Usko minussa

Lapsena kävin innokkaasti pyhäkoulussa, jota pidettiin kotini vieressä sijainneessa päiväkodissa viikonloppuisin. Pyhäkoulussa oli monta jännittävää ja ihmeellistä asiaa. Ensinnäkin pyhäkouluohjaajan tapa aloittaa pyhäkouluhetki. Ensin joku isommista lapsista sai sytyttää kynttilät ja sitten joku onnekas pääsi soittamaan triangelilla kirkonkelloja. Jos valinta sattui omalle kohdalle, niin tuntui tavattoman hienolta päästä niin tärkeään tehtävään, mutta kyllä se myös jännitti, selviänkö varmasti tehtävästä. Pyhäkouluhetken päätös oli vähintään yhtä jännittävä kuin aloitus, kuka saisi sammuttaa kynttilät, soittaa triangelia tai minkä tarran juuri sillä kertaa saisi omaan pyhäkouluvihkoon.

Kaikista ihmeellisin ja mieleenpainuvin asia pyhäkoulussa oli kuitenkin hetki, kun pyhäkouluopettaja alkoi kertoa Raamatun kertomusta. Ensin hän avasi suuren kankaisen taulun, joka oli tyhjä ja aloitti kertomuksen. Tarinan edetessä tauluun ilmestyi erilaisia hahmoja, kuvia ihmisistä ja paikoista. Eräs tällainen tarina on jäänyt erityisen hyvin mieleeni. Siinä kerrottiin, miten Jeesus oli kotona, kun suuri joukko ihmisiä tuli hänen luokseen kuulemaan ja pyytämään, että Jeesus parantaisi. Ihmisiä oli niin paljon, että eräs halvaantunut, joka ehdottomasti halusi kohdata Jeesuksen ei millään päässyt tungoksen läpi. Silloin halvaantuneen ystävät keksivät tehdä kattoon reiän ja laskea hänet Jeesuksen luokse katon läpi.

Melkoinen tarina suuresta uskosta. Muistan kuitenkin, miten tarinaa kuunnellessani eniten epäuskoa ja suurta hämmästystä tuotti pyhäkouluopettajan laittamien kuvien pysyminen taulussa, ilman mitään näkyvää kiinnitystä. Ja ehkä onkin niin, että usko tai epäusko kulkevat monta kertaa käsikkäin. Joskus on vaikea uskoa, vaikka näkee. Loppujen lopuksi sillä ei kuitenkaan ole onneksi niin suurta merkitystä, kuinka paljon minä itse osaan tai jaksan uskoa. Riittää, että Jumala on luvannut pysyä minun kanssani myös silloin kun en itse jaksa uskoa. Kasteessa meihin piirretty merkki pysyy vielä paljon paremmin kuin pyhäkouluopettajan laittama kuva Jeesuksesta flanellotaulussa.


Hanna Rikkanen
pappi, Launeen srk

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Kaarikadun päiväkodin rakentaminen alkaa muutaman kuukauden päästä
Launeen keskusteluillassa summattiin alueen hyvät ja huonot puolet
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Launeen kirjastolle etsitään korvaavia tiloja Hennalasta
vt. kaupunginjohtaja Mika Mäkinen: Lahden tunnettuutta pitää vahvistaa ja mielikuvaa rakentaa yhä vetovoimaisemmaksi
Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi -kirja julkaistaan marraskuun lopussa
Liipolan ”likka” Jonna Hakala Hawaiji Ironman -kilpailun ikäluokkansa paras
Launeelainen Juha-Pekka Forsman: Postilaatikkoihin kohdistuva ilkivalta on loputtava!
Niin maailma muuttuu Eskoseni! – Reunasen Nummisuutarit haastaa katsojat uudella tulkinnallaan
Muusikko Lipa Liukkonen: Nyt haetaan uutta vauhtia soolouralle
Sivistyslautakunta mukaan järjestyssäännöillä voi puuttua kännyköiden käyttöön
Miksi Kisapuiston suunnitelmissa on veronmaksajille halvin ja ainoa UEFA 3 -tason suunnitelma jätetty huomioimatta?
FC Lahden Mika Halttunen: Kisapuisto on äärimmäisen tärkeä koko jalkapalloperheelle
Lahden uudeksi kaupunginjohtajaksi valittiin Niko Kyynäräinen
Toimitusjohtaja Heikki Kaunisto: Valokuitu on kaikista luotettavin ja tehokkain tapa siirtää tietoa
Kirjastovirkailija Päivi Partanen: Jokaisella on erilainen lukukokemus samasta kirjasta
Valokuvaaja Antti Sepponen: Lahden dokumentointi valokuvin on lähellä sydäntäni
Aluevaltuutettu Seppo Korhonen: Aluevaltuutettuja ei kiinnosta pienen ihmisen hätä
ITE-taiteilija Kari Ruotsalainen: Lahtelainen taiteilija olisi kätkenyt selkeän sanoman ympäristötaideteokseen
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka Nikkilä on julkisen liikenteen osalta paitsiossa Lahdessa
Reijo Mäki-Korvela: Kisapuiston stadionhankkeessa johtajuuden puute
ARKISTO