Ihminen on varsin myöhäinen kulkija planeettamme pinnalla. Mutta koko olemassaolonsa ajan kulkija on ollut täynnä kysymyksiä. Juuri kysymysten esittäminen erottaa meidät kaikesta muusta luomakunnasta. Kysymykset liittyvät syntymän, kuoleman, alun ja lopun salaisuuksiin. Kun vakavassaan kysymme, mistä olen tullut ja miksi olen olemassa – niin elämä ja maailma eivät sellaisinaan anna kysymyksiin vastauksia. Kysymykset pakottavat meidät ylittämään pelkän olemassaolomme rajat, jotta löytäisimme vastauksen, joka selittää arvoituksen. Tätä nykyisen olemisen ”tuolla puolen” olevaa kutsutaan yleisesti Jumalaksi.
Pyhän Kolminaisuuden päivänä Raamatun tekstit puhuvat Jumalan salatusta olemuksesta, joka ylittää kaiken ihmisymmärryksen. Jumalan olemusta järkemme emme siis pysty käsittämään, mutta sen sijaan voimme nähdä Hänen pelastushistoriallisen toimintansa maailmassa. Hänen toimintansa näkyy ensinnäkin luomisessa kaiken olemassa olevan Isänä. Toiseksi Hän näyttäytyy Jeesuksen Kristuksen persoonassa ihmisten ja maailman pelastajana. Kolmanneksi Hän osoittautuu hengellisen elämän synnyttäjäksi ja kirkkoa yhdistäväksi voimaksi. Raamatussa olevan ilmoituksen perusteella Jumala on kolmiyhteinen – Hän lähestyy meitä Isänä, Poikana ja Pyhänä Henkenä. Jumala ei kuitenkaan ole ikään kuin kolmen persoonan summa, vaan Isä, Poika ja Pyhä Henki toimivat aina yhdessä. Kirkon alkuajoilta asti onkin sanottu, että ”kolmiyhteisen Jumalan ulospäin suuntautuvat teot ovat aina jakamattomat.”
Raamatusta voimme siis saada vastauksia kysymyksiimme, sillä Jumalan historiaan paaluttamat pelastusteot ilmentävät samalla Hänen olemustaan. Salattu Jumala ei tietenkään tyhjene tähän, mutta voimme turvallisesti luottaa siihen, mikä Hänestä on tullut näkyviin.
Kari Eskelinen