Sunnuntaina vietämme mikkelinpäivää. Mikkeli on vanha suomalainen muunnos Mikaelista. Samankaltaisia suomennoksia ovat vaikkapa Pertteli (Bartolomeus) tai Taavetti (Daavid). Mutta kuka on Mikkeli eli Mikael, jonka mukaan on nimetty Suomessa yksi kaupunki ja kirkkopyhä? Hän on yksi enkeleistä, häntä on kutsuttu arkkienkeliksi tai ylienkeliksi tai enkeliruhtinaaksi. Nimi Mikael merkitsee ”Kuka on Jumalan kaltainen”.
Mikkelinpäivää vietetään 29.9. Työmarkkinaneuvotteluissa on keskusteltu siitä, voisiko joitakin pyhäpäiviä siirtää viikonloppuun. Tällä on ajateltu voitavan nostaa tuottavuutta. Itse en oikein tällaiseen muutokseen ja sen vaikutuksiin usko. Kuitenkin näin on käynyt jo monelle kirkolliselle juhlapäivälle. Niinpä juhannusta ei vietetä juhannuksena eikä mikkelinpäivää mikkelinä, vaan sitä seuraavana viikonloppuna.
Nykyisin mikkelinpäivä ei ole vain arkkienkeli Mikaelin vaan kaikkien enkelten päivä. Tänä päivänä muistamme enkeleitä ja heidän tehtäväänsä Jumalan maailmassa. Jumala on luonut näkyvän ja näkymättömän maailman. Osa tätä näkymätöntä todellisuutta ovat enkelit. Sana enkeli tulee kreikan sanasta angelos, joka merkitsee sanansaattajaa tai viestintuojaa. Enkeli toi viestin Marialle, että hänestä tulee Vapahtajan äiti. Enkelit toivat viestin Jeesuksen syntymästä ja hänen ylösnousemuksestaan, jne. Pelastushistorian keskeisissä tapahtumissa ovat enkelit olleet läsnä.
Enkeleillä sanotaan olevan tehtävänä myös suojella. Esimerkiksi Mooses sai sanan Herralta: ”Minä lähetän enkelin kulkemaan sinun edelläsi, suojelemaan sinua matkalla.” Enkelit opastavat meitä ja muistuttavat Jumalan tahdon mukaisesta elämästä. He ovat Heprealaiskirjeen mukaan palvelevia henkiä. Ja vielä, enkelit kiittävät ja palvovat Jumalaa. Tähän enkelten ylistykseen täällä yhtyy vielä matkalla oleva seurakunta, kun se laulaa: ”Pyhä, Pyhä, Pyhä.”
Heikki Pelkonen
Launeen srk:n khra