Luin viime viikolla mökillä todella upean ja syvämietteisen fyysikko Kari Enqvistin kirjan ” Uskomaton matka uskovien maailmaan”. Kirja pakotti väkisinkin myös itseni ajattelemaan muutamia asioita kriittisesti ja rohkean itsenäisesti.
Olen agnostikko eli epäilijä. BIG BANG eli universumimme syntyi fyysikoiden mielestä noin 11,5 miljardia vuotta sitten suuressa räjähdyksessä. Se laajenee koko ajan ja me pienet sinisen planeetan asukit olemme hiekkajyvänen aurinkokuntien ja galaksien välisessä avaruudessa ja valovuosien päässä mahdollisista toisista älyllisistä olioista. Tämä tieteen hyväksymä fakta sai minut aamuyöllä pohtimaan meitä kaikkia kiinnostavasta asiasta eli jumalasta ja hänen persoonallisesta olomuodostaan.
Erityisesti jäin miettimään, että onko tämä lapsuuteni vanha pilven reunalla istuva vanha ukko ja Jeesus hänen poikansa, varmasti kuulut syyrialaisten lasten rukoukset sodan hirveydestä. Entä kuinka narsistinen jumalolioni on, jos hän kuulee vain minun rukoukseni eikä raiskattuja hindutyttäriä Intiassa?
Kuinka hän pystyy sallimaan homoparit ja hyväksyy niin paljon erilaisia tulkintoja itsestään. Nimenomaan olen epäuskoinen jumalan persoonallisuudesta, enkä tiedä aina uskonto-inttäjäisissä, mistä jumalasta kulloinkin on kyse?
Pidän täysin mahdollisena, jos minulta kysytään, että toimiiko kosmoksessa jokin meille vieras äly, älykäs suunnitelma tai joku korkeampi tietoisuus, mutta vaikeampi tai lähes mahdoton minun on uskoa persoonalliseen jumalaan, joka lähetti poikansa tänne kidutettavasti, että jokainen, joka häneen uskoo ja pelastuisi ja saisi ikuisen elämän.
Toiseksi, mitä mielenkiintoa tällä älykkäällä voimalla tai korkeammalla olennolla olisi meidän maapallomme satojen eri jumalten kanssa?
Monet uskonnot toimivat upeina moraalioppeina, mutta niiden fanaattinen noudattaminen johtaa erittäin usein mielettömiin uskonsotiin, kuten juuri nyt Syyriassa, jossa shiat ja sunnit taistelevat viimeiseen veripisaraan päästäkseen omaan taivaaseensa 30 neitsyen pariin.
On äärettömän epätodennäköistä, että kaikki kosmoksen mysteerit koskaan avautuisivat minulle. Paljon todennäköisempää kuin persoonallisen jumalan olemassaolo on se, että ihmisen suhde universumiin ja sen tarkoituksen ymmärtämiseen on samanlaista kuin sammakon suhde suomalaiseen nykylyriikkaan. Aivorakenteemme vetää ymmärrykselle rajat ja kognitiivinen lasikatto tulee vastaan.
Juhani Melanen