Ensi sunnuntai on kirkkovuoden viimeinen pyhä, ja se kertoo viimeisestä tuomiosta. Elämänsä lopulla ihminen joutuu jollakin tavalla tilille siitä, mitä on elämässään tehnyt. Tämä ajatus on tuttu lähes kaikille uskonnoille ja myös maallisille filosofioille.
Viimeinen tuomio on tuttu arkielämästäkin. Koulun päättyessä annetaan käteen päättötodistus. Sotilaspassiin merkitään armeijan jälkeen arviointeja kuntoisuudesta. Työtodistuksen saa lähtiessään työpaikasta. Ja sitten kansanviisauskin sanoo että ”Rehellisyys maan perii” tai ”Valheella on lyhyet jäljet”. Tuntuu siltä, kuin kaikkeen inhimilliseen elämään kuuluisi arviointia ja lopputuomioiden jakelua.
Sunnuntain Matteuksen evankeliumiin sisältyy kuvaus viimeisestä tuomiosta, ja siinä lampaat erotetaan vuohista. Oikealle kutsutaan oikein toimineet ja vasemmalle väärin tehneet. Lähimmäisen rakkautta osoittaneet pääsevät iankaikkiseen iloon. Vasemmalle komennetaan ne, jotka ovat olleet välinpitämättömiä ja jättäneet kaikki heikot huomioimatta.
On olemassa vanha tarina, jonka mukaan taivaassa tulee olemaan kolme yllätystä. Ensinnäkin se, että taivaassa ei ole niitä, joiden luulisi siellä olevan. Toinen yllätys on se, että taivaassa on sellaisia, joiden ei luulisi siellä olevan. Tarinan mukaan kolmas ja suurin yllätys on se, että ihminen löytää sieltä itsensä. Jokainen löytänee peilinsä edessä paljon sellaisia syitä, joiden nojalla taivaaseen pääsyyn ei olisi edellytyksiä. Sisimpään kätkettyjä taivaan esteitä muut eivät juurikaan voi tietää ja tuntea.
Taivaallisten yllätysten yhteisnimi on armo. Viimeisen tuomion käsite sisältää sen vaikean ja epäjohdonmukaisen opin, että ihminen tuomitaan tekojensa mukaan, mutta hänet armahdetaan yksin Jumalan armon perusteella. Syntinen armahdetaan Jeesuksen tähden.
Mitenkään ei kukaan saa kuitenkaan unohtaa Jeesuksen lähimmäisen rakkauden vaatimusta. Sitä kaikille meille osoitettua tärkeää kutsua lähteä tekemään hyvää lähimmäisille, erityisesti osattomille ja heikoille, kodittomille ja nälkäisille. Niille, jotka elävät jonkinlaisessa ahdingossa lähellä tai kaukana.
Piispa Eero Huovinen on sanonut, että tuomiosunnuntain evankeliumi on epälooginen ilosanoma, jossa on suurta ihmettä. Siinä kun korostetaan, että taivaaseen päässeet eivät tiedä tehneensä mitään hyvää. Sinne ei siis päästä luottamalla omiin hyviin tekoihin ja omiin ansioihin. Voi uumoilla, että evankeliumin yllätyksessä on jotain samaa kuin Jeesuksen lupauksessa ristin ryövärille: ”Tänä päivänä sinä olet minun kanssani paratiisissa.”
Kati Saukkonen
Launeen seurakunta