Eduskunnassa keskusteltiin tällä viikolla lastensuojeluun liittyvästä lakialoitteesta. Aloitteessa ehdotetaan lastensuojelulakiin säännöstä, jonka mukaan lapsen asioista vastaavalla sosiaalityöntekijällä saa olla vastuullaan enintään 30 lasta. Aloite on arvokas. Lainsäätäjän tärkein perusperiaate on ollut ja tulee olemaan lapsen etu.

Resurssipula lastensuojelussa on ilmeinen, mutta haluan sen lisäksi nostaa esille ongelman taloudellisen näkökulman. Nykyaikana näyttää olevan trendikästä puhua euroista ja säästämisestä, mutta me kaikki tiedämme, että lapsiin sijoittaminen maksaa. Samalla tiedämme, että lapsiin sijoittaminen on investointi joka kannattaa.

Korjaaviin toimenpiteisiin, mitä myös lastensuojelu osittain on, laitetaan satoja tuhansia ja jopa miljoonia euroja vuosittain. Samaan aikaan puhumme ennaltaehkäisystä, mutta silti uskallan väittää, että meidän ennaltaehkäisevä työ ei vieläkään ole sillä tasolla kuin se voisi olla. Kysymys ei ole vain resursseista vaan myös asiakasohjauksesta, miten osaamme tukea lapsen kasvua ja kehitystä ja näemmekö perheen ongelmat riittävän ajoissa neuvolassa, päiväkodissa ja koulussa.

Itselläni on ollut tilaisuus Päijät-Hämeen Hyvinvointiyhtymässä (HYKY) nähdä oman maakunnan ongelmat lastensuojelussa ja oikeastaan se kierre, mihin liian moni lapsi joutuu ja mitä ne vaikeudet käytännössä tarkoittavat. Päijät-Hämeessä olemme tehneet päätöksen perustaa perhekeskus jokaiseen kuntaan.

Huumeiden käyttö lisääntyy todella huolestuttavaa vauhtia. Yksi ongelmakenttä on lasten ja nuorten päihdehuolto. Lahden kaupunginkirjastolla HYKY:n järjestämässä keskustelutilaisuudessa kuulimme päihdeongelmaisten vanhempien pysäyttäviä kertomuksia. Hoitoonohjauksessa on edelleen haasteita. Liian usein perheet ja myös ammattilaiset kertovat, että nuoren päihdeongelmaan ei suhtauduta riittävän vakavasti. Liian usein saan viestejä, joissa kerrotaan, että lastensuojelussa ei ehkä ole osattu tehdä oikealla tavalla arviota nuoren hoidosta ja hoitotarpeesta. Olen jopa kuullut, että nuoria säilötään, sen sijaan että heidät ohjattaisiin hoitoon. Eduskunnassa keskustelimme asiasta keskiviikkona sekä laajemmin lastensuojelun tilanteesta, ja siitä että jokaisella nuorella on oikeus tukeen turvaan ja myös päihdehoitoon. Ennaltaehkäisevä työ on entistä tärkeämpää. Päihdeongelmastaan selvinnyt ex –jääkiekkoilija Marko Jantunen on luennoinut 30.000 nuorelle toukokuuhun mennessä. Vuoden 2019 loppuun mennessä hän tavoittaa 120.000 nuorta ympäri Suomen. Tämä ei ole maksanut valtiolle tai kunnille euroakaan, vaan toimintaa on rahoitettu yksityisesti. Markoja ja muita tarvitsemme paljon lisää eikä julkinen sektori voi vain katsoa sivusta, että yksityinen tätä työtä tekisi.

Lapsiasianvaltuutettu Tuomas Kurttila kuvailee tuoreessa raportissaan lapsiperhe-köyhyyttä hiljaiseksi ilmiöksi, jota hyvinvoiva keskiluokka ei huomaa. Joka kymmenes lapsi elää köyhässä perheessä ja se vaikuttaa lasten elämään suuremmin mitä yleensä ajatellaan. Pääministeri asetti noin vuosi sitten eriarvoisuutta käsittelevän työryhmän. Työryhmän tehtävänä oli hakea uusia toimintatapoja ja keinoja pitkään jatkuneen yhteiskunnallisen eriytymisen pysäyttämiseksi. Työryhmän raportti valmistui muutama viikko sitten, mutta hallitus ei ole valmis osittamaan rahaa eriarvoisuuden torjumiseen. Seuraavan hallituksen, maakunnan ja kuntien pitää olla valmis panostamaan perheisiin – lapsiin ja nuoriin, jotta he saisivat parhaat mahdolliset eväät hyvän tulevaisuuden rakentamiseksi.

Ville Skinnari