia, joissa vainajat käyvät tervehtimässä ja kellot pysähtyvät mystisesti. Toki sillä on merkitystä sellaisille henkilöille, jotka on luokiteltu hulluiksi ja hörhöiksi kokiessaan yliluonnollisia tai kuullessaan ääniä. Olen näissä asioissa skeptikko eli epäilijä. Hankasalon ryhmä ei tee itse mitään luonnontieteellisiä kokeita, ettei ryhmää voisi syyttää huuhaasta, vaan se pyrkii tutkimaan ihmismielen rakenteita ääri-ilmiöiden tai äärikokemusten kautta. Olisin toki halunnut nähdä, miten huoneessa oleva henki tai vainaja olisi mitattu?

Nämäkin rahat olisi voitu käyttää paremmin mielenterveystutkimukseen kuin mutuun. Ei muuta kuin aikuiset joukolla värittämään!

Hyvää värityskesää toivoo

Jussi Melanen