14.9. vietetään lähimmäisen päivää tai lähimmäisen sunnuntaita. Mitä varten? Eikö jokaisen päivän pitäisi olla sellainen, jolloin me huomaamme ja huomioimme lähimmäistämme? Mutta näin ei varmaankaan käy, ja siksi me tarvitsemme muistutusta lähimmäisyydestä.
Toisinaan lähimmäisen etu ja oma etu asetetaan vastakkain. Mutta liian harvoin on esillä se, että lähimmäisen etua puolustaessamme tai etsiessämme myös tse olemme voittajia. Voittamassa olemme ainakin silloin kun lähimäisyys ja yhteisöllisyys lisääntyy. Tai kun turvallisuus ja huolenpito kasvavat. Eikä se aina ole itseltä pois, mitä läheisemme saa. Vaikka joskus siltä tuntuu, kun huomaa, miten vaikeaa meidän on iloita toistemme onnesta ja menestyksestä.
Vuorisaarnassa Jeesus kehottaa rakastamaan kaikkia. Ei vain meille rakkaita ihmisiä, vaan myös niitä, joiden kanssa on vaikea tulla toimeen, jopa vihamiehiä. Millä Jeesus perustelee ajatustaan? Hän viittaa Jumalan rakkauteen. Jumalakaan ei erottele ihmisiä. Hänellä ei ole lellilapsia. Ei hän tee hyvää vain niille, jotka hänelle ovat hyviä.
Se onkin vaikea läksy – rakastaa ehdoitta. Mutta todellinen rakkaus ei laskelmoi, ei odota vastalahjaa, sillä silloinhan kyse ei ole rakkaudesta. Ja kuitenkin vain tällainen rakkaus on uutta luovaa ja parantavaa. Tällaista rakkautta me kaipaamme. Ja tätä jumalallista rakkautta jakamaan meidät on kutsuttu.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune