Osaan uida, juu. Kelluminen ei ole yhtä helppoa, jalat alkavat helposti vajota. Vesihiihtoa olen päässyt pari kertaa koittamaan. Se on ollut hienoa, kunhan vaan on päässyt alkuun eli pinnalle. Mutta tätä en ole edes kokeillut: veden päällä kävelyä.
Tämän viikon evankeliumissa Pietari yrittää sitäkin. Hän on opetuslasten nokkamies, vähän kuin Seitsemän veljeksen Juhani: rohkeasti lähtemässä mukaan, varmana vakuuttamassa monenlaista, sellaistakin, jota ei pysty pitämään.
Matteuksen evankeliumin jakeissa 14:22-33 kerrotaan, miten Jeesus lähettää oppilaat ylittämään Genesaretin järveä veneellä itsekseen, sillä hän haluaa vielä hyvästellä ihmiset ja rukoilla kaikessa rauhassa yksin. Aamuyöllä Jeesus tulee veden päällä kävellen ystäviensä luo. Alkukauhun hälvennyttyä Pietari innostuu: ”Herra, jos se olet sinä, niin käske minun tulla luoksesi vettä pitkin.” Jeesus kutsuu Pietarin, ja alussa kaikki sujuu hyvin. Sitten Pietari pelästyy rajua tuulta ja korkeita aaltoja. Hän alkaa vajota. Oli pakko pyytää Jeesusta: ”Herra, pelasta minut!” Jeesus tarttuu heti Pietariin ja he menevät yhdessä veneeseen.
Tämä ihmeellinen kertomus ei anna ideoita ensi kesän extreemilajiin. Sen sijaan se antaa mahtavan turvan juuri tähän hetkeen. Jeesus auttaa hädässä! Hän on valmiina ojentamaan kätensä jokaiselle. Myrsky tyyntyy, kun aika on, mutta jo rajuissa tuulissa ja pelossa Jeesus on meidän kanssamme. Samalla Pietarin esimerkki opettaa ehkä malttia. Kaikkeen eivät omat voimat riitä. Pietari yritti tehdä ennenkuulumatonta, hän halusi ehkä päteä muiden silmissä, mutta hänelle kävi huonosti. Tyrskyt herättivät niin isot epäilykset, että mies alkoi vajota kohti pohjaa. Silloin oli Jeesus lähellä. Hänen kanssaan Pietarikin pysyi pinnalla.
Jeesus pitää meidät turvassa joka säällä. Hän tietää, että meissä herää helposti pelko ja kauhukin. Häneen saamme turvautua aina, myös silloin kun vesi jo alkaa nousta. Turvallista tammikuuta!
Riitta Särkiö