Muistan aina erään keskustelun, jonka kävin ystäväni kanssa useita vuosia sitten. Hän ei itse kokenut olevansa kristitty, mutta mielellään vietti aikaa kristittyjen kanssa ja mietti jopa seurakunnan toimintaan osallistumista. ”Teidän kanssanne on hyvä olla”, hän sanoi, ”on helppo tulla mukaan ja olla hyväksytty”.

Meidät kaikki kristityt on kutsuttu Jumalan omiksi ja samalla lähetetty kertomaan hänestä myös muille. Jeesus on antanut meille kaste- ja lähetyskäskyn, jota opetellaan ja eletään todeksi muun muassa rippikoulussa. Ajattelen, että on tärkeää, ettei lähetyskäskyn kehotus: menkää ja tehkää kaikki kansat minun opetuslapsikseni, jäisi ainoastaan riparille tai jossain kaukana työtään tekevien lähetystyöntekijöiden tehtäväksi.

Meitä kutsutaan siihen, että kristittyinä kerromme Jeesuksesta sanoin ja teoin omassa arjessamme. Joskus ajattelen, että on jopa tärkeämpää olla kuin puhua. Enkä tarkoita sitä, että jotenkin ulkokultaisesti esittäisimme olevamme hyviä ihmisiä, vaan että toimisimme niin, että meistä ja meidän teoistamme näkyisi Jumalan armo, rakkaus ja hyväksyntä. Jumala on rakastanut meitä niin paljon ja sitä rakkautta riittää aina jaettavaksi myös toinen toisillemme.

Maija-Reetta Katajisto