Lapsena huutelin lehmiä kokoon. Äidiltä opittu kutsuhuuto toimi, lehmät tulivat laitumen perukoiltakin ja lähtivät kohti navettaa. Suomi on maa, jossa jokaiselle lehmällä on nimi. Niinpä mekin pystyimme kutsumaan lehmiä nimeltä. Mutta lampaista en tiedä paljoakaan, enkä ole koskaan ollut oikea paimen – lehmille.
Jeesus sanoo, että hän on hyvä paimen, joka tuntee lampaansa. Tunteminen on molemminpuolista: myös lampaat tuntevat oman, rakkaan paimenensa. ”Lampaat seuraavat häntä, koska ne tuntevat hänen äänensä.” Joh. 10:4.
Millainen on hyvän paimenen, Jeesuksen ääni? Raamatussa me sen kuulemme. Evankeliumit kertovat meille, mitä Jeesus sanoi, mitä hän teki, miten hän kohtasi ihmisiä. Raamatusta kuulemme myös Jeesuksen viimeiset sanat ristillä. Hän on kuollut puolestamme, hän rukoili pahantekijöittensä puolesta, hän täytti Isältä saamansa tehtävän.
Jeesuksen ääntä kuulemme myös jumalanpalveluksissa ja kaikissa kristittyjen yhteisissä kokoontumisissa. Siellä mietitään, miten Jeesuksen opetuksia voi noudattaa nyt ja otetaan vastaan armon sanaa. Ehtoollisella Jeesus itse palvelee meitä. Hän sanoo meille: annoin itseni sinun puolestasi. Rukouksessa saamme lähestyä Jeesusta ja hiljentyä kuuntelemaan hänen läsnäoloaan.
Ylösnoussut Jeesus on kanssamme, vaikka me emme voikaan nyt häntä nähdä tai koskettaa. Juuri ylösnousseena hän voi olla kaikkia meitä lähellä ja jakaa armoaan koko maailmaan. Kannattaa kuulla hyvän paimenen ääntä ja levätä hänen huomassaan.
Riitta Särkiö