Kahden maan kansalaisuus?

Kristityistä jo lähtökohtaisesti sanotaan näin: kristityt ovat kahden maan kansalaisia, tämän näkyvän ja vielä näkymättömän maan kansalaisia. Miltä se kuulostaa? Mikä taivaan kansalaisuus on ja miten sen voi saada? Vastauksia ei löydy fyysisen maailman puolelta. Vastaukset liittyvät siihen, että taivaan kansalaisuus alkaa kasteesta, että siihen liittyy armopuhetta ja että se on kristinuskon ydintä. Kristittynä elämme täysillä tässä ajassa JA odotamme pääsevämme tämän ajan jälkeen uuteen taivaan kotimaahan.

Kumpikaan niistä ei sulje toisiaan pois. Elämme yhdessä toistemme kanssa ja toistemme rinnalla, emme tähyile vain siihen tulevaan valtakuntaan. Toki on myös heitä, jotka ajattelevat, että kun tämä maanpäällinen elämä päättyy, kaikki muukin päättyy. Että se on sitten siinä. Taivaan kansalainen ajattelee, että kaikki ei ole siinä. Oikeastaan kaikki alkaa siitä. Meillä on toivo iankaikkisesta elämästä taivaan kodissa. Jeesus sanoo (Joh.16) että siellä on monta huonetta, hän valmistelee meille sijaa sinne. Sitten hän tulee noutamaan meidät luokseen.

Sunnuntain evankeliumiteksti on osa Jeesuksen jäähyväisrukousta. Siinä Jeesus lupaa rukoilla omiensa puolesta. Me kaikki olemme Jumalan omia, kuulumme hänelle. Siksi Jeesus lupaa rukoilla meidänkin puolestamme. Taivaan kansalaisuus kattaa koko elämämme. Se kantaa syntymästä kuolemaan. Se kantaa meitä kuolemankin jälkeen siihen saakka, kun Kristus tulee takaisin. Jumalan rakkaus voittaa kuolemankin. Tämän maailman hädän keskellä tuo suurta lohtua se, että sydämessämme meillä on taivaan kansalaisuus ja toivo. Meitä myös kutsutaan toivon välittämiseen eteenpäin.


Pastori Kati Saukkonen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
Juha-Pekka Forsman: Aluevaltuustot eivät tarvitse enää lisää ohjausta valtion taholta
Olavi ”Olli” Kopo: Ympäristökaupungin maine kärsii, jos asfaltoitu rullahiihtorata rakennetaan Salpausselälle
Laulaja Maria Byman: Musiikissa tunne on työkalu, eikä yleisölle saa itkeä ahdistustaan
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Kaipuu rauhaan ja rakkauteen ovat läsnä ihmisissä jouluna
Erilaisista addiktioista kärsivien läheiset saavat keskusteluapua Al-Anon -ryhmästä
ARKISTO