Kuukausi: huhtikuu 2026

Ensimmäiset simapullot ja tippaleivät olivat kauppojen hyllyillä jo paljon ennen pääsiäistä. Sesongit menevät päällekkäin. Meille asiakkaille on kiire myydä kunkin juhlakauden juttuja hyvissä ajoin. Iloista vappua, kevään, opiskelijoiden ja työn juhlaa on kiva viettää, tottakai.

Mutta pääsiäinenkin vielä jatkuu. Pääsiäisen juhlailo ei menetä poreitaan niin helposti kuin avoimeksi jääneessä pullossa väljähtyvä sima. Koko kevään, helatorstaihin asti elämme Jeesuksen ylösnousemuksen värittämää toivorikasta ja iloista aikaa. Kirkko on edelleen puettu valkoiseen, sunnuntait kertovat meille, mitä ylösnousemus meille merkitsee ja antaa.

Tänä viikonloppuna messussa luetaan mm. Jesajan kirjan kohtaa, joka vakuuttaa meitä Jumalan antamasta vahvasta perustuksesta: ” Vanhurskauden hedelmänä on oleva rauha. Siitä kasvaa levollinen luottamus, turvallisuus, joka kestää iäti.” (Jes. 32:17) Tässä on syvän ilon lähde. Se ei lässähdä eikä petä, ei murene.

Voimme levollisesti luottaa Jumalaan. Meillä on turva, joka kestää iäti, sillä Jeesus on kuollut ja ylösnoussut puolestamme. Hän elää ja on kanssamme kaikki päivät, kaikenlaisina vaiheina. Iloista vappua ja iloista pääsiäisen juhla-aikaa!

Riitta Särkiö

Vappu tulee, oletko valmis. Työväen juhlaa on vaikea viettää, kun katsoo mitä suomalaisen arkeen kuuluu.
Lahdessa on noin 1400 nuorta työttömänä. Se on luku, joka on järkyttävä. Kyse ei ole vain tilastosta, vaan vakavasta tilanteesta koko sukupolvelle. Kun nuori jää ilman työtä, kyse ei ole vain tästä päivästä, vaan koko elämästä ja tulevaisuudesta. Päijät-Hämeen työllisyystilanne on maan heikoin. Tämä näkyy Lahdessa konkreettisesti. Rahaa ei ole ostaa mitään kuin vain se välttämätön. Oikeistohallitus on suosinut rikkaita ja ottanut niiltä, joilla on ollut vaikeaa.

Nämä teemat nostin esiin viime sunnuntaina Lahdessa SDP:n Hämeen piirin kokouksessa, jossa nimettiin eduskuntavaaliehdokkaat keväälle 2027. Miten Suomi saadaan takaisin kasvu-uralle – ja miten Suomea johdetaan tässä tilanteessa.

Suomea ei nosteta pienillä viilauksilla. Suomea nostetaan suurilla päätöksillä. Nyt hallitus keskittyy näpertelemään pilkun väärällä puolella. Viime viikon kehysriihi oli tästä esimerkki. Kotitalousvähennyksen kaltaiset muutokset kuvaavat tätä linjaa: yksittäisiä säätöjä, joilla ei ole vaikutusta kasvuun tai työllisyyteen.
Samaan aikaan maailma on vaikeampi kuin 1990-luvun laman aikaan. Silti ratkaisut on löydettävä. Tarvitaan paluu perusasioihin – back to basics: töitä ja perusasiat kuntoon.

Nostin puheessani esille muutamia konkreettisia keinoja.
Ensimmäinen on investointien liikkeelle saaminen Suomeen. Suomalaisten eläkevakuutusyhtiöiden hallussa on valtavat varat. Niitä on saatava nykyistä enemmän tukemaan kotimaisia investointeja, kasvua ja työpaikkoja. Ilman investointeja ei synny työtä – ei Lahteen eikä muualle Suomeen.

Toinen on työn tekemisen kannusteet kuntoon. Suojaosien poistaminen työttömiltä on heikentänyt mahdollisuuksia ottaa vastaan osa-aikatyötä tai keikkatyötä. Työn vastaanottamisen pitää aina olla kannattavaa.

Kolmas on suora polku työhön. Lahdessa toteutettiin aikanaan “Matkalla duuniin” -hanke, jossa nuorelle rakennettiin käytännössä ensimmäinen työpaikka yhdessä työnantajien kanssa. Ajatus oli yksinkertainen mutta toimiva: ei jätetä nuorta odottamaan, vaan viedään hänet töihin, tuetaan alkuun ja madalletaan työnantajan kynnystä palkata. Tällaisia malleja tarvitaan nyt uudelleen – laajennettuna ja systemaattisena toimintana. Lahden kaupungin tulisi nyt ottaa työkalupakkiin kaikki mahdolliset keinot.

Samalla on katsottava myös niitä, jotka ovat jääneet kaikkein vaikeimpaan tilanteeseen. Pitkäaikaistyöttömien ahdinko on todellinen. He tarvitsevat aktiivisia ratkaisuja – ei pelkkää odottamista. Ja jos ihminen on aidosti työkyvytön, hänen paikkansa ei ole työttömyyskortistossa. Silloin pitää päästä eläkkeelle. Kansanedustaja Ilkka Taipale teki tämän mallin eteen pitkään töitä ja siksi asia sai nimekseen ”Lex Taipale”. Pyörää ei siis tarvitse keksiä uudelleen.

Kiitosta Lahden kaupungille pitää antaa 9. luokkalaisille annetusta työllisyyssetelistä. Moni nuori on nyt saanut kesätöitä ja se on upea juttu!

Hyvää vappua kaikille!

Ville Skinnari

Poikittainen maila on yksi jääkiekon syöpä. Miksei sitä saada kitkettyä pois? Tuomari herää. Sääntö tiukentuu, kun jotakuta sattuu kunnolla. Myös syöttöpisteiden jako kismittää. Hyvät puhujat keräävät toisia syöttöjä. Tarkkana täytyisi olla, kun kerran tilastoja luetaan. Tässä ei nyt kuitenkaan ole kyse kenenkään terveydestä. Paitsi ehkä jonkun onnenonkijan mielenterveydestä.

Ymmärrän talouden vuoksi, että pleijarit venyvät. Minun puolestani pelatkoot vaikka juhannuksena, mutta kolme voittoa piisaisi. Kiima ei tahdo riittää. Pronssipeliä ei tarvita, kolmanneksi tulkoon runkosarjassa paremmin sijoittunut.

Isänmaan miehenä en pidä, että Maamme-laulua esitetään lätkäpeleissä mitä erilaisimmin versioin heti pleijareiden alussa. Finaaleissa hyväksyn. Mikko Töyssyn esitys on toistaiseksi paras.

Pelicans pelottaa. Milloin alkaa tulla vahvistuksia? Lähtijöitä tuntuu riittävän. Ja huhuja. Oula Palve ei kai tule eikä Myllypohjan poika Juuso Arola. Harmi.

Historiaa. Sikana tunnettu kiekkoilijakokki Arto Jokinen täytti juuri 70. Hänet palkittiin Lahdessa Hifk:n paidassa IS-tähdillä, jotka jakoi silloinen Valtiosihteeri Teemu Hiltunen, lahtelainen Suuri urheilumies. Jokinen vinttasi tähdet menemään. Seuraavana päivänä Jokista kadutti ja hän lähetti pahoittelut. Hiltuselta tuli virallisella paperilla valtion leimoin varustettuna Teemun vastaus:
– Kuule, rapatessa roiskuu!

Fuengirola eli Fuge oli paikkana, kun pesäpallokausi alkoi. Kivoja reissuja pesisväelle.

Ja mölkkyväelle. Lahtelaisiakin oli siellä pelaamassa. Pauli Kirves loisti ja voitti kansainvälisen kisan. Onnittelut! Lahti on mölkyn pääkaupunki.

Mölkkyä pelataan talvellakin. Mainio peli. Saamieni tietojen mukaan talvella ovat Hollolassa heittäneet jopa ex-futarit Virtanen ja Salonen. No, Moppe saa molarina etua, kun on ikänsä käsillään touhunnut. Jommi taas kaataa pistepalikat viimeistään puheellaan.

On vapun aika. Simaa ja tippaleipää. Nautitaan. Kesä kolkuttaa.

Raine Järvinen

En nyt tarkoita hiihtostadionin muukalaisporukkaa vaan Tampereella uudella Kaupin stadionilla vieraillutta P18 lahtelaisjoukkuetta. Esitys oli mahtava. Viimeksi lahtelaiset ovat täällä pelanneet noin hyvin, kun Pasanen, Puukko, Huovila ja kumppanit olivat C-junnuja ja itse Petri Pasanen valmensi.

FC Lahti voitti 3-0. Tulos oli valmis alta puolen tunnin. Olipas näytös! Joukkuepeli oli rautaa, idea toimi ja henkilökohtaista taitoa riitti. Ilveksen rumpuryhmäkin hiljeni jo ennen taukoa.

Molari Joose Kiuru selvisi vilustumatta, koska pääsi toisella jaksolla näyttämään taitonsa koviksi. Verneri Viitanen, Max Toukonen ja Ahmed Babiker ovat vakuuttaneet myös maajoukkuevalmennuksen. Ymmärrän. Mitä helmiä!

Leevi Järvinen, ei sukua, hääräsi taidolla. Ylärima esti maalinteon. Vahva toppari Arttu Hattunen erottui muutenkin kuin komeilla kengillään.

Niklas Huuhtanen pelasi ihan hurmiossa ja hän aloitti maalikarkelot oitis, eikä Ilves siihen herännyt. Babiker teki 2-0 ja hohdokas Eelis Kuparinen pisti komeasti 3-0. Lisääkin oli tuloillaan.

Hermanni Äyri oli vikkelä laituri ja hän jaksoi ja jaksoi. Leevi Kuusimäestä on kasvamassa pakkien pakki.

Kapteeni Oki Raasakka johti joukkojaan määrätietoisilla ja voimakkaille otteilla. Ilvespennut taisivat pelätä ronskia topparia.

Nelikko Kaija-Riihelä-Hagman-Kuusisto tuli vaihdosta, eikä taso tippunut.

Omissa pojissa on FC Lahden tulevaisuus. Näillekin mainituille äkkiä liigapelejä, jos ei nyt heti niin pian. Totuus on, että pelureita täytyy saada myytyä ulkomaille, eivätkä Kuopio ja Turku ole ulkomaita. Tampere on siinä ja siinä.

Ja vielä. Tarkkailin ja kuuntelin valmentaja Ilari Koljosen toimia. Hienoa kannustusta ja järkeviä ohjeita tuli sopivin väliajoin. Positiivinen Koljonen on Herrasmies, jutteli minullekin kuin ihmiselle avaten muutamia juttuja. Pojat ovat hyvissä käsissä ja onhan mukana myös Luciano.

Sen verran jarruttelen ylistystä, että Ilveksen 18-vuotiaat Tiitinen ja Kumpu pelasivat samana päivänä Veikkausliigaa. Lahdesta, miksi, miksi, siirtynyt Rautavirta haki tuntumaa miesten kakkosessa.

Veikkausliigassa lauantaina 25.4. vastaan tulee yllättäjä AC Oulu, joka juoksuttaa rohkeasti paanalle joukon nuorukaisia. Alkukauden pelaajien kotimaisuusaste on muuten oululaisilla korkein 83%, lahtelaisilla pienin 32%. Milloin Lahti uskaltaa?

Hyvää futiskesää.

Raine Järvinen

Kirkollinen liturgia on monelle hieman vierasta. Siksi siihen toisinaan suhtaudutaan torjuvasti tai kielteisesti. Sitä saatetaan pitää ”muotomenona” tai hengellisenä jargonina, joka menee ohi kuin vesi hanhen selästä.

Kuitenkin jo varhaisessa kirkossa ajateltiin ja opetettiin ”Lex orandi, lex credendi” eli rukouksen laki on uskon laki. Seurakunnan rukous ja jumalanpalveluksen liturgia on kantanut sisällään uskon sisältöä. Ei siis ole merkityksetöntä, että jumalanpalvelukset, messut ja hartaudet aloitetaan ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen”. Se ei ole vain toteamus vaan myös rukous ja pyyntö. Siinä lauseessa ensiksikin sanotaan, kenen nimessä me olemme koolla. Mutta siinä myös kätkeydytään ja jättäydytään Kolmiyhteisen Jumalan suojaan.

Ensi sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesus rukoilee: ”Pyhä Isä, suojele heitä nimesi voimalla!” Jumalan nimessä on voima. Jumalan nimen oikea käyttö on sitä, että me häntä kiitämme ja häntä rukoilemme. Jumalan nimen lausuminen on rukous ja kutsu Jumalan läsnäololle. Siksi seurakunta vastaa papin lauseeseen ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen” lausumalla ”Aamen!” Se merkitsee totisesti, niin tapahtukoon. Ympäröiköön siis meidät Jumalan hyvyys, suoja ja armo, hänen voimansa.

Samoin voin siunata itseni vaikkapa aamulla herätessäni tekemällä ristinmerkin ja lausumalla: ”Isän ja Pojan ja Pyhän Hengen nimeen!” Ja niin voin lähteä päivän askareisiin Jumalan suojassa ja johdatuksessa.

Heikki Pelkonen

Suuret olivat odotukset – lopputulos jäi ohueksi. Petteri Orpon hallituksen kehysriihestä piti tulla kasvun ja investointien suunnannäyttäjä. Nyt käteen jäi joukko yksittäisiä toimia ilman selkeää kokonaislinjaa.

Yhteisöveron alentaminen pidetään voimassa. Se hyödyttää ennen kaikkea suuria, jo valmiiksi kannattavia konserneja, mutta vaikutukset Suomen talouden kasvuun tai investointien lisääntymiseen jäävät epävarmoiksi. Samalla kyse on noin miljardin euron lovesta valtion talouteen – rahasta, jolle olisi ollut käyttöä.

Kotitalousvähennyksen korotus nousee lähes ainoaksi konkreettiseksi kasvutoimeksi. Se on perusteltu yksittäinen ratkaisu, mutta ei yksin rakenna Suomen kasvua. Tarvittaisiin mittakaavaltaan aivan toisen luokan panostuksia tuottavuuteen, osaamiseen ja infrastruktuuriin.

Lahden näkökulmasta kehysriihen urheilulinjaukset herättävät kysymyksiä. Missä on Lahdessa järjestettävien hiihdon MM-kisojen 2029 miljoonatuki? Kyse on kansainvälisesti merkittävästä tapahtumasta, jolla on suora vaikutus alueen elinvoimaan, matkailuun ja työllisyyteen – mutta vastaavaa selkeää valtion panostusta ei ole nähty.

Samaan aikaan hallitus kohdentaa tukea valikoidusti. Nyt puhutaan yleisurheilun EM-kisojen noin kahden miljoonan euron tuesta. Yksittäinen panostus voi olla perusteltu, mutta kokonaisuus ei ole tasapuolinen. Missä on johdonmukaisuus?

Samalla liikuntapaikkarakentaminen on jäänyt ilman pitkäjänteistä tukea. Jäähallit, kentät ja harjoitusolosuhteet rapistuvat ympäri Suomen. Kyse ei ole vain urheilusta – kyse on kansanterveydestä, nuorten harrastusmahdollisuuksista ja alueiden elinvoimasta. Esimerkiksi Lahdessa odotetaan vanhan ladon tilalle jotain missä liigaa voisi pelata 2030 – luvulla. Missä on valtion viesti liigapaikkakunnille?

Kehysriihen toinen puheenaihe oli kehitysyhteistyö. Perussuomalaiset eivät halua laittaa siihen yhtään mitään. Todellisuudessa juuri kehitysyhteistyöllä vahvistetaan ihmisten mahdollisuuksia elää ja rakentaa tulevaisuutta omassa kotimaassaan. Se on myös Suomen etu. Vai halutaanko todella maailma, jossa yhä useampi joutuu lähtemään liikkeelle – myös kohti Eurooppaa ja Suomea? Perussuomalaisilla ja koko hallituksella on ollut nyt kolme vuotta aikaa laittaa suomalaisten asiat ja arki kuntoon. Tulostaulu kertokoon kaiken heidän osaamisestaan. Maailman kriisejä ja sotia ei voi laittaa syntipukiksi kaikkeen tai kaikkein heikommassa asemassa olevilta leikkaamiseen. Kaikki kokoomuksen taustavaikuttajien esitykset on kiltisti kuitattu.

Tilanne on ristiriitainen. Yhtäällä hallitus keventää verotusta miljardiluokassa ilman varmuutta kasvuvaikutuksista. Toisaalla jätetään tekemättä investointeja, jotka loisivat työtä kotimaassa ja vahvistaisivat pitkän aikavälin kasvua.

Lisäksi on ilmeinen riski, että osa nyt tehdyistä ratkaisuista siirtää kustannuksia tuleville vuosille – käytännössä seuraavan hallituksen kannettavaksi.

Helppoja leikkauskohteita olisi ollut Itärata Oy:n lakkauttaminen ja Turun tunnin junan kaivaminen syvälle maaperään. Miksi Itäradan suunnitteluun työnnetään edelleen rahaa, vaikka jokainen tietää että se ei koskaan tule toteutumaan? Porvoon ja Kouvolan välisen radan rakentamiselle ei ole mitään järkiperusteita. Itä-Suomen kunnissakin on tämä jo osittain ymmärretty.

Suomi tarvitsee suunnan. Nyt nähty kehysriihi ei sitä tarjonnut. Se jäi näpertelyksi, kun tarvittaisiin rohkeita, tasapuolisia ja johdonmukaisia päätöksiä.

Ville Skinnari

Suomessa ollaan tekemässä merkittävä työelämämuutos. Hallitus esittää, että määräaikaisia työsopimuksia voisi tehdä ilman perusteltua syytä vuoden ajan työsuhteen alussa. Kyse ei ole teknisestä muutoksesta. Kyse on irtisanomissuojasta.

Jätimme hallituksen esitykseen eriävän mielipiteen perustuslakivaliokunnassa yhdessä vihreiden ja vasemmistoliiton kanssa. Perustuslain mukaan työsuhdetta ei saa päättää ilman laissa säädettyä perustetta. Nyt tätä kierretään mahdollistamalla työsuhteen päättyminen ilman varsinaista irtisanomisperustetta määräaikaisuuksien kautta.

Keskeinen ongelma on määräaikaisten sopimusten sekakäyttö. Esitys mahdollistaa sen, että perustellusta syystä tehtyjä ja ilman perustetta tehtyjä määräaikaisuuksia voidaan ketjuttaa. Lopputuloksena työntekijä voi olla pitkään epävarmassa asemassa ilman, että työnantajalla on velvollisuutta tarjota pysyvää työtä. Tämä ei ole pieni muutos. Tämä muuttaa työelämän logiikkaa. Miten tällaisessa tilanteessa rakennetaan luottamusta tulevaan? Uskaltaako nuori aikuinen perustaa perheen, jos työsuhde on jatkuvasti katkolla? Saako pankista asuntolainaa, jos työsuhde koostuu määräaikaisista jaksoista ilman varmuutta jatkosta? Moni nuori ja työttömänä oleva on tämän todellisuuden keskellä! Orpon ja Purran hallituksen korvat eivät heitä kuuntele.

Yksinyrittäjä ei mieti sopimusmuotoja vaan sitä, uskaltaako palkata ensimmäisen työntekijän. Keskeiset kysymykset ovat rahoitus, kustannukset ja kysyntä. Riski on suuri jo ennen ensimmäistä palkkausta. Silti hallitus tekee yhden mallin kaikille. Olen jo pitkään puhunut vaatekokojen logiikasta: SX–XXL. Yksinyrittäjän tilanne on täysin eri kuin pk-yrityksen tai suuryrityksen. Nyt tämä jätetään huomiotta. Sääntely tehdään yhdellä mallilla, vaikka todellisuus on erilainen.

Lisäksi hallitus esittää yhteisöveron alentamista kahdella prosenttiyksiköllä. Tämä ei kohdennu pienyrittäjiin. Hyöty menee suurille yrityksille ja niiden omistajille. Suuri osa valuu Suomen ulkopuolelle. Hyöty kohdistuu käytännössä suuriin jättiosinkoja jakaviin toimijoihin, joilla on jo valmiiksi enemmän liikkumavaraa.

Samaan aikaan pienyrittäjien asemaa heikennetään muilla päätöksillä. Arvonlisäveron alarajan muutokset ovat ajaneet monia lopettamaan. Pienyrittäjien keskeisiin ongelmiin ei puututa. Samalla työelämän suojaa heikennetään ja verotusta kevennetään tavalla, joka hyödyttää eniten suuria toimijoita. Tämä on Orpon ja Purran poliittinen valinta. Kokoomuslaisilta tässä nyt ei ole mitään uutta, mutta miksi Perussuomalaiset antavat tämän tapahtua? Pienen yrittäjän tai ihmisen asia ei kiinnosta. Yrittäjien edunvalvonta on sekin epäonnistunut tai sitten pienten yrityksien asiat eivät vain kiinnosta. Kuka puolustaisi yksinyrittäjää?

Jos tavoitteena on lisätä työllisyyttä ja yritystoimintaa, ratkaisut pitää kohdistaa oikein. Yksi malli ei toimi kaikille. Seurataan nyt mielenkiinnolla, miten tämä uusi lainsäädäntö luo työllisyyttä ja hyvinvointia Suomeen ja suomalaisille. Lahdessa kaupungin tulisi seurata, miten työllisyysaste nyt kehittyy ja kuinka paljon enemmän työtä ja palkkatuloa lahtelaiset tämän uudistuksen jälkeen tulevat saamaan.

Ville Skinnari

Moni meistä kantaa muistoissaan kuvaa pyhäkoulun taulusta: Jeesus seisoo vehreällä niityllä, ympärillään lauma valkoisia lampaita, ja yksi pieni karitsa on nostettu turvaan hänen hartioilleen. Tämä kuva tiivistää jotain hyvin olennaista siitä, kuka Jeesus on meille: Hän on Hyvä Paimen.

Johanneksen evankeliumissa Jeesus sanoo: ”Minä olen hyvä paimen. Minä tunnen lampaani ja ne tuntevat minut”. Tämä on lohdullinen viesti maailmassa, jossa saatamme usein tuntea itsemme vain numeroksi tai kasvottomaksi osaksi massaa. Hyvälle Paimenelle kukaan meistä ei ole anonyymi. Hän tuntee meidät nimeltä – meidän pelkomme, kaipauksemme ja ne polut, joilla olemme eksyneet.

Elämä ei ole aina tyyntä ja vihreitä niittyjä. Joskus kuljemme ”pimeässä laaksossa”, jossa pelko ja epävarmuus ottavat vallan. Hyvän Paimenen läsnäolo ei tarkoita vaikeuksien puuttumista, vaan sitä, ettemme ole niissä yksin. Hän etsii eksyneen, sitoo haavoittuneen ja kantaa uupunutta. Voimme tänäänkin luottaa siihen, että olemme osa Hänen laumaansa. Meillä on lupa levätä Hänen huolenpidossaan, kuunnella Hänen ääntään ja antaa Hänen johdattaa meidät kerran taivaan kotiin.

Ville Hakulinen

Tämä juttu ei ole vanhoille jäärille, tapoihinsa kangistuneille. Tämä on nuorekkaille uudistusmielisille. Meille.

Kyse on kuningaspeli jalkapallon säännöistä. Pelin nopeuttamiseksi ehdotan seuraavia muutoksia. Älä tyrmää heti, mieti ja pohdi.

1. Paitsio. Pistetään viiva kiekon tapaan noin 35 metriä maalista. Tarkistelut vähenisivät, millin paitsiot loppuisivat. Jos ei tämä kelpaa, jotain paitsiosäännölle täytyy tehdä. Keksikää ite.

2. Keskiviiva. Kun hyökkäävä joukkue on ylittänyt keskiviivan, se ei saisi enää palauttaa palloa puolustusalueelleen. Maalitilanteiden lisäys ihastuttaisi yleisöä.

3. Koska kyseessä on jalkapallo, mitä hittoa sitä palloa käsissä haudotaan. Sivurajaheitot muutettava potkuiksi ja aikaa sen suorittamiseen kuusi sekuntia, ettei aleta odotella kun tarkkapotkuinen vasen pakki kävelee toiselta puolen kenttää vaparia antamaan. Lähin potkaiskoon.

4. Maalivahti. Molarille ei enää saisi palloa pelata taakse päin. Voi olla liian radikaalia. Muutetaan niin, että jos pallo pelataan alas, ei vahti saa jaloinkaan pelata, jos on rankkarialueen sisällä. Tämä nykyinen takaisin siirtely loppuisi, peli nopeutuisi. Molari keskittyköön torjumiseen ja jos on kanttia, nouskoon alueelta ulos.

5. Punainen kortti on joissain tilanteissa liian kova rangaistus. Selvä sikailu on erikseen. Joissain tapauksissa ekalla jaksolla voitaisiin toimia niin, että rikkonut peluri ulos, mutta vaihtopelaajan saisi ottaa tilalle.

6. Filmaaminen on kitkettävä tavalla tai toisella. Jos jäät makoilemaan ja peli keskeytetään, saakoon pelaaja palata kentälle vasta 5-10 minuutin päästä. Ai, jos kyseessä molari? Tuskin fimaisi, mut jos tyhmä ja filmais, onhan niillä varaveska…

7. Veikkausliigaan kaksi taukoa, peliaika siis 3×30 minuuttia. Kaljaa ja makkaraa saisi siis usein. Tietysti myös ennen peliä ja tarjouksella pelin jälkeen. Seurojen kassat kiittäisivät. Tehokasta peliaikaa harkittava.

8. Entisaikojen lahtelainen päätuomari Igor Lehtinen esittää jämäkämpää tuomarilinjaa ja sitä, että avustavia hyödynnetään enemmän esim. kulmapotkutilanteissa, joissa nykyisin rikotaan oikein urakalla. Ismolla on ideaa! Lisäksi hän esittää hyötynäkökohdan tehokkaampaa käyttöä.

Enempää en yhdellä kertaa peliä kehitä ja nopeuta. Onhan sitä tässäkin. Ja vaatii totuttelemista vaikkapa Raimo Saviomaalta, tällä viikolla 80 ja Ossi Lempiseltä, hitusen enemmän. Molemmille mukaville Pelimiehille valtavasti onnea!

Raine Järvinen

Sain viime viikolla puhelimeeni kuvamuiston hetkestä, kun olimme aloittamassa ensimmäistä korona-ajan rajoituksilla toteutettua jumalanpalvelusta. Striimaaminen oli uutta ja kuvaus hoidettiin puhelimella. Tuon kuvamuiston yhteydessä jäin miettimään, miten erilainen tuo kuuden vuoden takainen kevät ja erityisesti pääsiäisaika olikaan.

Oikeastaan kun peruuttaa ajassa vielä muutaman kuukauden taaksepäin pääsee hetkeen, kun uusi vuosikymmen 2020 oli alkamassa. Muistatko, millaisin ajatuksin otit uuden vuosikymmenen vastaan? Itse muistelen olleeni uteliaan odottavaisella mielellä, mutta heti tammikuussa paljon uutistilaa saaneet Australiassa riehuneet metsäpalot, helmikuussa alkaneet uutisoinnit uudesta, hyvin nopeasti leviävästä viruksesta ja maaliskuussa voimaan astuneet kokoontumisrajoitukset kertoivat viestiä, että uusi vuosikymmen tulisi ehkä poikkeamaan edellisesti melko paljon.

Nyt tätä vuosikymmentä on eletty jo yli puolivälin ja tuntuu, että uutisissa kerrotaan jatkuvasti vain jonkin uuden sodan, kriisin tai muun vastoinkäymisen kohdanneen meitä. Osa kriiseistä ravisuttaa koko maailmaa, osa vain pienempää ihmisjoukkoa tai yksilöä, mutta yhtä kaikki, yksilön kohdalla kriisin laajuudella ei niinkään ole merkitystä, kun sellainen koskettaa itseä.

Kaikkien näiden uutisointien keskellä on kuitenkin myös jotain pysyvää, nimittäin uutinen pääsiäisaamun ihmeestä ja ilosta, joka alkaa leviämään surun ja kauhun keskellä. Jeesus nousi kuolleista ja ilmestyi seuraajilleen kertoa viestiä: ”Älkää pelätkö”

Pelko pimentää näkyvyyttä, kaventaa ja kuihduttaa elämää. Rakkaus ja ilo sen sijaan vapauttavat, antavat uskallusta ja energiaa. Ja ajattelen, että erityisesti tässä ajassa, meidän jokaisen tulisi raivata tilaa lähimmäisenrakkaudelle ja toisen huomioimiselle. Ne ovat vastamyrkkyä kaikelle kaaokselle tässä maailmassa.

Hanna Rikkanen,
diakoniapappi Launeen srk