Olen monta kertaa viime päivien aikana hyräillyt virren 525 viidennen säkeistön alkua. Tuossa kohdassa sanotaan näin: ”Liian suurten odotusten, vaatimusten paineessa vapauteen minun anna, lepoon käydä Jumala.” Säkeistö toimii rukouksena ja eräänlaisena mielen rauhoittajana silloin kun tuntuu että alkaa olla aika paljon asioita mitä pitäisi.
Kuulen usein monen muunkin kuin itseni hokailevan miten pitäisi tehdä yhtä ja toista. Aivan kaikkea, mitä pitäisi, ei kuitenkaan millään pysty tekemään. Ja olenkin miettinyt, mistä kaikki nämä vaatimukset ja odotukset oikeastaan syntyvät ja muodostuvat?
Osa vaatimuksista syntyy tietysti normaalista arjesta; pitää hoitaa työt ja muut arjen rutiineihin kuuluvat asiat, nukkua, syödä, käydä kaupassa, pitää koti kunnossa, huolehtia muista perheenjäsenistä tai mitä nyt kenenkin normaali arki pitää sisällään. Eivätkä nämä tavalliset asiat välttämättä edes tunnu vaatimuksilta vaan ainoastaan tavalliselta arjelta.
Vaatimuksiksi ne muuttuvat silloin kun suorituksen rima nousee korkeammalle kuin mihin voimat riittävät. Esimerkiksi niin että alkaa miettiä miten perus jauheliha- tai makkarakastike eivät tavoita ravintoarvoltaan kaikkia suosituksia, vaikka kiireisen arjen keskellä niillä ruokitaan perhe aivan loistavasti. Oikeastaan mikä tahansa asia voi muuttua vaatimukseksi silloin, kun suoritettavia asioita on vain tullut liikaa.
Olen miettinyt nyt alkanutta paastoa hieman vaatimusten näkökulmasta. Nimittäin ensimmäiset ajatukset paastoon alkaen olivat, että joka taas. Ja mistähän sitä tällä erää luopuisi, vaihtoehtoja kun tuntuu olevan aivan loputtomasti ruoan ja juoman lisäksi, turhasta autoilusta sosiaalisen median käyttöön tai negatiivisesta puheesta luopumiseen. Kaikki nämä hyviä asioita, mutta miksi nämä kaikki tuntuvat taas yhdeltä uudelta vaatimukselta muiden joukossa?
Jeesuksen seuraaminen tai paastoon lähtemiseen liittyy kuitenkin eräänlainen asioiden päälaelleen kääntyminen. Vaatimuksistahan pääsee sillä, että vähentää tehtäviä niin että selviää ilman pakotuksen tunnetta. Ja samalla kun luopuu ylimääräisistä asioista, ollaankin siinä mihin paasto kutsuu. Annettu tilaa mielessä.
Levollista paaston aikaa
Hanna Suominen