En tiedä oletko lukenut jo uusimman Kirkonseutu-lehden artikkelin, jossa kerrotaan pienen joukon retkestä Ranskaan, Taizén luostariyhteisöön. Minä sain olla yksi niistä, joka oli viikon pituisella retkellä mukana. Taizé on noin 100 veljen muodostama avoin luostariyhteisö, jonne kymmenet tuhannet nuoret tekevät matkoja joka vuosi. Myös Suomesta Taizéssa käy useita nuoria. Taizén yhteisöä teki Suomessa tunnetuksi Anna-Maija Raittila, joka jo 70-luvulla vei sinne bussilasteittain nuoria. Taizén tunnelmaa on aistittavissa myös monissa hänen virsissään.
Taizé-yhteisö on kuin rauhan satama, jonne nuoret eri uskonnollisista taustoista huolimatta tulevat etsimään sitä mikä meitä kaikkia kristittyjä yhdistää. Siellä ei kiistellä naispappeudesta, kirkkoa repivästä homokysymyksestä tai luterilaisten ja katolilaisten erilaisista ehtoolliskäsityksestä. Päin vastoin, nuoret saavat oppia toisiltaan ja jakaa omia kokemuksia siitä miten Kristus on heidän elämäänsä koskettanut. Parhaimmillaan retkillä löytää uusia ystäviä ja aivan uudenlaisen, ekumeenisen tavan hahmottaa Kristuksen ruumista, jonka osia me kaikki kristityt olemme.
Viikon retkellä keskeiseksi asiaksi nousee Taizén päiväohjelma, johon kuuluu kolme kertaa päivässä vietettävät rukoushetket. Rukous tuo iloa, luo yhteyttä ja kantaa pitkälle myös senkin jälkeen kun joutuu lähtemään takaisin kohti kotia. Moni Taizén kävijä ottaakin rukoushetket osaksi omaa joka päiväistä arkea.
Taizéssa kukaan ei vaadi todistusta uskostasi, vaan lähtökohta on että jokainen on arvokas Jumalan kuva. Se luo luottamuksen ja yhteenkuuluvuuden hengen. Rukous ja luottamus Jumalaan tulkoon osaksi meidän kaikkien jokapäiväistä arkea.
Siunattua kesää!
Ville Hakulinen