Monessa maassa energiantuotanto sekä lähitulevaisuuden ilmastoratkaisut perustuivat tähän saakka kivihiiltä puhtaampaan maakaasuun, joka nähtiin vähintäänkin siirtymäajan polttoaineena. Vielä alkuvuodesta maakaasu oli mukana EU:n kestävän kehityksen taksonomiassa. Venäjän hyökkäys Ukrainaan muutti käsitystämme koko Euroopan turvallisuustilanteesta ja toi samalla päivänvaloon energian tuontiriippuvuuden yhteyden turvallisuuspolitiikkaan. Energiaomavaraisuudessa ja huoltovarmuudessa ei ole kyse pelkästään materiaalivirroista, vaan myös korkeatasoisesta teknisestä osaamisesta, jolla kotimaista tuotantoa voidaan pyörittää vaikeinakin aikoina. Siksi Ukrainan sodan vaikutukset tulevat todennäköisesti muuttamaan ydinvoiman roolia tulevaisuuden energiaratkaisuissa. Huoltovarmuuden lisäksi ydinenergian painoarvo kasvaa myös ilmastotavoitteiden näkökulmasta.

Kiristynyt kansainvälinen tilanne tulee vauhdittamaan vihreää siirtymää entisestään. Vierailin tällä viikolla Madridissa Espanjassa, missä miljardiluokan investoinnit vihreään siirtymään ja digitalisaatioon tarjoavat myös Suomelle isoja mahdollisuuksia. Mukana matkalla oli neljätoista digiosaamisen, teknologian ja innovaatioiden huippuratkaisuja tarjoavaa suomalaisyritystä. Tapasin viime viikolla Itävallassa YK:n kansainvälisen atomienergiajärjestön IAEA:n pääjohtaja Rafael Grossin ja keskustelimme järjestön tärkeästä roolista Ukrainan ydinvoimaloiden turvallisuuden ja ydinmateriaalin valvonnan turvaamisessa. Puhuimme myös suomalaisesta ydinenergia-alan osaamisesta, jolla on kysyntää maailmalla. Suomella on tarjota IAEA:n jäsenmaille osaamista sekä ilmastotavoitteiden että huoltovarmuuden saavuttamiseksi. Suomi on johtava maa ydinjätteen loppukäsittelyssä. Maailman ensimmäinen geologinen ydinjätteen loppusijoituspaikka Onkalo kiinnostaa ympäri maailmaa.

Polttoaineiden hinnannousu on puhututtanut huomattavasti viime aikoina. Ennen Ukrainan sotaa hallitus sopi kompensaatiokeinoista, joiden valmistelusta vastaa valtiovarainministeriö. Näitä keinoja ovat muun muassa työmatkavähennyksen enimmäismäärän korotus määräajaksi, valmistelu ammattidieselistä eli polttoaineverotuksen palautusjärjestelmästä, logistiikalle määräaikainen kustannustuki, maatalouden talousrakennusten kiinteistöveron määräaikainen poisto, ohjeen täsmennys energiakustannusten huomioimiseksi toimeentulotuessa sekä alueellisen ja tuloihin perustuvan kompensaatiomallin valmistelusta seuraavalle hallitukselle. Täsmätoimien lisäksi hallitus on laskenut viime vuonna teollisuuden sähköveron EU:n sallimalle minimitasolle. Alennettua verokantaa sovelletaan myös kaivostoiminnassa, kasvihuoneissa ja konesaleissa käytettävään sähköön ja energiaveronpalautusten kautta maatalouden sähköön.

Hallitus päätti viime viikolla tukipaketista maatalouden kustannuskriisin helpottamiseksi ja huoltovarmuuden turvaamiseksi. Toimet lisäävät tukea kotimaiselle ruoantuotannolle akuutissa tilanteessa arviolta noin 300 miljoonalla eurolla. Lisäksi hallitus valmistelee toimenpidekokonaisuuden, jolla vauhditetaan siirtymistä fossiilisista polttoaineista uusiutuviin energiamuotoihin.

Valtioneuvosto valmistelee ajankohtaisselontekoa, jossa arvioidaan turvallisuusympäristön kehittymistä ja sen seurauksia Suomelle. Ulkoministeriö koordinoi selontekoprosessia, ja eri ministeriöt osallistuvat siihen. Selonteko annetaan eduskunnalle lähiviikkoina, jonka jälkeen käydään laaja ulko- ja turvallisuuspoliittinen keskustelu selonteon pohjalta. Selonteon ulko-, turvallisuus- ja puolustuspoliittisen arvion laativat TP-Utva (tasavallan presidentin sekä valtioneuvoston ulko- ja turvallisuuspoliittinen ministerivaliokunta), ulkoministeriö ja puolustusministeriö. Uusi varautumisen ministerityöryhmä tuottaa arvion taloudellisista vaikutuksista, huoltovarmuudesta ja varautumisesta sekä elinkeinopoliittista vaikutuksista. Lisäksi muun muassa hybridivaikuttamista ja kyberturvallisuutta tullaan arvioimaan.

Myös SDP:ssä käydään aktiivista turvallisuuspoliittista keskustelua. Eduskunnassa turvallisuuspoliittista tilannetta ja Ukrainan sodan seurauksia käsitellään hallituksen laaja-alaisen ajankohtaisselonteon pohjalta. SDP:n keskustelu etenee samassa tahdissa ja käyttää hyödykseen tätä käynnissä olevaa laajaa selontekopäivitystä ja parlamentaarista keskustelua.

Ville Skinnari

Viime viikkoina olen ollut niin surullinen. Euroopassa on syttynyt sota. Monet äidit ovat hyvin huolissaan pojistaan ja miehistään sotatoimialueella. Toiset äidit ovat joutuneet jäämään saarrettuihin tai pommitettuihin kaupunkeihin keskelle julmaa sotaa. Lukuisat äidit ovat paenneet pienten lastensa kanssa ja tehneet vaarallisen matkan kodistaan ihan vieraille seuduille. Voin aavistella, kuinka kauhealta tuo kaikki tuntuu näiden äitien sydämissä. Täällä kotimaassanikin on aikanaan oltu sodan jaloissa, ja siitä monella nousee nyt muistoja ja vanhoja pelkoja mieleen. Ymmärrät varmasti tätä kaikkea, kun sinäkin olet joutunut pakolaiseksi Jeesuksen kanssa ja sitten myös suureen uhraukseen menettäessäsi hänet.

Tämän käsittämättömän myllerryksen keskellä minua on puhutellut näkemäni kuva sinusta, Maria. Siinä levität suojaviittasi ihmisten ylle. Sellaisen kuvan tiedän olevan Lohjan Pyhän Laurin keskiaikaisessa kattomaalauksessa. Se ei ole loistelias ja kultavärein maalattu vaan vain muutamalla värillä hahmoteltu, keltaisella ja sinisellä sekä ruskealla suoraan vaalealle kalkkikiviseinälle. Hiukan kömpelöstikin ihmishahmot on siihen piirretty. Silti maalauksessa on jotain hyvin koskettavaa. Siinä sinä, Maria, Jeesuksen äiti, olet aika tavallisen naisen näköinen, mutta hyvin tyyni ja levollinen. Levität paksun sinisen viittasi suojaamaan ihmisiä. Nämä suojaan otetut näyttävät minusta naisilta, hekin levollisilta, kädet ristissä. Tuot heille ihmeellistä rauhaa ja lempeyttä. Onneksi taivaassa olet sinä, Maria, joka ymmärrät äitien hädän.

Pyydän, että sinä rukoilisit ja levittäisit viittasi sodan satuttamien ihmisten päälle. Että he saisivat toivoa ja lepoa tämän kaiken rankan ja epäinhimillisen keskellä. Ja toivoa rauhasta sekä asioiden järjestymisestä kohti normaalia aikaa. Yhdessä monen muun kanssa tätä rukoilemme.

Terveisin
Marian ilmestymispäivänä 2022, yksi äiti monien puolesta

PS. Vielä minun pitää kertoa, että lehdessä oli viime viikolla kuvia, kuinka kotikaupungissani oli joku aukaissut kotinsa sotaa pakoon lähteneelle naiselle. Tästä pakolaisesta on tulossa pian äiti ja hän odottaa lastaan ihan pian täällä turvallisissa oloissa syntyväksi. Ihmeellistä, miten kaiken pahan keskellä tapahtuu myös hyvää! Toivon, että itsekin keksin lisää keinoja auttaa.

Pastori Kati Saukkonen

”Venäläisten historian masentavaimpia piirteitä on rauhallisten kehityskausien puuttuminen!” (Laurent van Post 1965). Jälkeenpäin tuntuu surkuhupaiselta, että Putinin selviä viestejä ei osattu lukea lännessä oikein, vaikka kaikki askelmerkit olivat meille tiedossa eri lähteistä ja sadoista tiedustelutiedoista.

Suurimpia lännen virheitä oli kykyä hahmottaa venäläistä ”sielua”ja kansan sokeaa uskoa yhteen oikeaan Jumalan valitsemaan tsaariin, jota seuraamalla Venäjä nousisi suurten maailman valtioiden joukkoon yhdessä USA:n ja Kiinan kanssa. Lännessä uskottiin ja luultiin tosissaan, että vuonna 1992 julkaistu japanilaisen historioitsijan Francis Fukuyaman kirja ”Historian loppu”, olisi päätepiste ideologioiden välisessä taisteluissa ja kylmän sodan loppu, mutta enempää ei kukaan historioitsija oli voinut olla väärässä.

Lännessä tuntuvien yhteiskunnallisten muutosten toivo kohdistui pitkään siihen, että Venäjälle kehittyisi avarakatseinen, koulutettu keskiluokka (taiteilijat, insinöörit, tiedemiehet, lääkärit ym), joka oppisi ymmärtämään oman etunsa ja puolustamaan sitä. Tätä optimismia on koko Venäjän historian ajan horjuttanut vahvaan omistusoikeuteen ja laillisten tuomioistuinten toimintaan perustuvan järjestelmän puuttuminen. Tämä tarkoittaa yksinkertaisesti sitä, että kehittyäkseen normaaliksi oikeusvaltioksi, Venäjän olisi ollut kasvatettava laaja omistava luokka ja kansalaisyhteiskunta, joka ei olisi ollut riippuvainen vahvasta valtiosta. Tämä olisi edellyttänyt täysin uudenlaisia sosioekonomisia oloja. Tiedepiireissäkään ei osattu synnyttää sitä. Korruptioon ja varastamiseen tottuneessa yhteiskunnassa, ei ollut valitettavasti tiekarttoja tähän.

Omalaatuisinta tässä kehityksessä on se, kuinka edes kouluja käyneiden kaupunkilaisten keskuudessa jyrkkä aineellisen hyvinvoinnin muutos ei välttämättä johtanut irtaantumiseen perinteisistä venäläisistä ja neuvostoliittolaisista asenteista. Seuraavassa näkemyksiä miksi.
Valtiotieteilijä Vladimir Pastuhov jakaa ryhmät venäläiset syntymävuosien mukaan seuraavasti: 1970-1985 (pettynyt sukupolvi), 1985-2000 (Kadotettu sukupolvi) ja vuoden 2000 jälkeen syntyneet (tulevaisuuden sukupolvi).
”Tosiasia on, että Venäjällä valtion valta voi olla autoritaarista tai totalitaarista hyvin pitkään…’ Venäjän jumalaapelkäävä kansan muhkeasta povesta on helppo houkutella esiin sielujen kuoro, joka vaatii ”ampumaan länsimaiset kuin hullut koirat”. (Andrei Fiontkovski 2006)

Pettyneellä sukupolvella ei välttämättä ole selvää kuvaa tai muistoa Neuvostoliitosta. Suuren pettymyksen aiheutti yhteiskunnallisen levottomuuden ja epävarmuuden kokemus, kun lupaus neuvostoajan jälkeisestä uudesta alusta tyrehtyi. Suuruuden aika ja Stalinismi oli helppo elvyttää tässä ikäluokassa väärentämällä historiaa. Tämä Putinin manipulointi ja indoktrinaatio upposi tähän sukupolveen kuin häkä.

Kadotetun sukupolven edustajilla ei ollut omakohtaisia kokemuksia ”kaaoksesta” ja ”nöyryytyksistä”, joista he kuulivat vain vanhemmiltaan ja televisiosta. Heille on koko aikuisiän syötetty Venäjän valtion narratiiveja (tarinoita) demokratian katastrofaalisista vaikutuksista ja Neuvostoliiton hajottaneen lännen petturuudesta. Painopiste oli siinä, kuinka länsi häikäilemättä käytti hyväkseen Venäjän heikkoutta vahvistaakseen omia asemiaan maailmassa. Siksi Venäjä tarvitsi uutta itsevarmuutta ja suuren sotakoneiston estääkseen kaiken tämän tapahtumisen uudelleen.

Toivoa on ainoastaan uudella sukupolvella. Tämä nuori sukupolvi on tottunut käyttämään sosiaalista media täysin toisella tavalla ”vaistomaisesti”. He eivät katso ja usko aivan vanhempiensa tavalla paikallisia televisiouutisia ja eivät usko niin herkästi valtamediaa. He hakevat tietonsa internetistä, YouTubesta, Instagramista ja WhatsAppista. Nyt nämä kaikki on valtion taholta tietojen mukaan Venäjällä suljettu. Yhteydenpito muihin maailmaan nuoriin katkaistiin. Tämä ei tältä ikäpolvelta varmasti jää huomioimatta. Juuri tämä ikäluokka on Navalnyin suurimman kiinnostuksen kohde. Se uskaltaa osallistua mielenosoituksiin, koska se ei osaa pelätä, että heihin voidaan käyttää perinteisiä kovia otteita. Valitettavasti he ovat väärässä, sillä Putinin henkivartijat, FSB ( salainen poliisi) ja sadattuhannet miliisit pitävät huolen, että heidän toiveensa tallataan voimakeinoin diktaattori Putin anturan alle keinolla millä hyvänsä.

Ainoa toive tulevaisuudessa on hallinnon kyvyttömyys ratkaista näiden nuorten ongelmia. Toivo on siis vasta heidän lastensa ikäluokalla. Putin on ja pysyy vallassa. Iso maa, pitkä minuutti (venäläinen diplomaatti)!

Juhani Melanen

Lähteet: Putinin pihapiirissä; Catherine Belton,
Venäjä vailla tulevaisuutta; Masha Gessen

Näyttää pahasti siltä, että kapitalismi nilkuttaa kriisistä kriisiin ja diktatuurit voivat paksusti. Tavalla tai toisella talousdemokratia ei ole toteutunut sillä tavoilla, kun lännen demokratioissa olisi toivottu kansankapitalismin toimivan. Pandemian aikana maailman 10 rikkainta ihmistä on rikastunut ja 93 prosenttia ihmiskunnasta on köyhtynyt. Mittareita kannattaa lukea laajemmin ja paremmin. Valitettava tosiasia on, että nykyinen talousjärjestelmä tuottaa maapallolle ongelmia. Vuonna 2021 20 rikkainta ihmistä tuotti hiilidioksidipäästätöjä 8000 kertaa enemmän kuin miljardi köyhintä ihmistä. Tämä tieto on poimuttu Oxfam- järjestöltä eikä hatusta.

Olemme nyt globaalisti sellaisessa tilanteessa, että meidän on hyväksyttävä se tosiasia, että nykyinen maailmantalous perustuu luonnonvarojen liikakäyttöön. Uskottelemme Suomessa ja länsimaissa, että ilmastokriisi on jossain kaukana tulevaisuudessa, mutta emme ihan oikeasti näe, että kaikki ennusmerkit osoittavat, että talouskriisi on jo täällä ja kumuloituu. Lajikirjo ja maatalouden tuottavuusongelmat, jotka johtuvat luonnonriistosta alkavat pikku hiljaa
nakertaa talousjärjestelmäämme sisältä käsin. Maailman vesipula tulee sotien keskiöön! Sotilaiden tilannekartoilla ne ovat olleet jo kauan. Kansainvaellukset alkavat, kuten Ukrainan kriisi osoittaa, mutta ne laajenevat ennen näkemättömiin mittasuhteisiin, sellaisiin jota suurin osa maailman kansantalouksista ei kestä.

Maailman kansantaloustieteiljät ovat yrittäneet kesksiä tähän erilaisia ratkaisuja onnistumatta. On esitetty degrowthia ja muita oppeja, mutta yhtä huonolla menestyksellä. Ennen korostettiin sitä, että veronalennuksilla ihmiset saataisiin työhön takaisin vaikka pakolla. Tilanne on kuitenkin totaalisesti muuttunut. Sosiaaliturvaetuuksien leikkaamisella ei saavuteta enää mitään tuloksia, koska valtioiden keskuspankit ovat luoneet varjomarkkinat. Niiden veropohja on kaventunut, koska maailman suurimmat yhtiöt kykenevät kiertämään veroja suunnitelmallisilla veronkierto-ohjelmilla, jotka veroparatiisit ja keinottelijamaat ovat mahdollistaneet.

Ääni on muuttunut kellossa. IMF:n (Kansainvälinen valuuttarahasto) uusin raportti on World Economic Outlookissa( talousasiantuntijoden raportti) todennut yksiselitteisesti, että julkisilla varoilla pitäisi suojella haavoittuvimmassa asemassa olevia kansalaisia. Ilmastokriisiä ei mikään talousoppisuunta enää kiellä. Tarvitaan julkisia investointeja ja sijoituksia infrastruktuuriin. Pörsseissä tehdään nopeita voittoja immateriaalisilla oikeuksilla ja sijoittamalla sellaisiin rahoituskohteisiin, joita keskuspankit ostavat. Suuryrityksillä ei ole enää riskiä, sillä tämä on siirretty suurelle keskiluokalle, joka veroina maksaa suuryritysten konkurssiriskit. Ennen tätä sanottiin kommunismiksi, nyt rahamarkkinoiden keventämiseksi ja inflaation torjunnaksi.

Tästä päätellen voidaan sanoa, että taloustiede uusiutuu hautajaiset kerrallaan.
Tarvitsemme suuryritysten totaalisen raippaveron, joka on onneksi tulossa. Vielä viisi vuotta olisi ollut täysin irrationaalista ja utopiaa, että maailmaan laaditaan globaali vähimmäisvero kaikille suuryrityksille. Maailman suurimmat yritykset Apple, Google, Facebook ja lukuisat muut pakoilevat nyt Irlannissa, jossa on matalat yhteisöverot. Meidän terveysjättimme Mehiläinen kiersi Suomen verot Ruotsin kautta, että näin ”isot poijaat” välttelivät vastuitaan yhteisestä tulevaisuudestamme.
Toivottavasti veronkierrolle saadaan nyt loppu, kun 137 maata on hyväksynyt sopimuksen, jossa määritellään, että maailman suuryritysten täytyy maksaa 15 prosentin yritysvero niissä maissa, jossa sopimus on voimassa. Tämä maailmalaajuinen yritysvero lankeasi maksettavaksi siitä huolimatta, missä suuryritysten päämajat sijaitsevat.

Olen vahvasti sitä mieltä, että maailma ei pelastu ihmisten eettisillä valinnoilla. Elokapinasukupolvi ei ratkaise maailmanlaajusia ongelmia, vaan ne ratkaistaan säätämällä kaikkialla maailmassa samaan aikaan sellaisia lakeja. Jotka säätelevät suuryritysten toimia. Tällöin politiikka ratkaisee ja merkitsee yhä enemmän ja vain suuret maailman laajuiset instituutiot kykenevät tekemään tarvittavat suunnanmuutokset. Tämä vaatii lisäksi sen, että näitä lakeja täytyy noudattaa, koska koko länsimainen sivistys nojaa rakennettujen laillisuusperiaatteiden varaan.

Onko Suomi elänyt mennessä liian kauan? Oikeisto on huutanut koko ajan meilläkin Margaret Thatcherin suosimaa fraasia:” There is no alternative” eli ”vaihtoehtoja ei ole”. Kyllä todella on, mutta tämä edellyttää järkiperäistä osallisuustaloutta koko maailman mittakaavassa. Suurin vaara nyt on Ukrainan sodan eskaloituminen maailmanpaloksi. Diktaattori Putin on maailman vaarallisin mies. Hän pelaa nyt sellaisilla korteilla, että maailmantalous taantuu vuosiksi.

Jussi Melanen

Tulevan sunnuntain aihe kertoo taistelusta pahan valtoja vastaan. Sunnuntain evankeliumitekstissä Jeesuksen sanat ovat kuin tiivistys viimepäivien uutisotsikoista: ”Joka ei ole minun puolellani, on minua vastaan, ja joka ei yhdessä minun kanssani kokoa, se hajottaa.” Ukrainan sota teki maailmasta yhdessä yössä mustavalkoisen ja jokaisen on valittava puolensa.

On helppoa kun pahalla on selkeät kasvot ja sitä vastaan voi taistella hyvien puolella. Turhanaikainen toistemme syyttely on muuttunut yhteisten arvojen puolustamiseksi. Olemme valmiita kärsimään taistelusta aiheutuvaa elintason laskua, kunhan saadaan laitettua pahalle kampoihin. Kun voi auttaa muita, tulee siitä itsellekin hyvä mieli.

Hengellinen hyvän ja pahan välinen taistelu käydään kuitenkin päivittäin meidän jokaisen omassa sydämessä. Siksi on tärkeää, ettemme ulkoista pahaa yhteisön, yhteiskuntamme tai oman itsemme ulkopuolelle, vaan uskallamme tutkia sitä myös itsessämme. Sunnuntain aihe, ”Jeesus, Pahan vallan voittaja” muistuttaa meitä siitä, kuinka Jeesus itse voitti pahan ja taistelee meidän puolestamme pahan valtoja vastaan. Usko ja luottamus siihen, että Kristus on kärsinyt ja kuollut syntiemme vuoksi ristillä, voittanut kuoleman ja pahan vallat, saa aikaan tunnon rauhan sydämessä. Syntien anteeksiannon tuoma rauha sydämessä ei ole kiinni ulkoisista olosuhteista, vaan sitä voi ja saa kokea niin sodan kuin rauhankin aikana.

”Minä jätän teille rauhan. Oman rauhani minä annan teille, en sellaista jonka maailma antaa. Olkaat rohkeat, älkää vaipuko epätoivoon.” Joh. 14: 27

Janne Suomala
Seurakuntapastori

Olen seurannut näissä ”melasteluissani” talouden liikkeitä useilta eri alustoilta ja pyrkinyt luomaan niin itselleni, kuin Teille arvoisat etelälahtelaiset jonkinlaista kuvaa, missä kansainvälisessä rahamaailmassa huidellaan ja miten tämä heijastuu meihin tavallisiin tossunkuluttajiin.

On täysin mahdollista, että maailman pankkisektoria ja maailmantaloutta pelastettiin liian voimakkain ottein vuoden 2008 talouskriisissä. Maailmantalous on ajautunut eräänlaiseen omalaatuiseen ”zombitilaan”, missä kannattomattomat pankit ja yritykset pysyvät pystyssä ainoastaan halvan ”helikopterirahan” ja valtioiden pelastusoperaatioiden turvin? Olemme todellisessa inflaatiokierteessä, jossa koko talousjärjestelmämme on uhattuna. Kannattaa siis
tarkastella syitä tähän.

Keskuspankit ovat jatkaneet velkakirjojen osto-ohjelmia eli määrällistä keventämistä (QE).
Kuluneen vuoden aikana ohjelmat ovat käyneet ylikierroksilla. Keskuspankkien runsaskätinen ja harkitsematon luotonanto, mitä nämä määrällisen keventämisen ohjelmat käytännössä todella ovat, on ollut luomassa maailmantalouteen vaarallisen inflaatiokierteen, joka saattaa muuttua kohta hallitsemattomaksi.

Kaiken pitkän aikavälin talouskasvun ytimessä on tuottavuuden kasvu. Tämä tarkoittaa kykyä käyttää teknologisia innovaatioita lisäämään tuotantovälineiden eli työvoiman ja pääoman (koneet ja tehtaat jne) tuottavuutta. Nyt kuitenkin tuottavuuden kasvu on pysähtynyt lähes kaikkialla (Kiina poislukien). Kuitenkin yksityisille yrityksille ja pankeille on valunut helppoa rahaa monista eri lähteistä, mutta enimmäkseen sitä on tullut maailman suurilta keskuspankeilta tai valtioilta. Siis suomeksi raha on ”halpaa”, kun sen hinta eli korko on erittäin alhainen tai jopa negatiivinen. Keskuspankit ja monet valtiot ovat pumpanneet talouksiin biljoonia euroja jatkuvasti. Varoituksista keskuspankit ovat viis välittäneet.

Tilanne on riistäytymässä hallitsemattomaksi. Kansainvälinen valuuttarahasto IMF osoitti viime vuoden marraskuussa julkaistussa tutkimuksessa, että inflaatio oli kaikilla alueilla korkeammalla kuin valtioiden yleiset inflaatiomittarit osoittavat. Syynä tähän ovat tietysti pandemia, mutta myös muuttuneet kulutustottumukset. Korona-aikana ei matkusteltu lentokoneilla, vaan tilattiin tavaraa verkkokaupasta. Maailmantalouteen on tullut runsaasti vaikeita pullonkauloja, merirahtiliikenne tukkeutui Suezin kanavalla ja tärkeistä mikrosirusta on huutava pula eri puolilla maailmaa. Odotusajat ovat pidentyneet ja ei oota myydään!

Voidaanko maailmantalous vielä pelastaa? Monista lähteistä paljastuu, että maailmanlaajuinen rahoitusrakenne on murtumispisteessä. Keskuspankkien osallistuminen rahoitusmarkkinoilla lisääntyy valtavasti. Nyt se käy vahvasti ylikierroksilla. Tilanne on se, että rahoitusmarkkinat eivät yksinkertaisesti pysy enää pystyssä ilman keskuspankkien jatkuvaa tukea. Koko haurasta rahoitusjärjestelmäämme uhkaavat sekä nousevat korot että päätään nostava huima
inflaatiokierre. Taloustieteilijät pelkäävät superinflaatiota ja koko järjestelmän kaatumista. Jos
näin kävisi, ne voivat olla viimeiset naulat nykyisen rahoitusjärjestelmämme ja keskuspankkien
arkkuun.

Maailmanlaajuisen rahoitusrakenteen ja korruptoituneen poliittisen järjestelmän lakipiste on saavutettu. Näin ei voi ainakaan pitkään jatkaa. Tässä tilanteessa on turvauduttu aina kultaan.
Onko edessämme valuuttasotia? Kryptovaluuttojen määrä ja suosio on noussut kohinalla ja niitä on jo nykyään yli 5000. Keskuspankit esimerkiksi USA: n FED on pelastanut varjopankkeja. Raha ei ole ohjautunut tuotantoon, vaan pankit ovat ottaneet yhä suurempia sijoitusriskejä, Se, mikä tässä tilanteessa on uskomatonta, pankeilla ei ole tästä toiminnasta mitään riskiä. Kaikki kaadetaan keskiluokan maksettavaksi veronkorotuksilla. Kapitalistinen maailma tutisee. Keskuspankit ovat sosialisoineet yrittämisen! Riskiä hävitä ei ole kuin pienillä nappikaupoilla. Revi tästä nyt sitten huumoria!

Jussi Melanen

Kansainvälinen turvallisuustilanne on kääntynyt pienellä aikaa hyvin huolestuttavaan suuntaan. Otsikot Ukrainan siviilien hädästä ovat synkkää luettavaa. Sotaa käydään nyt Euroopan maaperällä. Venäjän toimet Ukrainassa loukkaavat räikeästi kansainvälistä oikeutta ja aiheuttavat vakavan uhan koko sääntöperusteiselle järjestelmälle. Suomi tuomitsee Venäjän hyökkäyksen jyrkästi ja tukee Ukrainan ja ukrainalaisten itsemääräämisoikeutta ja alueellista koskemattomuutta.

Niin kuin konflikteissa poikkeuksetta, myös Ukrainassa siviilit ovat jääneet tulilinjalle. Tavallinen kansalainen on aina sodan suurin uhri. Sotatoimet maksavat paitsi ihmishenkiä, myös tuhoavat koteja, vievät kansalaisten toimeentulon ja pudottavat pohjan kaikelta siltä, mitä yhteiskunnan normaaliin arkeen kuuluu. Ukrainan sotatoimia on seurannut laajamittainen humanitaarinen kriisi, johon haetaan nyt kansainvälisellä tasolla ratkaisuja.

Niin Euroopan unionin jäsenmaat kuin monet muut valtiot sekä kansainväliset järjestöt toimittavat paraikaa hätäapua Ukrainaan. Tein oman ministerivastuuni osalta viime viikolla päätökset yhteensä 14 miljoonan euron lisäpanostuksista Ukrainan siviilien hädän helpottamiseksi kehitysyhteistyön ja erityisesti humanitaarisen avun osalta. Myös keskustelut eurooppalaisten ministerikollegoiden kanssa ovat työlistalla nyt aivan tärkeysjärjestyksen ykköspaikalla. Olen vieraillut kriisin alla jo Berliinissä ja maanantaina jälleen Ranskassa, seuraavalla viikolla vuorossa Itävalta ja Slovakia. Erityisesti Ruotsin kanssa pidämme tiiviisti yhteyttä.

Suomi jatkaa Ukrainan hallinnon tukemista ja siviilien hädän helpottamista kriisin edessä. Humanitaarisen avun lisäksi valtioneuvosto teki maanantaina historiallisen päätöksen toimittaa aseellista apua Ukrainaan. Aseita toimitetaan Ukrainan hallituksen pyynnöstä ja Suomen oman puolustuksen tarpeet huomioiden. Hallitusohjelman ja pitkäaikaisen käytännön mukaan Suomi ei vie aseita sotaa käyviin maihin. Suomi on kuitenkin tässä tilanteessa valmis osoittamaan kaikin tavoin solidaarisuutta Ukrainalle ja ukrainalaisille, etenkin kun muut Pohjoismaat ovat päättäneet toimia samoin. Nyt toimitettava puolustusmateriaali ei myöskään tee Suomesta sodan osapuolta. On tärkeää, että Suomi laajentaa Ukrainalle annettavaa laaja-alaista apua.

Hyökkäyssotaa käyvä Venäjä on saanut vastaansa EU:n ja Yhdysvaltojen johtaman pakoterintaman. Maahan kohdistetut talouspakotteet ja vientirajoitteet ovat romahduttaneet ruplan kurssin ja iskeneet kovaa Venäjän koko talouteen. Seurauksia tulee myös Valko-Venäjälle, jonka aluetta on käytetty hyökkäykseen. Pakotteilla on vaikutusta myös Suomen ja Venäjän väliseen kauppaan ja esimerkiksi energiantuontiin. Onneksi Suomen huoltovarmuus on kuitenkin hyvä ja omaan energiantuotantoon on meillä panostettu. Energiamarkkinoiden kriisikestävyyden koettelu tulee todennäköisimmin myös lisäämään uusiutuvan energian ja sähköistymisen kysyntää, missä Lahti ja Päijät-Häme ovat aivan kärkitoimijoita.

Ukrainan sodalla tulee olemaan ja on jo nyt laajakantoiset vaikutukset Euroopan turvallisuuteen ja päätöksentekoon. EU:n jäsenmaat ovat onnistuneet kriisin kohdatessa kokoamaan rivejään, vaikka työtä edelleen riittää. Esimerkiksi Saksassa uusi demarihallitus ilmoitti merkittävistä panostuksista puolustusmenoihin. Hyvä turvallisuuspolitiikka on sitä, että edistetään vakautta ja vuoropuhelua, mutta pysytään valppaina ja varautuneina.

Ville Skinnari