Kynttilänpäivä on se päivä, jolloin ennen vanhaan siunattiin vuoden aikana kirkossa poltettavat kynttilät. Päivän evankeliumissa ei kuitenkaan puhuta kynttilöistä, vaan maailman valosta, joka loistaa kirkkaana kaikille kansoille. Tekstissä kuvataan, kuinka pieni perhe, Maria, Joosef ja Jeesus-lapsi, tulevat temppeliin. Siellä he kohtaavat vanhan Simeonin.

Tämä on kohtaaminen, jota Simeon on odottanut koko ikänsä. Kun hän näkee pienen Jeesuksen, hän nostaa lapsen käsivarsilleen ja kiittää Jumalaa siitä, että on saanut nähdä pelastuksensa. Jeesuksen vanhemmat ja varmasti myös muut temppelin kävijät ovat ihmeissään, mutta vanhan miehen sydän on täynnä iloa ja rauhaa.

Mietin, että jotain hienoa on siinä, kuinka Simeon kohtaa perheen. Hän nostaa lapsen syliinsä ja hänen ilonsa saa vanhemmat ihmettelemään. Miten me voisimme olla yhtä riemuissamme jokaisesta lapsesta ja perheestä? Nykyään puhutaan paljon siitä, miten perheet jäävät yksin ja ilman tukiverkkoja. Lapsiperhe-elämästä maalataan lehtien palstoilla ja sosiaalisessa mediassa kuvaa, joka muistuttaa selviämistaistelua – ikuista rallia markettien, töiden ja harrastusten välillä ja loppumattomia rikkonaisia öitä. Simeon on meille oiva muistutus siitä, että lapsi on lahja, suuren ilon ja kiitoksen aihe!

Kynttilänpäivänä alkaa meidän seurakunnassamme Yhteisvastuukeräys, jonka kohteena on tänä vuonna erityisesti vanhemmuuden tukeminen Suomessa ja katastrofialueilla. Vanhemmuuden tukemisen kautta tuetaan koko perhettä ja vahvistetaan lapsen oikeutta turvallisiin ja läsnäoleviin aikuisiin. Tule sinäkin sunnuntaina kirkkoon rukoilemaan lahtelaisten lapsien ja perheiden puolesta.

Maija-Reetta Katajisto

Tarkastelin huvikseni oman ammattikuntani tulokehitystä vuodesta 1971 vuoteen 2008, jolloin jäin eläkkeelle. Vuonna 1980 peruskoulun opettajalla oli sama palkka kuin paperityöläisellä. Nyt paperityöläinen hankkii 1850 euroa enemmän kuukaudessa! Ero on huima ja osittain selittyy vientialojen huippuansioilla, mutta kaikkea se ei selitä. Kyseessä on arvostus, erilaiset painotukset ja se tärkein,  Suomen onnettomin ammattiliitto OAJ, jolle neuvotteluissa vastapuoli on aina naureskellut ja kutsunut liittoamme ” lullukkajengiksi”. Todella syystä!

Kirjoitin vuonna 1981 Lahti ja Ympäristö-lehteen ollessani lakossa sen ainoa kerran koko 45-vuotisen opettajaurani aikana mielestäni hauskan jutun. Vertasin opettajan palkkoja naisten kuukautisiin seuraavasti:
”Molemmat tulevat säännöllisesti kerran kuussa, tekevät kipeää ja kestävät kaksi – kolme päivää.” Uhkasivat erottaa liitosta, mutta ymmärsivät luopua päätöksestä, koska olisivat joutuneet naurunalaisiksi.

Alun kevennys ei muuta sitä tosiaisiaa, että Suomessa on todellisuudessa toimeentulon rajoilla sinnitteleviä työssä käyviä köyhiä ihmisiä noin puoli miljoonaa koko työvoimastamme. Joukossa on itsensä työllistäjiä, pätkä- ja vuokratyöläisiä, postilaisia ja marketeissa tukityöllistettyjä. Heiltä on aina vaadittu joustavuutta ja venymiskykyä ja KIKYÄ KIKYN perään. Kotioloissakin heiltä vaaditaan joustoa ja nykysanalla ” uhriutumista”, sillä usein juuri he pyörittävät arjen kotirumbaa väsyneinä ja ilman kiitosta. Pahimmassa asemassa ovat köyhät yksinhuoltajat ja yksinäiset miehet. Tilanne on muuttumassa Suomessakin koko ajan yhä amerikkalaisemmaksi ja amerikkalaisemmaksi. Haluammeko sellaisen yhteiskunnan, jossa suuri osa suomalaisia elää kaduilla ja tukitoimilla? En ainakaan minä, joka olen oikeudenmukaisen ja vastuullisen markkinatalouden vankka kannattaja!

Mutta tätä suomalaista hirveää sosiaalipoliittista keittoa hämmentävät ja kiristävät monet sellaiset seikat, joihin tarvittaisiin korjauksia välittömästi. Ensinnäkin meidän hyväntahtoinen ja lepsu tukipolitiikkamme on vinouttanut koko asumisen Suomessa. Kelan asumistukia saa 850 000 ihmistä eli 15 prosenttia koko väestöstämme. Kaikkiaan Suomessa asuu vuokralla 1, 4 miljoonaa ihmistä eli 25 % väestöstämme. Tämä tarkoittaa sitä, että valtion tuella asuu noin 70 prosenttia kaikista vuokra-asunnoista asuvista; veronmaksajien rahoilla. Suuret kiinteistösijoittajat, etupäässä työläisten oma Kojamo 5,3 miljardin asunto-omaisuuden arvollaan, ovat nostamassa joka vuosi vuokria. Asumistuki on Suomessa vuokrien suurin korotusautomaatti ja tämä tiedetään. Olemme Suomessa sellaisessa oravanpyörässä, joka tajutaan, mutta jolle ei tehdä mitään. Mikään ei kannusta rakentamaan kohtuullisia vuokra-asuntoja Suomessa.

Mutta huolestuttavinta on se, että suomalainen ei enää pärjää yhdellä palkalla, vaan normaaliin elintasoon tarvitaan kaksi tai kolme työtä! Toisten kurjuus on asuntosijoittajien sampo ja huonot palkat siirtävät ihmiset sossun asiakkaiksi. Pikavippejäkään ei voi ottaa loputtomasti! Marxin Kalle alkaa olla taas ajankohtainen, sillä riistokapitalismille ja veroparatiiseille ei näytetä osattavan tehdä globaalisesti yhtään mitään.

Juhani Melanen

Alkuviikosta olin pohjoisen talvessa. Osallistuin Tromssassa jo 14. kertaa järjestettävään Artic Frontiers -seminaariin, jossa keskustelin arktisista asioista paneeleisissa ja kahdenkeskisessa tapaamisessa Norjan ulkoministeri Ine Eriksen Søreiden kanssa. Inarin korkeudella sijaitsevassa Tromssassa pakkanen paukkui 10 asteen tienoilla ja lunta oli kinoksittain. Kerroin terveiset Lahdesta ja yhdessä toivoimme, että meilläkin on kohta lunta, kun Salpausselän kisat ja Finlandia -hiihto ovat jo ovella.

Sekä luonnontieteilijät että alkuperäiskansojen edustajat ovat todenneet, että ilmasto muuttuu arktisella alueella miltei kaksi kertaa nopeammin kuin muualla maailmassa keskimäärin. Jään sulamisen vaikutukset tulevat näkymään niin luonnonvarataloudessa, infrastruktuurissa kuin liikenteessäkin. Kansainvälinen kiinnostus arktista aluetta kohtaan on kasvanut eksponentiaalisesti. Alueen strateginen kiinnostavuus on kasvanut turvallisuuspoliittisessa mielessä ja lisännyt vahvojen kannanottojen takia suurvaltojen vastakkainasettelua alueella. Lähes kaikki arktiset ja alueesta kiinnostuneet maat ovat päivittämässä tai laatimassa uusia arktisia strategioita, mukaan lukien Suomi.

Suomi onkin keskeinen polaarinen toimija. Maamme on yksi Arktisen neuvoston kahdeksasta pysyvästä jäsenestä ja Etelämantereen osalta yksi 29:stä päätöksiä tekevästä jäsenmaasta. Maita, jotka ovat päättämässä molempien napa-alueiden kysymyksistä on Suomen lisäksi vain neljä: Ruotsi, Norja, Venäjä ja Yhdysvallat. Hallitusohjelman mukaan Suomi on ottanut keskeisen roolin EU:n arktisen politiikan ja yhteistyön vahvistamisessa. Sen keskiössä ovat ilmastonmuutoksen hillintä ja arktisen alueen taloudellisten mahdollisuuksien, työllisyyden sekä erityisherkän luonnon turvaaminen. Avainasemassa on kestävä kehitys. Keskeisintä on löytää tasapaino ympäristön suojelun ja taloudellisen kehityksen välillä. Myös tiivis yhteydenpito muiden Pohjoismaiden kanssa on tärkeää, jotta maidemme arktiset strategiat vastaavat keskeisiltä viesteiltään toisiaan.

Ilmastomuutos tarkoittaa myös uusia liiketoimintamahdollisuuksia. Arktisen alueen talous kasvaa jopa 7 prosentin vuosivauhdilla. Suomella on paljon osaamista ja teknologiaa, jota voidaan hyödyntää arktisella alueella kestävällä tavalla. Kiertotalous sekä investoinnit vähähiilisiin ja ”resurssiviisaisiin” ratkaisuihin tarjoavat merkittävää taloudellista potentiaalia.

Tämän pitäisi näkyä Suomessa ja Lahdessakin. Olen kutsunut Lahteen Vaasan kansanedustajakollegani Joakim Strandin (rkp.), kaupunginjohdon ja Vaasa Energian johtoa, koska Vaasa on Suomessa edelläkävijä energia-alan ratkaisuissa ja viennissä. Työpaikkoja energiaklusterissa on noin 3000 ja yliopisto on tiiviisti mukana yrityksien ja kaupungin kanssa kehittämässä uutta sekä luomassa työpaikkoja. Tämä on mahdollista Lahdessakin. Se vaatii meiltä kaikilta tahtoa ja ymmärrystä kansainvälisen liiketoiminnan mahdollisuuksista sekä yhteistä positiivista ja rakentavaa otetta kaikilta.

Ville Skinnari

Lahden kaupunginvaltuusto hyväksyi pormestarimallin käyttöönoton. Päätös syntyi selvin numeroin 42-17. Lopullisessa äänestyksessä esitystä vastaan oli Lahden poliittisesta eliitistä vain kokoomuksen Sari Niinistö, joka halusi että päätös olisi tehty vasta maapoliittisen kuntauudistuksen selvittyä. Päätös syntyi 12.3.2018 ja sitä voidaan pitää monin tavoin arveluttavana suoran demokratiavajeen puuttumisen takia. Vaarana ovat poliittiset hyvä velijärjestöt , nepotismi ja rakenteellinen korruptio!

Keskustelua käytiin vain kaksi tuntia ja ainoa järkevän kysymyksen teki keskustelun lopussa Sari Niinistö itse:”Rehellisesti. Kuka meistä valtuutetuista korvaisi kaupunginjohtajan? Puoluepoliittinen osaaminen ei vielä pätevöitä kaupungin johtamiseen”, latasi Niinistö napakasti. Myöhemmin Niinistökin tosin äänesti pormestarimallin puolesta. Puhelimessa kysyessäni asiaa vielä kerran, hän oli edelleen kriittinen ja haluaisi, että nimet pitäisi olla ainakin tiedossa reilusti ennakkoon lahtelaisille.

Valtuuston suurista ryhmistä SDP oli yksimielisesti ja kokoomus lähes yksimielisesti pormestarimallin takana. Myös muutkin valtuustoryhmät tukivat mallia, paitsi perussuomalaiset. Tässä asiassa he olivat yllättävän suoraselkäistä. Ihmetyttääkin olivatko persut tosissaan liikkeellä vai keräilivätkö he taas vain populismipisteitä?

Tosiasia kuitenkin on, että malli on erittäin kallis Lahdelle . Sen vuotuiset kustannukset nousisivat lähelle 500 000 euroa , kaikkine avustajineen ja suhmuroitsijoineen. Lahtelaiset saisivat pääpormestarin lisäksi kaksi apupormestaria, jotka valittaisiin Lahden kaupunginvaltuutetuista. Pormestarimalli lisäisi hallintoa ja rasittaisi Lahden muutenkin heikkoa taloudellista tilannetta, eikä takaisi Lahdelle mitään etuja missään. Tilalle tulisivat ammattijohtajan asiantuntemuksen puolueeton puuttuminen sekä byrokraattiset että salaiset kabinettisopimiset pienessä piirissä.

Vielä oudommaksi ja käsittämättömämmäksi käy Lahden valtuuston pormestarimalli, jos sitä ajatellaan siitä lähtökohdasta, että uusi 4-3 äänin syntynyt Hyvinvointiyhtymä vie Lahdesta tärkeitä euroja ja työpaikkoja valtavasti. Arviot ovat puolet Lahden nykyisestä budjetista tai enemmän, työpaikkojen tarkkoja menetyksiä ei ole tiedossa vielä. Mihin tarvitaan kolmea politrukkia valvomaan lahtelaisten veronmaksajien kavennettuja etuja valtuustossa?

Pormestarimalli mahdollistaisi korruption esimerkiksi kiinteistöbisneksessä ja tekisi päätöksistä
entistä läpinäkymättömämmän pienen piirin puuhastelun. Ahneet lahtelaiset politrukit hakisivat tuen omista sidosryhmistään ja kaupittelisivat sen ymmärtämättömälle Lahden valtuustolle helposti.

Kun Lahden arvioitu väestöennuste 150 000 asukasta vuoteen 2030 menessä ei toteudu, vaan jopa laskee 117 00:een, kaventuu pormestareiden arvioitu työsarka huomattavasti. Pätevä, uusi kaupunginjohtajamme Pekka Timonen tuskin jää kolmen ”vilttiketjupojan” alaiseksi kansliapäälliköksi? Onneksi kansanliikeitä pormestarimallin purkamiseksi Lahdessakin on jo syntynyt! Nyt pökköä pesään ja politrukit kumoon! Eläköön demokratia!

Juhani Melanen

Voiko Venäjää ymmärtää? Lännen vastainen hurmos on järkyttänyt Venäjän älymystöä. Silti suurimman pettymyksen on tuottanut kansa. Jo 1800-luvulta saakka venäläinen älymystö on yrittänyt rakentaa moraalisen olemassaolonsa visiolle eurooppalaisesta, valistuneesta Venäjästä. Kristillinen humanismi oli tärkeä osa tätä visiota ja Leo Tolstoi sen maineikkain edustaja. Tolstoi uskoi venäläisen musikan kristillisyyteen ja oikeanmukaisuuteen.

Yhteiseen kansan moraaliin uskoi myös kirjailija Aleksander Solzenitsyn, joka kirjoissaan kuvasi totalitarismin ja Stalin tekoja varsin seikkaperäisesti. Tunnettu venäläinen runoilija ja filosofi Olga Sedakova sanoo kirjassaan ”Ihmisyyden aine, 2019”, että Krimin kaappaaminen vei häneltä viimeisetkin illuusiot. Vielä viime vuosikymmenellä saattoi ajatella, että kansa ja valta ovat vastakkaisia. Nyt vallitsee täysi pimeys ja paljastuu, että valta ja kansa ovat militaristisessa hysteriassa. Kuvitelkaa että kymmenien miljoonien venäläisten murhaajan, Isä Aurinkoisen, Stalin kannatus on 80 prosenttia!

Jegor Gaidar kirjoitti kirjassaan ”Imperiumin tuho”, että sellaisissa maissa, joilla ei ole demokraattista perinnettä, kansalliset tunteet ovat poliittisen stimuloinnin vahvempia välineitä.
Sedakovan mukaan venäläisillä on poikkeuksellinen suhde pahaan. Lännessä suhde pahaan on erittäin yksislitteinen. Venäjllä se on taas epämääräinen: mitään ei tunnusteta lopullisesti pahaksi! Dostojevskin ”Yleismaailmaailmallisessa myötätunnossa” sekä anteeksiantamisessa piilee kyvyttömyys erottaa ja tunnistaa paha.

Valtion sadat trollitehtaat suoltavat lännen vastaista propagandaa ja synnyttävät salaliittoteorioita ja aiheuttavat paranoidisia fantasioita kansassa. Tahalliset valheet syrjäyttävät kaiken logiikan ja ja sammuttavat järjen viimeisenkin äänen kansan keskuudessa. Moraalinen lausuma on venäläisille intuitiivinen, ei looginen. Samalla kyvyttömyys erottaa paha lomittuu sulavasti suvaitsemattomuuteen erimielisiä ja vähemmistöjä kohtaan. Tästä seuraa venäläinen paradoksi: hyvää voi tehdä vain pahan avulla.

Venäjällä on aina tarkoitus pyhittänyt keinot. Aina syntyy ns. inhimmilisiä vahinkoja, kun toimitaan reaalipolitiikassa. Venäjässä asuu voimakas tiedostettu imperialismi, jota tsaari Putin osaa ruokkia. Korruptio voi Venäjällä mainiosti ja venäläisellä sentimentalismilla voi oikeuttaa melkein mitä vain. Kaikki toisinajattelijat on tapettu ja vain Aleksei Navalnyi yrittää vielä jatkaa epätoivoista taistelua Putinin yksinvaltaa vastaan. Moraalin manipulointia yritetään puolustaa käsityksellä venäläisten erityisyydellä; ainutlaatuisuudella. Kun tähän on sidottu vielä Venäjän patamusta ortodoksisuus, joka nöyristelee Putinia, on demokraatista Venäjää turha haikailla. Suomessa tämä Venäjän toiminta onneksi tiedetään ja tajutaan!

Juhani Melanen

Olen tällä viikolla Moskovassa tapaamassa kollegoita Venäjän eri ministeriöistä. Torstaina tapasin Venäjän varapääministeri Kozakin, jonka kanssa johdamme maidemme välisen talouskomission toimintaa. Kaupallisten suhteiden kehittämisen ohella liikenneasioilla on matkallani keskeinen rooli. Allegron lisäksi haluamme kehittää nopeaa yhteyttä Helsingistä ja Lahdesta Moskovaan. Myös metsäteollisuudessa yhteistyön kehittäminen kiinnostaa molempia maita. Matkailussa venäläisten määrä Suomessa on jälleen kasvussa. Tämä on tärkeä tulonlähde Lahdenkin alueelle. Kaupat ja ravintolat tarvitsevat asiakkaita eivätkä uudet hotelli-investoinnit synny pelkästään kotimaisen kysynnän vetämänä. Tähän tarvitaan kaikkia ilmansuuntia, mutta Venäjän merkitys on erityisen suuri.

Venäjän vienti on aina ollut Lahden alueen yrityksille tärkeää ja niin tulee olemaan jatkossakin. Peikko on tehnyt hyvää työtä samoin Raute, Oilon ja moni muu. Iskulla on perinteitä ja potentiaalia, jotka pitää vielä paremmin lunastaa käytäntöön. Lisäksi uusia mahdollisuuksia on monella energia- ja ympäristöalan kestävimpien ratkaisujen toimittajilla. Lem-Kem on tästä yksi hyvä esimerkki.

Venäjän matkani kaikissa tapaamisissa pääpaino on maidemme välisen ympäristöyhteistyön kehittäminen. Yhteinen tavoitteemme on musta hiili tai paremminkin sen poistaminen. Poliittinen sitoutuminen Pariisin sopimukseen on hyvä askel eteenpäin. Seuraavaksi meidän pitää luoda tiekartta konkreettisten hankkeiden toteuttamiseksi. Lahti on ollut keskeisessä roolissa aikaisemminkin, kun teimme Pietarissa vesialan yhteistyötä. Jätehuolto on meidän erityisosaamista ja sitä halutaan nyt ostaa myös Venäjälle.

Ulkomaankauppaministerinä yksi tehtävistäni on luoda kotimainen tarjoama sellaiseksi, että se voidaan viedä ulkomaille. Tässä meillä on vielä tekemistä yhdessä yritysten kanssa. Lahden orkesteri soittaa muuten myös Moskovassa ja hyvin soittaakin. Samoin muu lahtelainen musiikki menestyy hyvin Venäjällä. Korpiklaanin keikat myyvät ja Cheekin biisikin soi Moskovassakin. 

Kesäkuun 17. on jalkapallossa suuri päivä Venäjän ja Suomen joukkueiden kohdatessa Pietarissa. Tulevan kesän aikana tullaan järjestämään myös toinen maidemme välinen futiskohtaaminen, kun Suomen eduskunnan jalkapallojoukkue pelaa Venäjän Duuman joukkuetta vastaan todennäköisesti Pietarissa. Joukkueen kapteenina minun on todettava, että Venäjän joukkue näyttää paperilla todella tasokkaalta. Mutta kuten aina muulloin, Suomi on vahva joukkueena ja haluamme näyttää esimerkkiä koko eduskunnalle ja muulle Suomelle yhdessä tekemisen merkityksestä. Silloin menestyminen suuriakin vastaan on mahdollista. Niin se kaupankäynnissäkin.

Ville Skinnari

Sunnuntaina vietetään Suomen kansallispyhimyksen Henrikin muistopäivää. Luultavasti tämä Henrikin päivä ei näin joulun jälkimainingeissa eikä muutenkaan herätä kovin suurta huomiota. Vuonna 1156 Suomeen tullut, Lallin surmaama piispa on kuitenkin yksi tärkeä merkkihenkilö kristinuskon matkalla Suomeen. Kristillisiä vaikutuksia on tullut idästä ja lännestä monina aikoina, mutta Henrikin merkitys on niin tärkeä, että hänet on nimetty Suomen suojelunpyhimykseksi.

Meillä luterilaisessa kirkossa ei ole varsinaista pyhimyskalenteria, mutta nimipäiväkalenterimme pohjautuu kuitenkin katolisen kirkon pyhimyksille. Siksi Heikinpäivänä muistellaan Henrikiä, perjantaina 17.1. pyhää Antoniusta, Paulin päivänä apostoli Paavalia. Pyhät ihmiset ovat olleet esikuvallisia kristittyjä, joista nykyihminenkin voi ottaa oppia. He muistuttavat meitä myös todella pitkästä kristittyjen ketjusta, joka ulottuu lähes 2000 vuoden taakse (Paavali perusti seurakuntia 50-luvulla jKr.).

Kukaan ihminen ei ole kaikessa täydellinen, eivät pyhimyksetkään. Kukaan ei myöskään ole pelkästään paha, konna tai veijari, niin kuin vanhassa leffassa. Uutena vuonna meillä jokaista kutsutaan tekemään hyvää ja välttämään pahaa. Tavoitteena ei ole pyhimyksen sädekehä, vaan onnellinen elämä toiselle ja itselle. Lähimmäisen rakastaminen on pyhä teko.

Silloin kun tässä epäonnistumme, saamme turvallisesti kääntyä Jumalan puoleen. Hän ottaa kaikki lapsensa vastaan. Armo on yhteinen!

Taivaallinen Isä, auta meitä täyttämään tahtosi. Auta karttamaan pahaa ja etsimään, sitä, mikä tuottaa iloa lähimmäisille. Jeesuksen nimessä pyydämme tätä. Aamen.

Riitta Särkiö

Olen viimeisten vuosien aikana koonnut valokuvakirjan aina äskettäin kuluneesta vuodesta. Jokaiseen kirjaan olen kerännyt valokuvat puhelimien ja kameroiden muistista ja koonnut ne yhdeksi, tammikuusta joulukuuhun eteneväksi kuvakertomukseksi.

Viime vuosi oli kuitenkin poikkeus. Lukuisista yrityksistä huolimatta kuvakirjan tekeminen tuntui ylivoimaisen vaikealta ja työläältä tehtävältä. Vuosi oli pitänyt sisällään suuria muutoksia tai muutoksen alkuja ja tuntui vaikealta käydä kaikkea uudestaan läpi.

Joulun jälkeen päätin ryhtyä tehtävään. Kävin kaikki vuonna 2018 otetut kuvat läpi ja aloitin kirjan kokoamisen, eikä työhön loppujen lopuksi mennyt kovinkaan kauan. Ehkä kaikista hämmästyttävin asia oli kuitenkin tunne, valtava helpotus ja keveyden tunne, joka tuli heti sen jälkeen, kun tehtävän oli saanut suoritettua.

Tammikuu on monelle uusien alkujen aikaa, terveellinen ruokavalio, säännöllisesti liikuntaa, ilmastoystävällisiä valintoja jne. Usein uuden aloittaminen vaatii vanhasta luopumista ja irti päästämistä, mikä ei aina ole ihan helppoa. Omin voimin ponnistelu on toisinaan kertakaikkisen uuvuttavaa.
Raamatussa kerrotaan ihmeistä, joita ihmiset kokivat Jeesuksen seurassa. Yksi suurimmista ihmeistä tapahtuu silloin kun, ihminen jonka elämä on ollut täysin solmussa, saa kokea, miten solmut alkavat aueta. Jumalan läsnäolo ja ihmeet näkyvät lopulta tavallisen arjen keskellä ja mahdollisuutena aloittaa alusta.

Hanna Suominen
kappalainen Launeen srk

Hyvää ja onnellista uutta vuotta 2020! Politiikan syksy oli hektinen, joten pieni loma tuli tarpeeseen. Uusi vuosikymmen tuo mukanaan uusia haasteita sekä uusia mahdollisuuksia.

Matkailu on Suomen kasvavin toimiala. Geo- ja luontomatkailu ovat nousevia trendejä, jotka vetävät puoleensa kaiken ikäisiä matkailijoita. Global Geopark tarkoittaa maantieteellisesti yhtenäistä aluetta, joka on arvioitu kansainvälisesti merkittäväksi geologiseksi kohteeksi. Statuksen myöntää Unesco. Maailmalla on näyttöä siitä, että Global Geopark -statuksen saaminen edistää ekologista matkailua ja tuo esiin Unesco-kohteiden kulttuurillisia, geologisia ja historiallisia erityispiirteitä.

Global Geopark -statusta ollaan nyt hakemassa Päijät-Hämeen Salpausselälle. Sen lisäksi eri puolilla Suomea on käynnissä muitakin vastaavia Global Geopark-hankkeita. Unescon statuksen saaminen lisäisi alueemme kiinnostavuutta matkailukohteena niin kansallisesti kuin kansainvälisesti. Paikallisten yritysten mukaan ottaminen parantaisi lisäksi koko alueen elinvoimaa. Lahdella ja 

Päijät-Hämeellä on tässä erinomaisia mahdollisuuksia. Alueellamme on Salpausselän ja harjujen lisäksi muitakin potentiaalisia Glogal Geopark -kohteita. Esimerkiksi Padasjoella sijaitsee kivikautinen sauna sekä upeat maisemat ja luontomatkailumahdollisuudet. Laajat vesistöt ja metsät mahdollistavat luontomatkailun alueen kehittämisen Suomelle tunnusomaisessa ympäristössä.

Alueellamme on Glogal Geopark -kohteiden suhteen valtavasti potentiaalia, joka pitää hyödyntää. Matkailu on Suomen nopea kasvuisimpia työllistäjiä. Luomalla paikallisia matkailuverkostoja, jotka voivat tuottaa palveluita valtakunnallisesti ja kansainvälisesti, nostetaan alueen arvoa entisestään sekä tuetaan samalla yritysten kasvua. Siksi lähdemme nyt valtakunnan tasolla rakentamaan luontomatkailun 2030 visiota.

Ville Skinnari

”Törkeästä raiskauksesta ehdollinen tuomio” , ”Vantaan korruptiosyytteet nurin”, Hasiksen huumekätköstä 2,5 vuotta vankeutta” , ”Kansanedustajaa epäillään kansanryhmää vastaan kiihottamisesta” ja ”Apulaisoikeusasiamies kieltää joulujuhlat kirkossa”. Nämä otsikot on poimittu suoraan lehdistä ja pistävät väkisinkin tavallisen suomalaisen kansalaisen ajattelemaan, mihin oikeuslaitoksemme on itse asissa menossa? Onko kysessä poliittinen tarkoituksenmukaisuus, jossa vähemmistöoikeuksilla hyökätään enemmistön kimppuun? Miten voivat raiskaaja ja miljoonia varastaneet ja korruptoituneet selvitä ilman selkeää ja oikeudenmukaista tuomiota?

Minun oikeustajuni ei hyväsy sitä, että valtion perinnäistapoja ja instituutioita vaaditaan muutettaviksi sen takia, että tänne hiljattain saapuneet islamistit ja muut pienryhmät saattaisivat loukkaantua meidän tavoistamme. Oikeuslaitoksemme on pahasti hakoteillä, jos se sallii näille marginaaliryhmille sellaisia etuoikeuksia, jotka sotivat suuren enemmistön ja kantaväestön
oikeuksia vastaan. Tilanne on itse asiassa absurdi! Olemme Suomessa nyt ajautuneet sellaiseen tilanteeseen, jossa jokainen kulttuurisesti erilainen pienryhmä katsoo oikeudekseen, jopa velvollisuudekseen ”loukkaantua” meidän suomalaisten satavuotisista tavoistamme ja perinteistämme. On naurettavaa, että me valtaväestö joudumme selittelemään omia oikeuksiamme näille maahanmuuttajille. Omalaatuiseksi tilanteen tekee se, että oikeuslaitoksemme suosii näitä ryhmiä ja katsoo niiden oikeuksien olevan uhatuina sellaisissakin tapauksissa, joissa ns. common sense eli talonpoikaisjärki sanoo toista! Miten joku Päivi Räsänen voi syyllistyä kansanryhmää vastaan kiihottamiseen? Muutenkin oikeuslaitoksella on uskomaton ajojahti sellaisia poliitikkoja kohtaan, jotka sananapauden nojalla haluavat sanoa mielipiteensä jostain sellaisesta epäkohdasta, joka sotii enemmistön oikeuksia vastaan.

Vähemmistöt eivät voi ottaa sellaista roolia, joka sotii kaikkia valtaväestön tapoja vastaan. Suomalaisella valtaväestöllä on sekä oikeus että velvollisuus vaalia omaa kulttuuriaan, joka yhdistää Suomen kansakunnan menneet, nykyiset ja tulevat sukupolvet. Suomalaisten enemmistöstä on tullut altavastaajia, kun puhutaan vähemmistön yhteiskunnallisista ongelmista ja epäkohdista. Enemmistön syyksi pyritään vierittämään kaikki ja paras valttikortti on rasimi-kortti. Se vedetään esiin aina, kaikkialla ja näyttävästi. Leimaamalla joku tai jotkut kantasuomalaiset rasisteksi, vähemmistöt kykenevät lain nojalla lähettämään kenet tahansa iankaikkiseen mielipidehelvettiin! Draaman tai pikemmin farssin ainekset ovat koossa silloin, kun valtakunnansyyttäjä alkaa tutkia vanhoja ” Raamattuun” viittaavia lausuntoja, jotka periytyvät ajalta, jolloin tutkinnan perusteena olevia määräyksiä ei ollut vielä laissa. Olen sitä mieltä, että Intia intiaaneille!

Juhani Melanen