Yksi 1900-luvun merkittävimmistä teologeista oli saksalainen Paul Tillich, joka joutui pakenemaan Hitleriä Saksasta Yhdysvaltoihin. Tillich oli sitä mieltä, että tyypilliseltä modernilta ihmiseltä on kadonnut elämästä yksi merkittävä ulottuvuus, nimittäin uskonnollinen ulottuvuus. Moderni ihminen ei enää hahmota elämän syvyysulottuvuutta, vaan häntä kiinnostaa vain se, mitä hän aistiensa kautta havaitsee ympärillään.

Tiede ja tekniikka ovat vapauttaneet ihmisen taikauskosta, mutta samalla tieteen ja tekniikan ylivalta on tehnyt ihmisestä itsestään esineen. Hän ei enää hahmota itseään arvokkaana Jumalan kuvana, koska Luoja ei ole hänelle elämän lahjoittaja eikä koko elämän perusta. Modernille ihmiselle Jumala on vain yksi ”olio” muiden joukossa ja kun ihminen ei voi tehdä tuosta oliosta havaintoja arkitodellisuudessaan eikä luonnontieteellisten tutkimusmenetelmienkään avulla, hän päättelee, ettei Jumalaa ole olemassa.

Tillichin mielestä moderni ihminen ei enää esitä kysymyksiä: Miksi olen olemassa? Miksi yleensä on olemassa jotakin? Mikä on kaiken olemisen perusta, mikä on sen merkitys? Mikä on minun olemiseni merkitys? Näihin kysymyksiin antaa vastauksia uskonto, joka ei modernia ihmistä kiinnosta. Hänelle riittää näkyvä todellisuus, josta hän etsii elämäänsä merkityksen. Tämä on Tillichin mukaan kuva modernista ihmisestä, joka ei enää tiedä, että hänkin on Jumalan kädessä, sillä Jumala ei koskaan laske ihmistä kädestään.

Tillich kuitenkin uskoo, että Jumala voi edelleen tehdä itsensä todelliseksi modernillekin ihmiselle. Usko tulee kuulemisesta, nimittäin Jumalan sanan kuulemisesta. Jumala kohtaa meidät Raamatun sanassa. Kristus tulee luoksemme ehtoollisessa. Messussa olemme tekemisissä elämän syvyysulottuvuuden kanssa. Kenenkään ei tarvitse sulkea itseään tuon yhteyden ulkopuolelle. Sinäkin olet lämpimästi tervetullut kirkkoon yhteiseen messuun!

Timo Pokki