Suomessa on itse asiassa toimiva byrokratia, jos sitä vertaa muihin maihin. Toki me kaikki inhoamme tylsyyttä, niuhottamista, hitautta ja määräilyä, mutta me emme joudu maksamaan virkamiehillemme lahjuksia saadaksemme asiamme hoidetuksi, kuten 150 muussa itsenäisessä maassa.
Uudessa kirjassa ” Konsulttidemokratia” tutkijat Hanna Kuusela ja toimittaja Matti Ylönen antavat palaa ja näyttävät, miten valtiostamme on tullut tyhmä ja tehoton.Koko yhteiskuntaamme riivaavan konsulttidemokratian syntysanat lausuttiin 2000-luvun alussa valtionvarainministeriössä. Eläköitymisen pelossa siellä laadittiin tuottavuusohjelmaksi kutsuttu omalaatuinen hanke, jossa tarkoitus oli vähentää valtion virkamiehiä hinnalla, millä hyvänsä.
Tässä onnistuttiin hienosti. Vuonna 2010 valtion henkilökuntamenot olivat noin 216 miljoonaa euroa pienemmät kuin vuonna 2006, mutta palveluiden ostot 500 miljoonaa euroa suuremmat. Joten missä hyöty? Himasjupakka on vain pieni pintaraapaisu, sillä kirjaa lukiessa ei voi välttyä vihastumisen tunteelta. Kirjassa kuvatut töppäilyt ja väärinkäytökset alkoivat todella aidosti koskemaan, sillä konsulteille maksetuilla summilla, olisi valtion hallintoon ja suunnitteluun helposti palkattu kolme pysyvää tutkijaa. Suomeksi tämä tarkoittaa, että asiantuntemusta ja hiljaista tietoa on hukattu niin paljon, että kohta vain vain konsultti tietää, missä valtioneuvoston WC sijaitsevat.
Koko konsulttidemokratiassa ongelmat liittyvät avoimuuden puutteeseen. Sopimusyksityiskohdat on liian helppo julistaa salaisiksi. Ulkopuolisten on mahdotonta arvioida kaikkia hankkeita, mikä taas tarkoittaa, että hallinnon läpinäkyvyys, legitimiteetti ja vastuullisuus ovat kärsineet, kun tietoa on tahallaan sysätty syrjään.
Olemme toisessa Orwelilaisessa yhteiskunnassa, jossa valtio ei valvokaan kaikkea, vaan sen tekevät puolestamme konsulit. Kirjassa haastatellut 50 henkilöä ovat tulleet esiin nimettöminä. Tämä on ymmärrettävää, sillä kukapa omaa oksaansa sahaisi. Uskomattomimpia töppäyksiä ovat tietysti VR:n epäonnistunut lipunmyyntiuudistus. Karmeinta on kuitenkin tapahtunut valtion It-palveluissa. Sopimuksia on solmittu niin taitamattomasti, että valtion kokonaan maksamat ohjelmien oikeudet ovat jääneet ylilaskutuksia tehneille konsulteille, jotka voivat kiristää valtiota jatkosopimuksilla. Mutta silti potilasjärjestelmiä ei ole saatu toimimaan.
Pahinta ei tässä kaikessa ole raha, vaan vallan siirtyminen näille konsulttipelleille. Hidas ja laajapohjainen komiteatyöskentely ei ole muodissa, vaan kaiken mittana on ” ketteryys”. Byrokratia tässä lisääntyy, muuta valta säilyy kansalla. Kuka uskaltaa sanoa tämän ääneen?
Uudet verolinjaukset ja elinkeinoelämä eivät tätä taatusti tee, sillä niin ovelasti köyhää on kusetettu taas kerran.
Jussi Melanen