Kaikki tiedämme, että ilmastomme lämpenee liian nopeasti, ihmisiä syntyy liikaa, vesi loppuu, ääri-ilmiöt lisääntyvät sekä energian että sähkön tarve lisääntyy. Olemme todennäköisesti jo tilanteessa, jota kutsutaan ”the point of no return” eli tilannetta, josta ei ole enää paluuta entiseen. Maapallon ilmastopolitiikan tavoitteita on likaa rakennettu ”vihreän yksiuloitteisen” tavoitteiden mukaisesti ja niiden länsimaisten käsitysharhojen varaan. Tämä siksi, että globaalissa maailmassa pienikin muutos enegiataloudessa haavoittaa sellaisia talouksia, jotka ovat liikaa luottaneet yhteen enegialähteeseen, kuten nyt esimerkiksi Saksa Venäjän maakaasuun. Putinin sota muutti kaiken, koska ei kyetty näkemään Putinin aggressiivista hyökkäyspolitiikkaa ja laajentumisaikeita lainkaan. Jälkiviisaus on turhaa, sillä nyt tarvitaan Euroopassa laajaa yhteistyötä ja uhrauksia yrittää kääntää energiavenettä kohti uusia puhtaampia energiamuotoja. Mutta se maksaa hunajaa ja on uskomattoman hidasta!
Energiasta 80 prosenttia tehdään yhä öljyllä, hiilellä ja maakaasulla. Kiinaan rakennetaan koko ajan lisää fossiilisia polttoainetta käyttäviä voimalaitoksia arviolta 30-60 vuodessa. Tämä on fakta, kun katsoo energian tuotantolaitoksiin tehtäviä investointeja. On täysin käsittämätöntä, että maailman poliittiset johtajat ovat sitoutuneet alentamaan maapallon lämpötilaa puolellatoista astella. He haluavat pysyä vain vallassa ja kertoa tarinaa, joka laajemassa tarkastelussa osoittautuu todelliseksi kuplaksi. Minut voi tuomita huoletta ”kehityksen jarruksi”, mutta ennen kuin pääsemme tuottamaan maailmassa puhtaampaa energiaa, edessä on valtavia haasteita koko ihmiskunnalle.
Tärkeintä maapallolle olisi turhasta kulutuksesta luopuminen, säästöt ja jatkuvasta kasvustrategiasta irtipääseminen! Ongelman ydin on se, miten kykenemme tulevaisuudessa tarvittavaan ENERGIATRANSITIOON eli energiansiirtoon, jolla koko maapallo kykensi siirtymään puhtaampaan energiaan yhteismitallisesti tietyssä aikataulussa yhteisen suunnittelun avulla? Tämä kaikki vaatisi ehdottomasti ainakin kahta asiaa: uutta teknologiaa ja maailmanlaajuista yhteistyötä ja lisäksi sitä kommunistien ennen kailottamaa uutta solidaarisuutta.
Eri asia onkin sitten, miten tämä toteutettaisiin järkevästi, hallitusti ja tietyllä aikavälillä. Nykymaailma tulee tarvitsemaan vielä kauan yllälueteltuja vanhoja energialähteitä, koska ne ovat helposti liikuteltavissa nykyisillä kuljetuskalustoilla. Energiajärjestelmämme pitäisi sähköistää. Tosiasia on, että tuuli ja aurinkoenergia tuottavat toki sähköä, mutta ne ovat vaikeasti liikuteltavissa, siirrettävissä ja varastoitavissa. Aina ei tuule eikä paista ja varastointi on kallista. Euroopassa rakennetaan tuulivoimaloita aggressiivisesti. Löytyykö niin rohkeita investoijia, jotka haluaisivat rakentaa kaasuturbinivoimalaitoksia, joita käytetään vain, kun ei tuule? Mikä yritys uskaltaa nyt rakentaa ja investoida LNG-maakaasuun perustavia miljardeja maksaviin terminaaleihin? Mitä, jos Venäjällä johto vaihtuu ja maakaasuputket avautuvatkin? Silti Eurooppa ei voi enää joutua kiristyksen kohteeksi.
Ihmiskunnalla on mahdollisuuksia selviytyä tästä kaikesta, mutta pitemällä aikavälillä kuin ”vihreät” haluaisivat. Energia ja sähköpolitiikka vaatii tulevaisuudessa tarkkoja suunnitelmia ja sellaisia investointikohteita, joilla uusiutuva energia saataisiin nopeasti ja joustavasti markkinoille. Sähköautot ovat tunkemassa markkinoille ja akkuteollisuus käy kuumana kuin hiilihanko. Ongelmana vain ovat se, riittävätkö maailman mineraalivarat uusien akkujen valmistamiseen vuosikausia eteenpäin? Kaivoksia tarvitaan lisää ja lisää, mutta ennen kuin ne saadaan nopeasti käyttöön, kuluu siihen pakosti aikaa helposti 10 vuotta! Kiinassa lithiumia ja akkumatriaaleja riittää, mutta autoritaarisena valtiona, se voisi helposti kiristää länsimaita ja saada hinnan kohoamaan kohtuuttomuuksiin?
Vety on erittäin lupaava energialähde, mutta siitä tehtävät sähköpolttoaineet, vaativat suunnattomasti energiaa. Tämä onnistuisi parhaiten rakentamalla suunnattomia tuulienergiavoimaloita, joiden tuottamasta sähköstä tehtäisiin fossiilitonta vetyä. Tässä hankeessa suomalainen St1 ja sen suurin omistaja Mika Anttonen kulkee maailmassa etujoukoissa.
Miten maapallomme kykenee vähentämään teollisuuden ja ihmismassojen päästöjä, on erittäin suuri ja ajankohtainen kysymys. Kysymyksiä on enemmän kuin hyviä vastauksia. Pitäisikö maailman energia- ja sähköyhtiöt kansallistaa? Ovatko tulevaisuudessa tarvittavat energiatransiitiot yleensäkin pörssiyhtiöiden logiikkaan kuuluvia asioita?
Tällä kaikella pohdiskelemisella ei ole mieltä, jos Afrikka ja muut kehittyvät valtiot rakentavat vanhoja hiilivoimaloita aina vain lisää. Ja meidän ikioma ”Isä Iloinen” eli Putin voi painaa taktista ydinasenappia!
Istutan kuitenkin vielä yhden puun ennen tätä Pönniälään!
Jussi Melanen