Lämpömittaria katsomalla on vaikea uskoa, että kesä ja kesälomakausi ovat päättymässä. Yksi erityinen merkki syyskauden alkamisesta on kuitenkin koulujen alkaminen. Ensi viikolla taas sadat lapset ja nuoret Lahdessakin lähtevät koulutielle. Osa aivan ensimmäistä kertaa, toisilla koulunalkuja on jo kertynyt monia. Aina koulun alkuun kuitenkin liittyy pieni jännitys tai innostus, onhan jokin uusi taas alkamassa.

Vaikka omista koulumuistoistani monta koulun aloitusta on päässyt unohtumaan, on mieleen kuitenkin jäänyt ensimmäinen koulupäivä ala-asteen ensimmäisellä luokalla. Luulen, että aika moni muistaa oman koulutien alkamisen ja ehkäpä myös omien lasten koulunaloituksen. Kouluun lähtöön liittyy niin paljon muutoksia, otetaan ensimmäiset, vaikkakin vielä hyvin pienet, askeleet kohti itsenäistymistä.

Yksi koulun tehtävä on opettaa tunnistamaan oikea ja väärä. Oikea tieto väärästä, oikea tiedonhaku kanava epäilyttävästä. Näitä samoja taitoja myös vanhemmat yrittävät opettaa jälkikasvulleen mutta samalla jokainen kamppailee itse oikeiden ja väärien valintojen ristitulessa.

Ensi sunnuntain kirkollisena aiheena on totuus ja harha. Aihe on hyvin mielenkiintoinen koska toden tunteminen ei ole suinkaan niin yksiselitteistä kuin voisi kuvitella. Onko ylipäänsä mahdollista löytää sellaista kuin absoluuttinen totuus? Vai onko totuus aina suhteessa johonkin toiseen? Tai jos toden sattuu tuntemaan, ei tunteminen vielä tarkoita että toimii sen mukaisesti.

Jeesus sanoi olevansa tie, totuus ja elämä, vai onko ehkä niin että Jeesus on tie jota kulkemalla on kiinni totuudessa ja elämässä? Ehkä näin, mutta se mikä on hienoa, on että jos vahingossa sattuu eksymään tai joutuu jollekin sivupolulle, niin Jeesus-tielle saa kuitenkin aina palata. Riippumatta siitä, miten monta kertaa on joutunut harhaan.

Sen sijaan jokaisen koululaisen toivoisin pysyvän oikealla koulutiellä ja meidän aikuisten olevan erityisen valppaana liikenteessä pienten koululaisten opetellessa koulureittejään.

Hanna Suominen
vs. srk. pastori