Nyt marraskuun lopussa alkaa joulunodotus. Tänä vuonna valmistaudumme siihen  monenlaisten uusien paineiden ja rajoitusten alla. Koronaepidemian takia ihmisiä sairastuu, rajoituksia lisätään, tapahtumia perutaan eikä muutostulvalle näy loppua. On tulossa vähän erilainen joulu useimmille suomalaisille.

Kaiken keskellä pitäytyminen ihan tavallisiin arkisiin asioihin voi auttaa hämmennykseen. Minä harrastin kotoilua ja laitoin vanhaan omppupuuhun kärsivällisesti n. 20 metriä valoketjua ja sisäikkunoihin etsin kaapin kätköistä sähkökynttilät. Valo lisääntyi! Lisäksi kuuntelin Jouluradiota netistä ja opin, että siellä on ainakin 10 erilaista kanavaa Jazzjoulusta Rouheaan jouluun. Kohtasin myös ystäviä somessa. Vapaapäivänä oli tehdä kivoja asioita samalla, kun mietiskelin tämän joulun ajan erikoisuutta.

Varmasti useimpien odotus on, että kunpa korona jo hellittäisi.  Meidän on kuitenkin pakko elää epävarmuudessa, ja samalla kuunnella herkällä korvalla hyviä uutisia. Rokotetta kehitetään ja siinä on edistytty. Ihmiset auttavat toisiaan, monella suunnalla on tarjolla apua. Seurakuntien työntekijät auttavat myös mielellään, heihin voi rohkeasti ottaa yhteyttä.

Adventin sanoma tämän kaiken keskellä on siinä, että Jeesus ratsasti kerran kansansa keskuuteen. Eikä hän ratsastanut vain kerran, vaan yhä tänäänkin hän tulee luoksemme. Itse jouluun ei liity Jumalan puolelta minkäänlaisia seremoniapakkoja ja velvollisuuksia, adventtiajan saa ottaa ihan rennosti. Ja tänä adventtina aivan erityisesti evankeliumin tärkeä viesti on, että Jumala haluaa tulla lähelle ja tahtoo auttaa läsnäolollaan, lohduttaa ja tuoda toivoa. Meidän ei tarvitse pelätä.

Minua on puhutellut erityisesti tuttu Dietrich Bonhoeffer virsi 600. Sen viimeisen säkeistön sanomaan saamme luottaa:

Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä, kuinka käyneekin. Illasta aamuun kanssamme on Luoja. Häneltä saamme huomispäivänkin.

Pastori Kati Saukkonen