Sosiaali – ja terveydenhuollon kokonaisuus on laaja ja sitä laajempi on poliittinen keskustelu ja todellisuus. Tällä viikolla Perussuomalainen ministeri Kaisa Juuso nosti esille omalääkäri mallin edistämisestä. Hieno avaus! Mutta miten se omalääkärimalli nyt menikään aiemmin esimerkiksi Lahdessa? Miksi se ylipäätään aikoinaan ajettiin alas? Omalääkärimalli pelasti aikoinaan paljon perusterveydenhuoltoa. Se aloitettiin 1990-luvulla ja se toimi hyvin siihen asti, kun lääkäripula iski. Malli houkutteli myös lääkäreitä ja virkoihin jopa haluttiin (tämän vahvisti minulle lääkärikansanedustaja Aki Linden, joka mallia käynnisti Porissa 1990-luvulla).
Omalääkärimallissa alueen väestö jaetaan ryhmiin, joille kullekin nimetään oma lääkäri paikalliselta terveysasemalta. Ministeri Juuson mukaan tämä merkitsee suurta muutosta suomalaisille.
Aki Linden osaa avata ammattilaisena hyvin syitä miksi omalääkärimalli kariutui ja rapautui 2000-luvulla. Kun potilaat alkoivat päästä terveyskeskuksiin, lisääntyi lääkäreiden kuormitus huomattavasti ja työpäivät venyivät. Toiseksi, kuntien olisi pitänyt lisätä lääkäreiden määrää. Mutta miten kävi? Kolmanneksi, 2000-luvulla lisättiin resursseja erikoissairaanhoidossa, työterveyshuollossa ja erityisesti yksityisten lääkäripalveluiden tarjonta kasvoi. Julkisten terveyskeskusten resurssit polkivat paikoillaan.
Kuulostaa niin tutulta. Lääkäripula? Yksityisten palveluiden ostaminen? Julkisen terveydenhuollon (tietoinen) alasajo? Eli ongelmia, johon ei ole yhtä syyllistä tai ratkaisua. Lahdessa muistan hämärästi keskustelun 1990-luvulla ja minua paremmin asian muistavat varmaan voivat tässä auttaa. Sen muistan, että ministerinä Aki Linden käynnisti vuonna 2022 omalääkäriasian valmistelun. Hyvä, jos se nyt etenee.
Nyt Orpo-Purran hallitus on ilmoittanut edistävänsä omalääkärimallia, mutta 130 miljoonan euron leikkaukset perusterveydenhuollosta uhkaavat hankkeen toteutumista. Leikkaukset heikentäisivät hoitoon pääsyä ja vähentäisivät terveyskeskusten resursseja, mikä vaarantaisi omalääkärimallin onnistumisen. Kela-korvaukset eivät riitä paikkaamaan julkisen terveydenhuollon puutteita, erityisesti alueilla, joilla on paljon iäkkäitä asukkaita. Tätä muuten esitimme jo viime kaudella.
Hallituksen on nyt peruttava hyvinvointialuiden perusterveydenhuollon leikkaukset ja turvattava hoitotakuun toteutuminen. Omalääkärimalli voi olla samalla myös omaishoitajamalli, mutta se tarvitsee nyt sen rahoituksen. Muuten tämäkin sinänsä hyvä ajatus on vain unelmahöttöä.
Hoitotakuu on samalla ”silta” myös omalääkärimalliin, jos ja kun sellainen halutaan toteuttaa.
Mutta Orpolle ja Purralle toistaiseksi on ollut tärkeämpää tukea yksityisiä terveysjättejä. Katsotaan miten käy?
Ville Skinnari