Lahden valtuusto kokoontui kesän jälkeen maanantaina. Kuten aina viimeisten vuosien aikana, valtuuston rooli on toimia lähinnä kumileisimana, ellei jotain todella suurta ole odotettavissa.
Nyt meille esiteltiin liikuntapaikkarakentamisen suunnitelma. Kiitos siitä. Jotain konkretiaa. Samassa kokouksessa tosin todettiin, että Lahden taloustilanne ei olekaan niin huono, kuten on viimeiset ajat rummutettu. Se varmaan on yllätys monella, jotka seurasivat esimerkiksi Lahti Energian ”pakkomyynti” – keskustelua. Ei ole yllätys, jos seuraa Lahden virkakunnan kykyyn ennustaa Lahden viime vuosien taloutta. Sama skenaario toistuu kuin elokuvissa. Miksi? Onko pelolla johtaminen nyt niin ”in”. Media seuraa ja paikalliset poliitikot panikoivat.
Liikunnasta keskustelu oli mielenkiintoista seurattavaa. Kehuttiin ja arvosteltiin. Kuten aina. Mutta hienoa on se, että nyt on edes olemassa kokonaissuunnitelma. Iso kiitos siitä kuuluu varmaan uudelle virkamiesjohdolle ja myös lautakunnalle. Mutta miksi vasta nyt?
Istuin eduskuntakauden 2015–2019 Valtion liikuntaneuvostossa. Saimme sinne kaikki Suomen merkittävät liikuntapaikkahankkeiden suunnitelma ja rahoituspyynnöt. Lahdesta sinne tuli tasan 1 hakemus. Launeen SOL – Areenan jäähallin oheisrakennuksen laajennustyö. Hyvä niin. Se tuli kuitenkin Urheiluhalliyhdistys ry:tlä. Ei kaupungilta.
Mitä tapahtui siten 2019-2023 meidän ollessa pääministeripuolue? Mikä hakemus olisi ollut WAU? Tätä kannattaa tukea? Ei mikään, koska niitä ei ollut. Okei, ei muistella vanhoja, mutta aikaa ja rahaa olisi ollut toisin kuin Orpon ja Purran hallituksella. Mutta eihän Lahdella ole rahaa? Ei maauimalaan, ei uuteen monitoimiarenaan – ei mihinkään?
Suomessa on ollut vaikeita aikoja ennenkin. Kouluruoka Suomessa aloitettiin vuonna 1941. Oliko silloin rahaa ja excel-taulukko näytti, että jatkosodan keskellä panostetaan kouluruokaan? Entä 1990-luvun laman jälkeen, kun päätettiin rakentaa Sibelius-talo? Oliko kaupungilla rahoitus? Ei ollut, mutta yhdessä elinkeinoelämän ja pääministeri Paavo Lipposen kanssa todettiin, että meillä on yhteinen visio. Tehdään se. Puualan toimijat olivat mukana. Samoin valtakunnan päättäjät. Se oli WAU.
Mutta missä on ollut Lahden WAU sen jälkeen? Pelicans ylittää tämän kynnyksen. Se on ollut WAU koko Suomelle. Ja muutama muu. Maailma ja Lahti tarvitsevat esikuvia. Politiikassa ja virkamiesvalmistelussa niistä on tehty keskinkertaisuuksia ja maksamme siitä nyt kovaa hintaa.
WAU-ilmiön tekijät ovat voittajia ja siinä Tampere on urheilussa onnistunut. Ja Vaasa teollisuudessa. Mutta miksi emme me? Siksi, että liikuntapaikkasuunnitelmassakin strateginen taso ja pienet yksityiskohdat menevät iloisesti sekaisin. Ison tekeminen on vain Hämeessä niin äärettömän vaikeaa, ellei mahdotonta. Soittakaa, vaikka nyt Pelicansin vaihteeseen ja kysykää mitä se vaatii.
Ville Skinnari