Tämän sunnuntain raamatuntekstissä (Matt. 25:14-30) jaetaan talentteja palvelijoiden hoitoon ja harjoitetaan kummallista maanviljelyä. Vertauksen kolmas mies sai hoitaakseen talentin hopeaa, ja hänen tuli pitää siitä hyvää huolta (= kartuttaa talletusta). Mutta mies pelkäsi rahojen omistajaa eikä uskonut omiin kykyihinsä. Hän kaivoi maahan kuopan ja kätki rahan sinne.
Lastenkirjoissa istutetaan maahan karkkia ja kolikkoja sillä odotuksella, että niistä kasvaisi karkkipuita ja seteleitä. Mutta oikeassa elämässä maahan kaivetut lahjat eivät ala itää. Isäntä oli tyytyväinen niihin palvelijoihin, jotka olivat laittaneet lahjansa käyttöön, mutta nuhteli häntä, joka oli vain kaivanut rahansa maahan.
Jeesuksen ankara vertaus puhuu koko elämästä. Jumala on antanut jokaiselle ihmiselle lahjoja, kykyjä ja vahvuuksia. Niistä saa olla iloinen ja ylpeä. Lahjoja tulisi käyttää toisten ihmisten ja luomakunnan hyväksi. Jos ihminen mitätöi itseään ja vaikenee lahjoistaan, Jumalan antamat lahjat jäävät piiloon.
Mutta talentit eivät tässä kuvaa vain ihmisten lahjakkuuksia – sellaisia, joista kilpaillaan talentshowssa. Jumala on antanut meille myös näkymättömiä, ihmeellisiä lahjojaan: Hän ottaa kasteessa omakseen, Hän kuulee rukoukset, Hän antaa anovalle anteeksi ja pelastaa kaikki, jotka etsivät turvaa Hänen luotaan. Jumala on antanut Poikansa Jeesuksen maailman pelastajaksi. Tässä onkin ainutlaatuisia kultaisia talentteja. Lahjojen antaja toivoo, että nämä isot asiat huomataan ja otetaan vastaan. Jumalan lahjat on tarkoitettu jokapäiväiseen käyttöön!
Riitta Särkiö