Kristityistä jo lähtökohtaisesti sanotaan näin: kristityt ovat kahden maan kansalaisia, tämän näkyvän ja vielä näkymättömän maan kansalaisia. Miltä se kuulostaa? Mikä taivaan kansalaisuus on ja miten sen voi saada? Vastauksia ei löydy fyysisen maailman puolelta. Vastaukset liittyvät siihen, että taivaan kansalaisuus alkaa kasteesta, että siihen liittyy armopuhetta ja että se on kristinuskon ydintä. Kristittynä elämme täysillä tässä ajassa JA odotamme pääsevämme tämän ajan jälkeen uuteen taivaan kotimaahan.

Kumpikaan niistä ei sulje toisiaan pois. Elämme yhdessä toistemme kanssa ja toistemme rinnalla, emme tähyile vain siihen tulevaan valtakuntaan. Toki on myös heitä, jotka ajattelevat, että kun tämä maanpäällinen elämä päättyy, kaikki muukin päättyy. Että se on sitten siinä. Taivaan kansalainen ajattelee, että kaikki ei ole siinä. Oikeastaan kaikki alkaa siitä. Meillä on toivo iankaikkisesta elämästä taivaan kodissa. Jeesus sanoo (Joh.16) että siellä on monta huonetta, hän valmistelee meille sijaa sinne. Sitten hän tulee noutamaan meidät luokseen.

Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen jäähyväisrukousta. Siinä Jeesus lupaa rukoilla omiensa puolesta. Me kaikki olemme Jumalan omia, kuulumme hänelle. Siksi Jeesus lupaa rukoilla meidänkin puolestamme. Taivaan kansalaisuus kattaa koko elämämme. Se kantaa syntymästä kuolemaan. Se kantaa meitä kuolemankin jälkeen siihen saakka, kun Kristus tulee takaisin. Jumalan rakkaus voittaa kuolemankin. Tämän maailman hädän keskellä tuo suurta lohtua se, että sydämessämme meillä on taivaan kansalaisuus ja toivo. Meitä myös kutsutaan toivon välittämiseen eteenpäin.

Pastori Kati Saukkonen