Katselin kuukausi sitten MOT-ohjelman Perintöyhtiöiden uskomattomasta röyhkeydestä pieniä ihmisiä kohtaan ja suoranaisesta kiristyksestä ja ahneudesta, joten lienee paikallaan hivenen tarkastella asian taustoja tosiasioiden valossa ja tarkastella samalla eurooppalaisia pankkeja kriittisesti.
Vuosituhannen alussa valtion roskapankki Arsenal myi 12 000 miljoonan markan saatavat eli noin 60 000 suomalaisen maksukyyttömän saatavat Asa konsernille Norjaan. Kauppahinta oli 600 miljoonaa markkaa eli 100 miljoonaa euroa. Se oli vain viisi prosenttia näiden velkojen nimellisarvosta. Mikseivät suomalaiset velalliset itse saaneet ostaa velkansa valtiolta kyseisellä viidellä prosentilla? He olivat uskoneet, että devalvaatioita ei tule, koska valtio niin vakuutti. Tällöin ulkomaiset saalistajat pääsivät jälkimarkkinoille rahastamaan näitä rehellisiä suomalaisia ihmisiä.
Ulkomaiset saalistajat , kuten perintäyhtiöt Lindorff ja Instrument Justitia pääsivät apajille ja itsemurhat lisääntyivät ja mummon 0,15 euron saatava saattoi kasvaa 123,00 euroksi. Siksi etsin parista lähteestä, miten nämä pankit ja ”banksterit” itse toimivat. Rikkaiden ahneus on jotain täysin käsittämätöntä ja pakkien vielä käsittämättömämpää. Seuraavassa tarkastelen tätä useiden lähteiden ja tosi asioiden pohjalta!
Maailma puhuu, että talousnousu on pikkuhiljaa alkanut. Voihan reaalimaailmassa näin ollakin, mutta kuinkas on sitten pankkien virtuaalinen talous ja EU-maiden takuut Italian pankkikriisissä ja muu rahamonopolin manipuloiminen ja suurpankkien maksamat huimat 230 miljardin dollarin sakot kuuden viime vuoden aikana (lähde IMF)
Saksalaiset pankit ovat taanneet Kreikan lainat ja haluavat EU:n muutkin kansalaiset maksumiehiksi. Euroalueen surkeimman pankin italialaisen suurpankin BMPS:n pelastamiseen arvioidaan menevän noin 9 miljardia euroa, joka on paljon enemmän, kun vielä vuosi sitten arvio oli 5 miljardia euroa. Italian valtio varautuu vahvistamaan kriisipankkiensa varallisuutta 20 miljardilla eurolla. Tämä tarkoittaisi sitä, että pankin yksityisten sijoittajien varat ovat vaarassa, mikä tietää aivan varmaa talletuspakoa tästä pankista.
Kaikki muut pankit tuntuvat tietävän asiasta paitsi EU:n valvontaviranomaiset, joille sekään ei voi olla yllätys. Koko pankkijärjestelmän rikollisesta luonteesta saa hyvän kuvan siitä, että kaikki rikolliset pankit ovat niin sanottuja SIFI pankkeja.
Keskuspankeilla on oma järjestelypankki BIS (Bank for International Settlements) Baselissa Sveitsissä. Sen yhteydessä toimii niin sanottu Baselin komitea, jonka jäseninä on 28 keskuspankkia. Tämä komitea on nimittänyt 34 suurinta pankkia niin tärkeiksi koko pankkijärjestelmälle, että niitä SIFI pankkeja ei systeemi yksinkertaisesti voi laskea konkurssiin. Siksi niillä on turvatakuut.
Rahamarkkinoiden suunnaton keskittyminen on luonut karmeat raamit,joilla markkinavoimat voivat temmeltää ilman huolen häivää. Vuonna 2014 maailman tavaroita tuotettiin lähes 80 biljoonalla dollarilla, mikä oli silloin maapallon bruttokansantuote. Finanssituotteiden säänneltyjä kauppapaikkoja ovat pörssit, joissa kaupattavien finanssituotteiden yhteenlaskettu markkina-arvo oli sattumoisin sama kuin maailman BKT eli 80 biljoonaa dollaria.
Pörssien finanssituotteet ovat standardisoituja ja toiminta läpinäkyvää ja rikkomuksista rangaistaan. Mutta koko juju onkin kaiken julkisen valvonnan ja säätelyn ulottumattomissa oleva OTC (Over the counter) karuselli. Se on koko virtuaalitalouden alkukoti. Tässä järjestelmässä esimerkiksi kaksi pankkia voi sopia uuden finanssituotteen liikkeelle laskusta kahden kesken ja määritellä sille hinnan, jonka arvioimiselle muilla markkinaosapuolilla ei ole edellytyksiä.
Näitä OTC-johdannaisia on liikkeellä vuonna 2015 550 biljoonaa dollaria. Mikä suomeksi tarkoittaa, että niiden määrä on kuitenkin seitsemän kertaa suurempi kuin koko maailman kansantuote BKT tai pörssien osakkeiden yhteenlaskettu markkina-arvo. Näitä kaikkia liikutellaan millisekunneilla supersalaisilla algoritmeilla, kuten Dark Attack, Sumo, Silent Guerilla. Algoritmit ovat matemaattisia merkkijonoja, joilla sähköistä pörssikauppaa käydään maailman suurimmissa pankeissa. Ongelmana onkin se, että kun yksi johdannaislenkki pettää jossain päin maailmaa voi syntyä ketjureaktio.
Henkilökohtaisia rangaistuksia ei tarvitse pelätä, koska pankkikonsernit kantavat vastuun taseissaan. Ne ovat ikään kuin ”liiketoiminnan kustannuksia”. Suomi ei ole erillinen saareke, vaan me maksamme Italialle samoin kuin Kreikallekin rahaa yhteisestä takuupussista.
Juhani Melanen
Lähteet:
Rahan ruhtinaat,2013
Finanssikriisi, Vesa Puttonen