Lahden kaupunginvaltuusto kokoontuu maanantaina valitsemaan uuden kaupunginjohtajan. Moni on kysynyt minulta kuka kolmesta ehdokkaasta olisi paras johtamaan Lahtea.

Olen saanut tuntea aiemmat kaupunginjohtajat aina Seppo Välisalosta alkaen. Isoisäni äidin puolelta Aarre Santero toimi apulaiskaupunginjohtajana 1980 – alkuun saakka. Häntä seurasi Kari Salmi, joka toimi sitten kaupunginjohtajana, Tarmo Pipatti sen jälkeen ennen Jyrki Myllyvirtaa ja Pekka Timosta.

Ajat ovat muuttuneet ja nyt Suomi on tilanteessa, jossa edes nimekkäitä hakijoita on vaikea löytää edes suuriin kaupunkeihin. Oulu oli tästä ehkä paras esimerkki. Mistä se johtuu, on vakava asia ja kertoo kuntajohtamisen tilasta ja Suomesta aika paljon. Palkkaus on jopa pääministerin palkkaa suurempi suuremmissa kaupungeissa ministereistä tai kansanedustajista puhumattakaan. Onko vastuu sama kuin pääministerillä? No ei siellä päinkään. Onko paineensietokyky samalla tasolla? Onko Suomesta kadonneet karismaattiset johtajat vai luoko järjestelmä meille tietynlaisia virkamiesprofiileita, jotka ovat harmaita kuin tapetti ja ilman todellisia ajatuksia suurempien ongelmien ratkaisemiseksi? Ennen johtavat virkamiehet johtivat etulinjassa ja valmistelivat asiat virkavastuulla. Nyt tämä työ kipataan konsulteille ja tulokset voi nähdä esimerkiksi Lahdessa epäonnistuneita hankkeina, jotka eivät ole koskaan toteutuneet.

Lahti tarvitsee nyt johtajan, joka jatkaa rohkeaa kasvuhakuista linjaa ja ymmärtää mitä yliopisto ja uudet ja vanhat veturiyritykset voivat mahdollistaa Suomelle ja lahtelaisille. Hän myös uskaltaa haastaa nykyiset toimintatavat ja myös paikallisen poliittisen kulttuurin, jossa tuntikausien kokoustamisen sijaan luodaan visio, uskalletaan toteuttaa sitä ja luodaan olosuhteita ja mahdollisuuksia lahtelaisille. Hän osaa luoda Lahteen uusia tuloja, koska menoja kyllä riittää ja niin pitääkin, koska esimerkiksi koulutoimen leikkaukset vievät toteutuessaan jo pohjan toimivalta koulujärjestelmältä.

Kaikki kolme ehdokasta ovat sosiaalisesti lahjakkaita, mukavia ja helposti lähestyttäviä. Kuka tahansa heistä selviää kyllä tehtävässä, mutta sitä me emme ole hakemassa. Ja kuka luo sen Lahden tekemisen meiningin, osaa johtaa siiloutuneita toimintatapoja sekä keskustella yrityksien, yliopistojen ja ihmisten kanssa yli perinteisten rajojen? Uudistaa homehtuneet organisaatiot kuten Tilakeskus, Spatium ja kaupungin oma liikuntatoimi, joka saa ulkopuolisen kysymään miksi täällä on niin monta toimijaa. Uudistaa KOKO-Lahden siten että upea Sibelius-talo, teatteri ja orkesteri eivät kärsi muun tekemisen konttaamisesta? Luo työllisyyspalvelut sellaiseen kuntoon, ettei jatkuvasti joudu kysymään mitä Lahti nyt oikeasti edes yrittää ja miksi yhteistyö muun Päijät-Hämeen kanssa on niin mahdotonta. Hän laskee Lahden työttömyysprosentin alle 10 kansallisen keskiarvon viidessä vuodessa, tuo Lahteen satoja miljoonia uusia investointeja, rakentaa rohkeasti uuden monitoimiareenan ja Kisapuiston sekä luo olosuhteet harrastaa Lahdessa monipuolisesti. Hän tekee Lahdesta kansainvälisen opiskelijakaupungin, joka on rosoinen ja vähän rähjäinenkin verrattuna Euroopan kaunokaisiin, mutta jossa on paras meininki ja johon voi rakastua.

Siksi ääneni menee maanantaina kerrankin Turkuun. Se, että on SDP:n jäsenkirja ei ole minulle se juttu, jonka minut tuntevat tietävätkin. Nikosta Lahti saa hyvä johtajan ja hänen kanssaan olemme tehneet Turkuun monta hyvää asiaa, joten miksi ei Lahteenkin.

Ville Skinnari

Tänä vuonna syyskuun viimeinen perjantai on Mikon nimipäivä. Vasta sunnuntaina kirkossa vietetään mikkelinpäivää. Molemmista päivistä ajatus siirtyy Raamatun Mikaeliin, vahvaan enkeliin, joka kävi taisteluun pahaa vastaan. Niin, nämä kaksi asiaa siis kuuluvat oikeasti yhteen: valkoisena nähty, ylimaallinen enkeli ja synkkä paha, joka liiankin näkyvästi jyllää tässä maailmassa.

Pahan edessä ihminen tuntee usein toivottomuutta ja voimattomuutta. On monia sellaisia suuria vääryyksiä ja kamaluuksia, joille minä en pysty tekemään mitään. Tai niin, en pysty tekemään mitään, paitsi rukoilemaan suurta Jumalaa auttamaan ja armahtamaan. Rukous on paljon.

Mutta joskus pahojen asioiden kohtaaminen nostattaa meissä myös voimakkaan halun lähteä taisteluun, tehdä jotain, pistää vastaan. On hyvä muistaa Mikaelin esimerkki. Hän ryhtyi tekoihin. Hän ei paennut eikä lamaantunut paikoilleen. Joissain pienemmän mittaluokan pahoissa asioissa me ehkä pystymme tekemään jotain, vaikka pientäkin. Uskallamme avata suumme, vaikka se vaatiikin rohkeutta. Pystymme katsomaan silmiin, sanomaan jotain, menemään kohti. Kärsivälle ihmiselle tämä voi olla äärettömän paljon.

Pahan maailman keskellä käännyn Jumalan puoleen. Hän on mukana ihmisten kärsimyksessä. Hän pelastaa meidät lopulta synnin, kuoleman ja pahan vallasta. Jumalalla on aina ulospääsy pahasta, vaikka meistä kaikki näyttää aivan pimeältä. Virsi 600 muistuttaa: ”Hyvyyden voiman uskollinen suoja piirittää meitä kuinka käyneekin.”

Riitta Särkiö

Suomessa toimivat pankit ja eläkevakuutusyhtiöt ovat saaneet nauttia tällä aivan erityisestä laiminlyöntiensä suojelemisesta ja vaikenemisen kulttuurista. Ne ovat kuin teflonia, mikään lika ei niihin tartu, vaikka pankkeja valvova Finanssivalvonta (FIVA) on tehnyt niihin tarkastuksia ja antanut vuosien mittaan niille vakavia huomautuksia laittomuuksista. Jostain kumman syystä nämä Fivan kriittiset arviot eivät vain voita tiukkaa mediamuuria, eivätkä tule julkisuuteen tavallisten suomalaisten kansalaisten tiedoksi! Syykin on tiedossa, FIVA ei ole tuomioistuin, mutta pitäisi olla!

Suomessa tämä näkymätön ”hyvä veli” tai pikemminkin ”rahoitusmafia” huolehtii siitä, että näiden pankkivalvojien eliittijoukkoon valitaan ja on valittu vain sellaisia henkilöitä, jotka nöyrinä ajattelevat, että tärkeintä on valvottavien luottamuksen säilyttäminen ja pankkien rikkeiden peittely! Nämä sisäiset ”bulvaaniit” ovat hoitaneet asioita niin, että FIVA:n valvottavat saivat mahdollisista julkisuuteen nousevista kiusallisista asioista ennakkovaroituksia ja osasivat toimia siten, että
jäljet näistä rikkeistä saatiin lakaistua joko mappi Ö:hön tai kivuttomasti pois ainakin sellaisten uteliaiden toimittajien silmistä, joille avoimuus ja asiakirjojen julkisuus ovat demokraattisen yhteiskuntamme tärkeimpiä arvoja!

Olen pyytänyt kaksi kertaa sekä pankista että työeläkevakuutusyhtiöstä tietopyyntöjä, mutta ne on oudoilla verukkeilla molemmat torjuttu. Olen yrittänyt vedota julkisuuslakiin, mutta mitään vaikutusta sillä ei ole ollut. Toimittajaystäväni Tampereelta sai pankkivalvojalta mustalla tussilla peitetyt asiakirjat, joista hän ei saanut mitään selvää. Aina voi loppupelissä vedota julkisuuslain 6§:ään, jossa säädetään viranomaisen laatiman asiakirjan julkiseksi tulosta. Suomessa tämä prosessi on hidas ja pitkä siksi, että tällä tavalla asia saadaan pitkitettyä niin kauan, että mahdollisia rikoksia tai rikkeitä tehneiden pankkimiesten syytteet tai laiminlyönnit ehtivät vanheta ennen esitutkintaa. Juuri tästä syystä esitutkintaa pankkirikoksista eli rahanpesusta ei päästä koskaan edes aloittamaan!

Nyt ehkä laillisuusvaloa voi alkaa näkyä ikkunassa, sillä uusi Fivan johtaja ei nousutkaan pankkien omasta kultapossukerhosta, vaan keskusrikospoliisista. Viime keväänä 2023 uutisoitiin Danske Bankin ja Nordean rahanpesun torjuntaan koskevista laiminlyönneistä. Elokuun lopussa paljastui ja tuli julki OP-ryhmän onneton eli välttävä arvosana rahanpesun torjunnassa. Jokainen tutkiva toimittaja ymmärtää, etteivät mitkään sanktiot pure Suomessa venäläisiä tai muista rahanpesijöitä vastaan, jos tämä rahanpesutoiminta saa jatkua entisellä tavalla? Suomen pankit ovat kyenneet kiertämään tätä rehellistä valvontaa?

Eniten minua ihmetyttää se röyhkeys, jolla pankkiryhmät ilmoittavat vastuullisuuden olevan niiden ”kiinteä osa strategiaa” ja omaehtoista valvontaa, kun tosiasiassa kakkia valvontavelvollisuudet jätettiin tekemättä? Jostain oudosta syystä Danske Bankin ja Nordean rahanpesutarkastukset taas myöhästyivät ja painuivat Fivan edellisen johtajan aikana unholaan vanhentuneina siten, että näitä pankkeja vastaan ei voitu nostaa kurinpitosyytteitä edes muodollisesti!

Rahanpesusummat ovat tavallisen ihmisen näkökulmasta täysin käsittämättömiä. Danske Bankissa pestiin rahaa vuosina 2007-2015 yhteensä 200 miljardia euroa. Summa on kolme kertaa Suomen valtion budjetti. Sakkoja pankki jouti maksamaan vain 2,1 miljardia euroa. Vain pankin ykkösjohtaja sai lähteä, muut Danske Bankissa jatkavat toimintaansa kuin mitään ihmeellistä ei koskaan olisi tapahtunutkaan? Juuri tässä kuvastuu se asenne, millä nämä pankit haistattavat pitkät
niiden arvostelijoille tai itse FIVA:lle.

Tässä koko pankkien pimittämässä rahanpesuleikissä on siis kyse demokraattisen yhteiskunnan pelisääntöjen noudattamisesta. Me alamme muistuttaa Kyprosta ja muita veroparatiiseja hyvin vahvasti tällä hetkellä finanssirosvouden sallimisessa ja sen piilottelussa. Onko nyt viimein muutoksen aika, kun Finanssivalvonnan uudeksi johtajaksi nimettiin poliisihallinnossa pitkään toiminut ansioitunut oikeustieteen tohtori Tero Kuremaa, joka ei tulekaan sisäpiiristä eikä ”hyvä veli” -verkostosta. Hänen väitöskirjansa käsitteli juuri sisäpiiritiedon väärinkäytöksiä.

Nykytiedon valossa Suomessa tapahtunut rahanpesun valvonta on lähinnä surkuhupaisaa puuhastelua. Ennen Kuremaata Fivan sisäpiiri sai häärätä ilman huolen häivää. Tämä, jos mikä osoittaa uskomattoman rakenteellisen korruption määrän Suomessa! Nordean sakkosumma kahden vuoden kuluessa eli 5,4 miljoonaa euroa kertoo selvästi, kuinka pankeissa on katsottu rikollista toimintaa sormien läpi ilman huolen häivää. Jääkö tämä maan tavaksi?

Juhani Melanen

Petteri Orpon hallituksen esitys ensi vuoden budjetista on saatu valmiiksi. Budjettiehdotus on monelle suomalaiselle karua luettavaa – ”vahva ja välittävä Suomi” ei tästä esityksestä välity kuin niille, jotka ovat jo valmiiksi vahvoja.

Budjettiriihen tiedotteessa huomio kiinnittyi siihen, mitä siinä ei ole tai mitä siinä ei haluta kertoa. Nimittäin arviota massiivisten sosiaaliturvaleikkauksien kokonaisvaikutuksista. Se on edessä vasta, kun budjetti esitellään kokonaisuudessaan lokakuun alussa, jos silloinkaan.

Toinen hallituksen mainostama kokonaisuus, verojen ja veronluonteisten maksujen alennukset ovat lähes kokonaan edellisen hallituksen eli Sanna Marinin hallituksen perintöä. Työllisyysrahaston esityksen 1,4 miljardia euroa maksualennuksesta 1,2 miljardia euroa periytyy Marinin kaudelta ja johtuu edellisen hallituksen hyvästä työllisyyskehityksestä.

Suurimmat veroalennukset sekä euroissa että suhteellisesti tulevat jo nyt hyvin pärjääville suurituloisille. Siksi esitys on ristiriitainen, eikä sitä reiluksi voi luonnehtia.
Onko hallitus aikeissa huomioida suhdanteita budjetissaan? Taantuma näkyy jo rankasti valtiovarainministeriön verotuloennusteessa. Verotulot laskevat kesän arviosta 1,4 miljardia euroa, kun talouskasvu hiipuu. Leikkauksista huolimatta budjetin alijäämä ennusteiden mukaan kasvaa.

Rakennusalan tilanne on ollut eniten esillä ja syystä. Suomeen on tulossa 100.000 työtöntä lisää, jos rakennusalan omat pahimmat odotukset toteutuvat. Olemme oppositiosta tarjonneet hallitukselle yksinkertaisia ratkaisuja rakennusalan ongelmien ratkaisuihin. Hankkeita kaupungeissa liikkeelle, työmaat käyntiin ja suomalaisille töitä. Fiksut kaupungit tekevät nyt kaikkensa, että uusia kohteita syntyy ja rakentamista käynnistyy. Voisiko Lahti olla tässä edelläkävijä?

Opiskelijoiden asema on ankea. Orpo lupasi ennen vaaleja, että opiskelijat ja heidän toimeentulonsa on erityissuojelussa. Lupaus ei kestänyt kauaa, sillä mm. asumistukeen kohdistuvat leikkaukset heikentävät opiskelijan toimeentuloa lähes 100 euroa kuussa. Se ei laske pelkästään toimeentuloa, vaan myös opiskelumotivaatiota ja jaksamista. Opintolaina tulee olemaan yhä useammalle ainoa vaihtoehto selvitä taloudellisesti läpi opintojen. Taloudellisen tilanteen haasteet näkyvät myös opintojen viivästymisellä, koska monen on otettava opintojen ohelle työ. Huomioitavaa on myös hallituksen epäoikeudenmukainen maahanmuuttopolitiikka, mikä saattaa kansainväliset opiskelijat eriarvoiseen asemaan.

Keskiviikkona kysyin eduskunnan täysistunnossa työministeri Arto Satoselta (kok.) miten hallitus aikoo nyt reagoida, kun Suomen talouden ahdingon lisäksi koko Euroopan kysyntä sakkaa pahasti. Tehtävä ei ole helppo, se on pakko sanoa, mutta ainakin ministereiden tulisi olla nyt todella auttamassa yrityksiä uusille markkinoille, jotta myyntiä tulisi.

Liikennehankkeissa Häme jäi pahasti nollille. Liikenneministeri Lulu Ranne (ps.) kertoi, että hän ei halua tehdä siltarumpupolitiikkaa hämeenlinnalaisena omaan vaalipiiriin. Mene ja tiedä. Tampereen tunnin junan hän sai kuitenkin pysäytettyä, mutta kaikkein kannattamatonta suunnittelua eli Itärataa ei. Suunnitellahan aina voi, mutta koska hanke ei tule koskaan etenemään olisi ministerin kyllä kannattanut nyt kertoa se myös itäsuomalaisille, koska nyt muutenkin talousvaikeuksissa olevat Itä-Suomen kaupungit ja kunnat polttavat vieläkin rahaa aivan turhaan, vaikka kuntapäättäjien järki on jo pääosin voittanut Mikkelissä, Kuopiossa ja muuallakin.

Ville Skinnari

Poikkean Lahti rutiineista ja silmäilen vaihteeksi tätä ” kiinalaisjuttua”, koska tällä kehityksellä
saattaa olla laajemmat vaikutukset kuin me täällä Euroopassa edes osaamme kuvitella.
Euroalueen Kiinan viennistä viisi kuudesosaa on teollisuustuotteita. Koneiden, laitteiden ja kulkuvälineiden osuus viennistä on yli puolet. Näille tuotteille Kiina on USA:n jälkeen toiseksi tärkein vientimarkkina.

Kiina velkaantuu kovaa vauhtia ja sen kasvu on hidastunut koko ajan. Monet ovat arvostelleet tästä Kiinan väärää koronapolitiikkaa, joka on aiheuttanut erittäin suuria häiriöitä moniin tuotantoketjuihin. Kiinan koronajan sulkutilaa kukaan ei ole uskaltanut kyseenalaistaa. Kiina maaliskuussa julkaisema talouskasvuennuste on viisi prosenttia. Mutta törmääkö se ”muuriin”? Kiina on perinteisesti varmistanut kasvunsa elvytyksellä. Tämä on tapahtunut velkavetoisella politiikalla. Näyttää, että koronarajoitusten purkamisen jälkeen Kiinan uudelleenavautuminen on jäämässä palveluvetoiseksi, kotimaista ruokkivaksi ilmiöksi. Tilanne on Kiinalle outo ja uusi juuri nyt, sillä esimerkiksi luottoluokittaja
Moody`s  totesi uusimmassa tutkimuksissaan, että ulkoinen ympäristötilanne tulee olemaan Kiinalle erittäin haastava, koska Yhdysvallat ja muut korkean tulotason maat miettivät uudelleen teknologiavetoisia investointejaan ja kauppapolitiikkansa uudelleen muuttuvien turvallisuusnäkökohtien valossa tai juuri sen takia. Silti Kiinassa on erittäin paljon strategisia raaka-aineita ja tuotteita, joita ilman maailma ei tule toimeen: merikontit, antibiootit, maametallit, magnesium ja vismutti ja monet muut. Kiina ei luhistu, sillä totalitarismi ja kommunismi ei taivu länsimaiden komentoon.

Erityisen vaikeaa Kiinalla on kiinteistösektorinsa uskomattoman velkaantumisen takia. Sen toiseksi suurin kiinteistökehittäjä ”Evergrande” teki konkurssin, koska ei selvinnyt ulkomaisista joukkovelkakirjojen maksuista ja hakee konkurssisuojausta juuri nyt USA:ssa. Koko kiinteistösektori lohkaisee jopa 28 prosenttia maan kokonaistuotannosta. Tämä kaikki on tehty velkavipua hyödyntämällä, mutta nyt ei todella näytä hyvältä! Kiinan suurin rakennuttaja Country Garden on ajautunut myös vakaviin maksuvaikeuksiin, vaikka sillä on vähemmän velkaa kuin Evergrandella. Jos se kaatuu niin, silloin alkaa maailmanlaajuinen rytinä.

CNN:n mukaan Kiinan 100 suurimman rakennuttajan uusien asuntojen myynti laski tämän vuoden heinäkuussa jopa 33 prosenttia vuoden takaisesta. Kiinalaiset kotitaloudet ovat olleet haluttomia ostamaan uusia asuntoja, koska uskomattoman suuri työttömyys ja erityisesti akateeminen nuorisotyöttömyys vaivaa koko maata. Tätä tarkastelen nyt luupilla. Fakta on, että Kiinassa akateemisia työttömiä 10 miljoonaa, joka on kolminkertainen määrä maan yleiseen työttömyyteen nähden , joka on 12 prosenttia. Tätä ja myös Kiinan muutakin nuorten piilotyöttömyyttä on syytä tarkastella, koska se voi olla lähtölaskenta Kiinan yksinvaltias Xi Jinpingille. Halukkaita hänen pallilleen varmasti on ellei hän kykene toteuttamaan suurta unelmaansa eli ” sivistyneen kyberympäristöä!!

Kiinalaiset nuoret aikuiset ovat kehittäneet uuden ammattinimikkeen: täysipäiväinen poika tai tyttö.
Tämä poika tai tytär asuu kotonaan ja vanhemmat elättävät häntä. Vastineeksi nuori aikuinen siivoaa ja käy kaupassa ja tekee pieniä kotiaskareita. On tavallista, että kiinalaisvanhemmat ovat uhranneet
jopa kaikki rahansa hankkiakseen ainokaiselle ”paapotulle lellikille” akateemisen koulutuksen, mutta nuori ei ole työllistynytkään toivotulla tavalla ja hänestä on tullut taakka vanhemmille, vaikka
nuoren piti alkuperäissuunnitelman pitää huolta vanhemmistaan.

Kiinalaismediassa tehdään sankareita sellaisita nuorista, jotka tyytyvät ”alempiin” töihin. Tehtaissa ja ravintoloissa olisi kysyntää, mutta mutta kiinnostaako se loppututkinnon suorittanut lellikkiä?
Valtio on huolissaan kehityksestä ja on määrännyt valtionyhtiöitä ja paikallisviranomaisia työllistämistoimiin. Pelätään toimettomien kapinointia! Akateemisia työttömiä on siirtynyt runsaasti
yrittäjiksi, jotka myyvät toreilla vihanneksia, koruja, valmisvaatteita ja kaikkea muuta. Kiinassa on Intian ohella maailman suurimmat kotimarkkinat. Kyse on siis peruskaupasta ja aidosta kysynnän ja tarjonnan laeista. Mutta kuinka kauan kiinalaiset voivat hokea samaa mantraa siitä, että kotitalouksien pitäisi kuluttaa enemmän suhteessa kansantalouteen?

Nyt akateemiset työttömät piilottelevat työttömyyttään huoltajiltaan viettämällä aikansa kahviloissa ja kirjastoissa. Keinoja on useita. Joku moittii pomoaan, toinen kävelee kuntosovelluksessa työmatkansa ja välittää tiedon kaukana asuville sukulaisilleen. Onko tajuttu, että omistusasunnot eivät enää ole Kiinassa”varmoja” sijoituskohteita ja siihen sijoitetut varat voivat kadota? Mitä tapahtuu, kun julkiset turvaverkot pettävät ja eläkkeet eivät enää riitä? Hyökätäänkö silloin Taiwaniin?

Juhani Melanen

Alkuviikolla vierailin Oslossa ja tapasin Norjan kollegoita. Norjassa talous on vahva, mutta kuntavaaleissa oikeisto voitti selvästi. Korkea hintataso vaikutti paljon, koska eivät kaikki Norjassa rikkaita ole. Vierailin myös Utoyan saarella missä 12 vuotta sitten murhattiin 69 nuorta norjalaista. Hirveys ei unohdu koskaan, mutta juuri siksi meidän pitää uskaltaa puolustaa demokratiaa ja ihmisoikeuksia ja vastustaa rasismia aina ja ikuisesti. Norjassa on paljon samaa kuin Suomessa ja Lahdessa. Upeaa luontoa, urheilua ja liikuntaa sekä puhdasta ruokaa.

Tiiviin neljän vuoden ministerikauden jälkeen on ollut aikaa miettiä ja pohtia montaa asiaa. Yksi asia on Lahden kehittyminen ja kehittäminen, erityisesti Etelä-Lahden, mistä olen kotoisin eli Korsitieltä Ali-Juhakkalasta.

Jos katsoo Lahtea ulkopuolelta niin matkailun ja houkuttelevuuden näkökulmasta Sibelius-talon rakentaminen ja koko sataman uusiutuminen oli suuri saavutus, jonka tuloksia saamme nyt nauttia. Mutta mitä muuta? Hotellihanke toivottavasti Lahdessa etenee, mutta hidasta on ollut verrattuna muihin kasvukeskuksiin, missä tarjonta on aivan eri tasolla. 10 sitten esitin Lahdelle design-hotellia japanilaisen yhteistyökumppanin kanssa (Muji) tyhjälle hiekkakentälle Sibelius-talon viereen tai jonnekin lähelle, mutta hanke kariutui perinteisiin suomalaiseen virheeseen. Lahti halusi sijoittajan ottavan vastuun koko hankkeesta mutta ei tarjoutunut olemaan kumppanina paikallisesti. Tällainen malli ei toimi, koska ulkomainen toimija ei koskaan lähde hankkeeseen, jos ei paikallista sitoutumista, julkisen tai yksityisen sektorin puolesta. Japanilainen Muji rakensi hotellin muualle Eurooppaan ja upean kaupan Helsingin Kampin kauppakeskukseen. Helsingin pormestari Jan Vapaavuori hoiti tämän esimerkillisesti.

Uimahallia on sitäkin odotettu pitkään. Launeelle sellainen sovittiin jo vuosikymmeniä sitten, kuten asioita pitkään seuranneet muistavat. Jostain syystä Laune ei ole päättäjille maistunut, Kivimaan pitkää 50 metrin allasta sen sijaan ajettiin kuin käärmettä pyssyyn, mutta tulokset tiedämme. Hyvä kysymys on, että Lahdessa ei Demareistakaan löytynyt yhtenäistä tukea Launeen uimahallille. Mene ja tiedä mistä se johtui.
Saimme me kuitenkin altaan, kun Invalidiliiton Sopeutumiskeskus sen Launeelle rakensi.

Paljon on silti saatu aikaan, kuten Launeen Perhepuisto, uusia kouluja kasvavaan Etelä-Lahteen ja tietenkin kehätie, joka jakoi Lahtea pitkään linjauksen osalta ja lopputuloksen tiedämme. SOL-Areena ja Keilahalli ovat tärkeitä meille monelle. SOL:n uusi oheisharjoittelutila oli Lahden ainoa konkreettinen uusi hanke, kun istuin neljä vuotta Valtion Liikuntaneuvostossa kaudella 2015-2019. Muiden kaupunkien kansanedustajat ja virkamiehen opetus- ja kulttuuriministeriössä kysyivät usein, että eikä Lahdesta enää tule hankkeita? Vastauksen yritin muotoilla diplomaattisesti, mutta faktat ovat mitä ovat.

Terveyspalvelut lähtivät Launeelta, kun poliittinen tahto loppui Lahden suurimmissa puolueissa vuonna 2019, kun siirryin ministeriksi Hyvinvointiyhtymän puheenjohtajan paikalta. Virkamiehet saivat tahtonsa läpi, kuten niin usein aina käy. Kaupunginsairaalan keskittämisen tarina on sekin saanut uusia käänteitä. Lahti vastaan muu maakunta on asetelma, jota aina halusin ja osasin välttää jos toisessa polvessa, koska se tarkoittaa heikompaa Päijät-Hämettä ja heikompaa Lahtea, joka yksin ei kuitenkin aika pieni toimija Suomenkin mittakaavassa. Siksi halusin haastaa Lahden kaupunginhallitusta Lahden valtuustossa työvoimapolitiikastakin pariviikkoa sitten. Hajoita ja hallitse ei toimi tässäkään asiassa pidemmälle aikavälillä Lahdenkaan eduksi.

Ville Skinnari

Olen ollut nyt virallisesti eläkkeellä 12 vuotta. Ja paljon on maailmassa edelleen ihmeellisiä asioita, jotka ovat kummastuttaneet minua pientä lahtelaiskulkijaa. Kirjasin näitä mietteitäni mökillä ja nyt
on oikea aika pistää ne jakeluun. Palaute on arvokasta!

Olisin päässyt eläkkeelle juuri vuonna 2008, jolloin maailmaa ravisteli finanssikriisi, joka oli Suomessa vuoden 1990- laman kaltainen yhteinen kokemus. Se osoitti koko maailmalle, että suurilla pankeilla ja erityisesti suurilla investointipankeilla ei ollut mitään sääntelyä. Ne olivat manipuloineet vuosia markkinoita ja myyneet kulutushysteriassa sellaisia monimutkaisia tuotepaketteja, jotka olivat sidottu asunto- ja kiinteistöomaisuuteen. Tämä hajosi käsiin ja vain Lehmans Brothers meni konkurssiin. Huudettiin suureen ääneen pankkien sääntelyä ja stressitestejä. Luultiin, että finanssitoiminnasta katoaa kokonaan yksi laji, nimittäin amerikkalainen investointipankkitoiminta. Mutta mitä? Syksyllä 2023 pelissä on mukana kolme entistä suurempaa toimijaa J.P. Morgan, Goldman Sachs ja Morgan Stanley. Havaittiin, että sama peli jatkuu kaikissa pankeissa: rahaa pestään, markkinoita manipuloidaan ja epäilyttäviä diilejä tehdään edelleen rikollisten ja autoritaaristen valtioiden kanssa.

Kiinassa rytisee ja rakennusyhtiöt ovat menossa konkurssiin. Suomen pankit eivät kerro epäillyistä rahanpesuista yleisesti. Danske Bankin 200 miljardin rahanpesu skandaali (kaksi kertaa Suomen valtion budjetti) ei vaikuttanut mitenkään muihin Suomen pankkeihin. Finanssivalvonta on voimaton! Miksi? eivätkö suomalaiset kansanedustajat osaa säätää sellaisia lakeja, joilla tämä pankkien laiton toiminta voidaan estää? Korruptio maailmassa on täysin käsittämätöntä Tämä likainen raha tunkeutuu joka paikkaan. Maailman valtiot voisivat kitkeä tätä 1000 miljardin ”bisnestä”, mutta yhteistä halua ei löydy.
Mutta jätetään tämä ja ilmastonmuutos, lajikato, nälänhätä, rasismi ja mennään työelämää silmäilemään; puhumattakaan ydinsodan uhasta!

Nykyajan tärkeimpiä työelämätaitoja on kyky problematisoida itsestäänselvyyksiä ja myydä ratkaisuja itsekeksittyihin ongelmiin. Me olemme siirtyneet konsulttiyhteiskuntaan, jossa kukaan ei ymmärrä heidän jargoniaansa. Me saamme heiltä apua stressiin, peräpukamiin ja johdon syväjohtamiseen. Mitä varten me maksamme palkkaa kunnan omille insinööreille, suunnittelijoille ja taloustoimijoille? Miksi juuri he tilaavat näitä konsulttipalveluita? Siksi, että he ovat osaomistajia näissä firmoissa. Kuntapäättäjät eivät ole missään taloudellisissa vastuissa tytäryhtiössä tekemistään päätöksistä. Taloustutkimuksen mukaan 35 prosenttia ei ymmärrä omien päätöstensä seurauksia!

Suomen tärkeimmäksi asiaksi on tullut saavatko lapset käyttää kännykkää? Saavat ellei opettaja kiellä sen käyttöä siksi , että se häiritsee tuntia. Ei siihen tarvita lainsäädäntöä eikä satoja vanhempainkokousta. Opettajan määräys riittää! Suomi on siirtynyt 12 vuodessa digiaikaan, jossa sosiaalinen ja taloudellinen eriarvoisuus ovat lisääntyneet. Tekoäly ja algoritmit hoitavat kohta ajattelun ja työn. Tavallisen Matti Meikäläisen osaksi jää pelkkä kulutus ja viihtyminen erilaisissa miljöissä. Jokainen meistä tarvitsee oman personal trainerin, joka ulkoiluttaa perheen koiran ja neuvoo kasvojen kohotuksessa. Koulu hoitaa
kasvatuksen ja kurin. Itselle jää se tärkein eli eliitiksi pyrkiminen. Keinoja on satoja. Paras on lottovoitto eikä mikä lottovoitto tahansa, vaan eurolotto. Toiseksi ehö paras on naida rikas perijä, joka on jo vihreällä oksalla. Kolmas on älykäs digihuijaus: pyramidihuijaukset eivät vieläkään ole pois muodista, myöskään politiikalla ei rikastu ja hyvä keksintö kannatta myydä, sillä patentti maksaa maltaita.

Jos kuitenkin jäät tavikseksi, voit aina liittyä fanittamaan rikkaita.Helpoiten tämä käy palvomalla rikasta ulkolaista jalkapalloilijaa, joka potki palloa ilman veroja Saudi Arabiassa tai Amerikassa. Elintaso ja varakkuus on noussut eläkeaikanani 23 prosenttia siis rikkailla. Työelämän lyhyt historia niin yhteiskunnassa kuin keskiluokan henkilökohtaisessa elämässä on matka konkretiasta abstraktiin, ymmärrettävästä käsittämättömään! Eräs asia oudoksuttaa eniten. Yhä vaikeampi on saada vastaus yksinkertaiseen kysymykseen:” Mitä sä teet työkses?” Yhä harvempi tietää, mitä työ on, siis mitä oma työ on? Kuka oikeasti tietää, mitä tekee AD/Art Directorin design advisor? Ylemmille tietotyöläisille on tarjolla tunneterapiaa ja erikoissairaanhoitoa. USA:ssa voit viettää luksuselämää luksusvankilassa, jos työnantaja maksaa sen siksi, että olet ns. keyworker eli korvaamaton firmalle. Me muut voimme unelmoida tai harrastaa puutarhanhoitoa ja tehdä elämästämme tarkoituksenmukainen ja mielekäs. Suomi elää innovaatioista, yrittäjyydestä ja korkeasta koulutuksesta. MOT

Jussi Melanen

Syksy herättää monesti ajattelemaan muutosta. Kesän jälkeen monet kuntoklubit ja valmentajat alkavat mainostamaan oikein urakalla erilaisia mahdollisuuksia muutokseen: on aika karistaa kesäkilot ja löytää välineet toimivaan arkeen. Yhtä ylemmän luokka-asteen aloittaminen konkretisoi lasten ja nuorten varttumista. Kesän kukkien värikkyys ja vihreän nurmen tuoksu häipyy hiljalleen sateisten ja koleiden kelien tieltä. ”Kaikella on määrähetkensä, aikansa joka asialla taivaan alla. Aika on syntyä ja aika kuolla, aika on istuttaa ja aika repiä maasta.” Näin sanailee Saarnaajakin kirjansa kolmannessa luvussa.

Toisinaan kaipaamme muutosta ja otamme sen vastaan iloiten. Melko usein se kuitenkin hiipii elämäämme lupaa kysymättä ja yllättäen. Monesti muutoksella on silti paikkansa. Ilman muutosta ei tapahdu kehitystä. Ja joskus vanhasta pitää ensin luopua, jotta jotain uutta voisi tulla tilalle. Oli muutos kaivattua tai ei, se usein aiheuttaa voimakkaita tunteita. Positiivinenkin muutos tuo mukanaan stressiä, mikä on tarpeellista, mutta myös kuluttavaa. Ikävä tai yllättävä muutos saattaa herättää ahdistusta, luopuminen puolestaan masennuksen ja surun tunteita.

Muutos on osa elämää. On kuitenkin yksi, joka pysyy. Tapahtui elämässämme millaisia myllerryksiä tahansa, Taivaan Isä lupaa pysyä aina rinnallamme. Hänen rakkautensa meitä kohtaan ei muutu tai häviä. Se on sellainen vahva perusta, joka ainakin itselleni tarjoaa aina vakaan turvan ja kiintopisteen, riippumatta siitä, mitä ympärillä tapahtuisikaan.

Mari Ruuska
vs. seurakuntapastori
Launeen srk

”Jokainen ihminen on laulun arvoinen, jokainen elämä on tärkeää”, lauloi Veikko Lavi aikanaan. Tämä ajatus nousi jostain syystä mieleen miettiessäni tasavaltamme presidentin Sauli Niinistön polkua Suomi-pojan hartioita kannattelemaan.

Olen seurannut Saulin edesottamuksia Etelä-Lahden omassa pikkujättiläisessämme eli Omalähiössä nyt 12 vuoden ajan erityisellä luupilla. Syitä on itse asiassa kolme: sama ikäluokka, älykäs pelimies ja huima henkinen kasvu johtajaksi. Tähän voisi lisätä helposti vielä sarkastinen huumorintaju, oikeudenmukaisuus ja suomalaisen demokratian puolustaminen Euroopassa ja maailmassa. Mutta ne ovat jo viran tuomia lisäarvoja, jotka hyvä johtaja omaksuu tai sitten ei. Tärkeintä on, että Sauli voittanut tämän uppiniskaisen kansa puolelleen. Se ei ole ollut helppoa, sillä sitkeä hallintoalamaisuus, herrojen pelkoa ja kyräily ovat vielä syvällä kansamme ikeessä. Kansa voitetaan Suomessa puolelle vain omalla esimerkillä eli johtamalla kansaa edestä, kuten RUK:ssa oppinsa saanut kapteenimme on tehnyt. Kansa antaa kyllä anteeksi mahdolliset hölmöydet, mutta ei epäreiluutta tai pienen ihmisen omanarvontuntoon kohdistuvia loukkauksia periaatteella ”herroilla samat säännöt kuin muillakin”.

Olen kirjoittanut Saulista lehtemme hänen 12 vuoden hallitusaikana (2012–2023) yhteensä 14 kertaa, joten juttuja on vuodessa ollut usein vain yksi, mutta silti saamani palaute on ollut erinomaista ja kannustavaa, josta erityinen kiitos yhteisömme naisille. Siksi vielä tämä Grande Finale. Näkemykseni on tarkoituksella subjektiivinen, mutta ei makeilevalla tavalla Saulia ylistävä korkeaveisuu, vaan aitoa tolkun jätkän jorinaa toiselle tolkun jätkälle.

Niinistöstä presidenttinä ja ihmisenä saa oivan kuvan tutustumalla hänestä kirjoitettuihin kirjoihin. Viime aikoina ilmestyneet ”Sauli Niinistö – tasavallan presidentti”, ”Sauli Niinistö – Mäntyniemen herra” ja viimeinen ”Presidentti ja porvarivalta” kannattaa toki lukea, mutta sordiino päällä. Itse Niinistö on kuvaillut, että hänestä julkaistut kirjat tuntuivat: ”Kuin olisi elävältä nyljetty”. Tämä on helppo ymmärtää, sillä Nurmen ja Mörttisen kirjan väitteitä, että Niinistö olisi komentanut Fortumin osakkaaksi Fennovoimaan siksi, että Suomen ja Venäjän suhteet olisivat vaarantuneet, on vaikea hyväksyä muuten siitä lähtökohdasta, että Niinistö lateli ne osana Putinin painostamista. Niinistön tekemiset ja tekemättä jättämiset presidenttinä kyllä kaivetaan aikoinaan esiin sadoissa poliittisen historian työnäytteissä ja graduissa. Vasta aika antaa ja avaa oman perspektiivin hänen presidenttiaikakaudestaan, mutta sekään ei ole objektiivinen totuus, koska sellaista ei ole olemassakaan.

Olen itse tarkkaillut Saulia enemmän hänen lausuntojensa ja tekojensa kautta, sillä niistä ilmenee yksilöistä aina jotain ominta. Tärkeintä ja meille suomalaisille merkittävintä oli se, että hävittyään demareiden Tarja Haloselle niukasti vuonna 2006 hän uskoi itseensä ja uskalsi panna päänsä pölkylle presidenttipelissä kerran vielä vuonna 2012. Minulle tärkein Niinistö lausunto on ehdottomasti hänen ensimmäinen uudenvuodenpuheensa vuonna 2013. Se on toisin muokattu nokkelasti vanhasta Kennedy-sloganista, mutta silti aitoa Saulia. ”On nähty itsekkyyden tai suoranaisen ahneuden nousevan. Se on merkki oikeudentunnon kuihtumista; ei tehdäkään välttämättä niin kuin oikealta tuntuu, vaan niin, miten saa itselle eniten hyötyä. Sillä asenteella yhteisöstä katoaa luottamus. Niukat ajat, joissa elämme, vaativat enemmänkin ajattelemaan, voiko jostain edusta luopua. Sillä rakennetaan eheyttä.”

Toinen opettavainen Saulin lanseeraava ajatus on vanha venäläinen sananlasku eli ”kasakka ottaa sen, mikä on huonosti kiinni! ” Tätä epäilemättä kokemukseen perustuvaa huushollinpito-oppia kannattaa kuunnella. On pidettävä huolta omista asioistaan, ellei pidä voi alkaa tapahtua. Tämä koskee kaikkea turvallisuudesta talouteen.”

Nyt Niinistön virkakauden lopulla kansan syvistä riveistä alkaa nousta näitä rohkeita arvostelijoita, jotka haluavat arvostella Saulia hänen ylivarovaisuudesta Venäjän edessä. Monien jälkiviisaiden mukaan Suomen olisi pitänyt liittyä Natoon heti Krimin miehityksen jälkeen 2014. Mitä, jos Niinistö olisi ajanut Suomea Natoon ja hankkeelle olisi käynyt huonosti. Mitä, jos Kiova olisi kaatunut Ukrainan sodan alussa? Mikä olisi silloin ollut Suomen tie Natoon? Niinistö on realisti, ei ennustaja! Silti hän lataa myös sen, minkä tiedämme hänen lausuessaan ”Putin on pannut pokeritermillä all in!” Kyse ei ole vähemmästä kuin länsimaisen demokratian puolustamisesta kaikkia totalitaarisia järjestelmiä vastaan. Tässä työssä Sauli Niinistö on kokenut kehäkettu ja armoitettu totuudenpuhuja, jolla on arvokas sijansa Suomen puolustajana epävakaassa maailmassa. Saulin ehdottama kirjastomaksu jääköön nyt sitten viimein hänen oudoimmaksi mielipiteekseen. Niinistö on ollut Suomelle sekä ankara Seitsemän veljeksen kurinpitäjälukkari että oiva unilukkari, jonka karttu on herätellyt meitä aiheellisesti milloin mistäkin ajankohtaisesta maailman asiasta.

Juhani Melanen

Kiitos on pieni, mutta tärkeä sana. Ajattele miten ankeaksi maailma muuttuisi, jos kukaan ei osaisi sanoa sanaa kiitos. Kun joku sanoo sinulle kiitos, siitä tulee hyvä mieli.
Kun kiitän, olen kiitollinen jostakin. Kiitollisuus voidaan määritellä positiiviseksi tunnetilaksi, joka syntyy ottaessamme vastaan jonkin vapaaehtoisen lahjoituksen tai teon.

Voisi jopa sanoa, että kiitollisuus on elämänasenne. Etenkin vaikeina aikoina kiitos meinaa unohtua. Tuntuu, että elämässä ei ole mitään hyvää. Vaikeina aikoina olen oppinut etsimään kiitoksen aiheita hyvin pienistä asioista, kauniista kukasta pöydällä, hienosta auringonlaskusta, siitä että jaksoi seuraavat pari tuntia eteenpäin. Kiitollisuus antaa voimia ja opettaa arvostamaan sitä, mitä meillä jo on. Hyvät asiat eivät ole itsestäänselvyyksiä. Mistä sinä olet tänään kiitollinen?

Kiitollisuus on myös Jumalan hyvyyden näkemistä elämässämme. Jumalan lahjoja riittää kaikille. Hän johdattaa hyvien ja vaikeiden aikojen läpi ja lahjoittaa rakkauttaan. Näin ajateltuna kiitollisuus on myös uskoa Jumalaan, joka vaikuttaa kaikessa. Usko antaa toivon ja luottamuksen. Elämässä on paljon asioita, joista olla kiitollinen.

Sanna Alanen
pastori
Launeen seurakunta