Afrikkalaisessa yhteisössä ihminen jää harvoin täysin yksin. Siellä ihminen on aina osa jotakin yhteisöä, on se sitten perhe, suku, kyläyhteisö tai seurakunta. Siellä yhteisön arvostetuin jäsen on kylän vanhin, jolta tullaan kysymään neuvoja, joka sovittelee yhteisön riitoja ja jolta saa tarvittaessa apua. Yhteisössä ihminen tulee aina ennen asiaa. Kukaan ei ole toisista riippumaton yksilö vaan kaikki tarvitsevat yhteisön, toistensa tukea elämäänsä. Yhteisön perusperiaatteena on jakaminen ja epäitsekkyys, sillä yhteisö pitää jäsenistään huolta, myös niistä heikoimmista, jotka eivät pärjää omillaan.

Meillä Suomessakin on ennen vanhaan ollut samanlaista yhteisöllisyyttä. Maaseudulla käytiin kylässä, naapureita autettiin ja apua saatiin sitä tarvittaessa. Nykyään yhteisö ei enää ole niin luonteva osa suomalaista yhteiskuntaa. Meidän omassa kotikaupungissammekin on paljon yksin asuvia vanhuksia, joilla ei ole juuri mitään suhteita oman kodin ulkopuolella. Suuri joukko työttömiä on menettänyt työpaikkansa lisäksi myös kuulumisen työyhteisöön. Perheet ovat tiukoilla ja koittavat pärjätä omillaan isovanhempien tai muiden sukulaisten asuessa kaukana.

Seurakunta on yhteisö, joka rukoilee ja uskoo yhdessä. Yksin olemme heikkoja, tarvitsemme toinen toisiamme. Jokaisessa meissä on kaipaus yhteyteen toisten kanssa. Joskus itse kunkin elämässä on niitäkin jaksoja, jolloin jäämme syystä tai toisesta yksin. Oma usko ja rukous eivät kannattele. Roikumme vain juuri ja juuri uskossa, joka on luottamusta kaikkivaltiaaseen Jumalaan ja hänen apuunsa ja johdatukseensa. Rukoukseemme ei löydy sanoja, se on vain huokailua tai hiljaisuutta.

Psalmin 25 kirjoittaja rukoilee: ”Sinun puoleesi, Herra, minä käännyn. Jumalani, sinun apuusi minä luotan. Ei kukaan, joka luottaa sinuun, jää vaille apuasi. Sinä, joka olet uskollinen ja hyvä, älä unohda minua!”

Jumala ei unohda sinua. Hän kutsuu sinua ja minua, meitä jokaista yhteyteensä. Seurakunta on Kristuksen ruumis. Kristus on seurakunnan pää ja me seurakuntalaiset olemme ruumiin jäseniä. Kullakin jäsenellä on oma tärkeä tehtävänsä ja paikkansa. Tämä Kristus-ruumis on se yhteisö, jossa rukoillaan ja uskotaan yhdessä, toisten kanssa. Silloin, kun en itse jaksa uskoa, luottaa tai edes rukoilla, seurakunta ja itse Kristus rukoilee ja uskoo puolestani.

Pauliina Hatakka
vs. seurakuntapastori
Launeen seurakunta

Pelicans järjesti superyllätyksen tiistaina murskaamalla HIFK:n vieraissa 6-1. Voittoja Nordikselta ei ole ihan joka vuosi napsituu, joten sitä makeampi se oli. Samalla piste-ero Saipaan pieneni kuuteen pisteeseen, eikä HIFK:kaan ole kuin 7 pisteen päässä. Otteluita on jäljellä enää kahdeksan, joten tiukaksi menee. Pelicansin viimeiset vastustajat ovat Lukko, Kärpät, HPK, JYP, SaiPa, KalPa, TPS ja Tappara. Pelsut on pelannut viimeiset 10 peliä komealla pistekeskiarvolla 2,00 Saipan jäädessä 1,20 pisteeseen/ottelu.

Jos joukkueet jatkavat samalla tahdilla loppuun asti päädytään pisteisiin Pelicans 85 ja SaiPa 85,8.
HIFK olisi päätymässä omalla vauhdillaan 86,4 pisteeseen, joten näistä kolmesta joukkueesta kaksi jatkaa playoffeihin. Blues näyttää menettäneen pelin häviämällä 8 ottelua putkeen. Toisaalta mitä vain voi vielä tasaisessa sarjassa tapahtua. Onhan Ässätkin voittanut nyt jo 8 matsia peräkkäin ja nostanut itsensä jo liki kuuden joukkoon. Voitto- tai tappioputkella monet asetelmat sarjan sisällä voivat muuttua vielä paljonkin. Mikäs sen parempi kuin jännittävä runkosarjan loppu.

Näyttää vahvasti siltä, että 5.3. pelataan todellinen ratkaisumatsi , kun Lappeenrannassa iskevät yhteen SaiPa ja Pelicans. Silloin panoksena voi olla paikka auringossa. Toivottavasti siellä paistattelee turkoosipaidat ja SaiPa saa tyytyä katselemaan kevätaurinkoa kesälomiltaan.
– Pete Salomaa-

Helmikuun mahdollisuudet lipuivat Namikan käsistä

Vielä tammikuun loppupuolella ja helmikuun alussa tilanne näytti lahtelaisen koripalloilun kannalta hitusen valoisammalta. Namika oli voittanut kaksi ottelua perätysten, ja helmikuun neljästä jäljellä olevasta ottelusta kaksi olivat nousujohteiselle joukkueelle ennakkoon arvioiden täysin voitettavissa. Toisin kävi. Lahtelaiset kärsivät kaikissa neljässä ottelussa selvälukuiset tappiot ja joukkue majoittaa edelleen jaettua viimeistä sijaa FoKoPon kanssa.

Kuten edellisviikollakin, mahtui Namikan viikkoon kaksi ennakkoon erilaista koitosta: yksi voitettavissa ollut ottelu ja toinen tilanteen huomioiden lähes mahdottomalta tuntunut haaste. Näistä ensiksi mainittu pelattiin viime sunnuntaina Korihaiden vieraana Uudessakaupungissa, jossa lahtelaiset sinnittelivät isäntien matkassa ottelun puoleen väliin asti, ennen kuin 3. jaksolla Korihait repäisivät ottelun kerralla selväksi eron kasvaessa yli 20 pisteeseen.

Kotiottelussaan toissapäivänä Namika kohtasi maajoukkuemiehiä kuhisevan ja laadukkailla ulkomaalaispelaajilla vahvistetun Nilan Bisonsin, eikä voittajasta ollut epäselvyyttä montaakaan minuuttia ylösheiton jälkeen. Vieraat veivät ensimmäisen jakson tylysti 31-16, eikä Namika missään vaiheessa ottelua toipunut mukaan voittokamppailuun. Menneen viikon otteluissa loukkaantumisensa jälkeen hieman vaisusti esiintynyt Cedric Latimer esitti selvästi kohentuneita otteita. Namikan kevään kannalta Latimer on suuressa roolissa, joten toivottavasti miehen hyvä pelivire kestää joukkueen rämpimisen.

Helmikuu on nyt siis Namikan osalta taputeltu. Maaliskuussa lila-valkoiset pelaavat peräti kahdeksan ottelua ja mikäli joukkue haluaa säilyttää sarjapaikkansa, on voittoja otettava. FoKoPo on rämpinyt Namikan kanssa tasatahtia, mutta se onnistui kaatamaan keskiviikkona Namikaa riepotelleen Nilan Bisonsin vain pari viikkoa sitten.

Maaliskuun 16. päivä pelattava FoKoPo-ottelu Forssassa saattaa molempien putoamisuhassa sinnittelevien seurojen otteet huomioiden muodostua sarjapaikan kannalta ratkaisevaksi. Tietysti se olisi aina parempi, jos Namika onnistuisi sitä ennen ottamaan pari yllätysvoittoa. Mahdotonta se ei ole, sillä ennen FoKoPo- ottelua Namika kohtaa Urheilutalolla esimerkiksi Kouvolan Kouvot ja Salon Vilppaan.
– Mikko Blomberg-

Joukkoviestinnän monopoli (ESS ja Radio Voima lue: Viljasen mafia) ei halua julkaista mitään ikäviä tosiasioita ja tunnuslukuja päättäjien tietoon toriparkkiin liittyvistä asioista, koska tietävät hankkeen kaatuvan kokonaisuudessaan kuitenkin veronmaksajien piikkiin. Etelä- Lahden johtavana tietopankina lyömme tosiasiat nyt sitten viimeisen kerran päättäjäjunteille pöytään.

Pari päivää sitten raportoi tamperelainen Aamulehti, että 74 miljoonaa maksava parkkiluola seisoo tyhjän panttina ja käyttöaste seurantapäivänä oli 5- 10 %. Paikkoja tässä luolassa on noin tuhat eli keskihinnaksi tulee noin 74.000 e/paikka. Hinta huimaa ja luulisi, että tämä karmea esimerkki saisi Lahdessa hälytyskellot soimaan, mitä tulee täälläkin tapahtumaan, jos toriparkkihanketta ajetaan kuin käärmettä Turusen pyssyyn.
Mutta ei! Täällä ei ole kokonaisajattelua ja koko keskusta suunnitelmat ovat laadittu siten, että jo Matti Meikäläinen tajuaa, että nyt veronmaksaja viedään kuin pässiä narussa.

Lisää faktoja ! Toriparkin hinnaksi tulee eri arvioiden mukaan 24 – 34 miljoonaa euroa. Lahden kiinteistövälityksistä saamani tiedon mukaan saa uudestakin talosta autopaikkoja alle tuon Lahden 40.000 euron paikkahinnan. Miten kaupunki pakottaa ostamaan velvoitepaikkoja , jos jo nyt kalliisiin keskusta asuntoihin lätkäistään vielä lisäsummaksi tuo edellä mainittua summa. Hintataso määräytyy yksinkertaisesti liian korkeaksi ja taas joudutaan laivamaan rahaa veronmaksajien kuvetta, koska tappioa ei suinkaan maksa rakennuttaja.

Pysäköintimaksutuloilla on täysin epärealistista kuvitella kyettävän maksamaan ja kattamaan käyttökustannuksista ja investointikustannuksista aiheutuvat kulut. Hivenen ympärille katsomalla voi havaita, että Lahdessa kaupalliset keskittymät, virastot, palvelut ovat selvästi pääosin muualla kuin
ydinkeskuksessa eli torin ympärillä. Useiden pienten liikkeiden eteen voi pysäköidä maksullisesti jo erittäin hyvin nyt. Ruuhkaa ei ole kuin kerran kuukaudessa markkinapäivänä.

Lahtelaiset eivät yksinkertaisesti ole tottuneet maksamaan suuria parkkimaksuja. Huvittavin ja mielettömin ajatus on se, että toriparkille hankitaan asiakkaita vähentämällä tarjontaa eli hävittämällä katujen varsilta nykyiset parkkipaikat. Tällöin toteutuu Kisapuisto efekti eli osa autoilijoista siirtyy aivan varmasti muualle.

Toriparkin vajaakäyttö ei olisi eduksi keskustan yrittäjillekään, sillä autoilevien asiakkaiden häviäminen ja siirtyminen muualle veisi kadunvarsiyrittäjätkin ahdinkoon. Kävelykatua emme Lahteen tarvitse lainkaan. Uusilla valtuutetuilla on nyt pallo käsissä. Toriparkki päätöksen taakse menneet edustajat naulataan ristille. 30 miljoonalla eurolla voi ostaa uskomattoman määrän vanhuus- ja terveyspalveluita. MOT

Jussi Melanen

Lahtelaisessa urheilumaailmassa ei paljoa ole tapahtunut viime päivien aikana. Pelicans jatkaa löysässä hirressä roikkumistaan jojon lailla. Voitetun Kalpa-pelin jälkeen ollaan taas positiivisella mielellä, mutta kuinkahan suu pannaan kun seuraavat matsit viikon sisään ( Jyp, Tappara, HIFK, Lukko) on pelattu? Koko kausi on oltu siinä tilanteessa, että otteluita pitäisi voittaa kovalla prosentilla ettei playoff-juna karkaa liian kauas.

Välillä se on jo melkein karannutkin ja välillä ollaan oltu jo tosi lähellä. Veikkaanpa kuitenkin, että Pelicans tulee jäämään pudotuspelien ulkopuolelle, sillä liian monta muuttujaa ja taivaankappaletta pitäisi olla kohdallaan, jotta turkoosinutut pytystä tänä vuonna taistelisivat.

Samaan aikaan FC Lahti on ehkä hieman yllättäen nostamassa kesäksi jopa pientä futisbuumin kaltaista Lahti-kaupunkiin. Kautosen suojatit ovat pelanneet kohtuu vakuuttavasti harjoitusotteluita ja kunhan hyökkäyspään palaset saadaan vielä natsaamaan, voidaan lahtelaisen jalkapallon nousua takaisin kärkikahinoihin ihastella ja ihmetellä ensi kaudella. HJK on tietysti suursuosikki naarattuaan vanhat maajoukkuejyrät eli Forsellin, Tainion ja Väyrysen kokoonpanoonsa, mutta klubin takana on viljalti tilaa…

Alppihiihdon ja ampumahiihdon MM-kisat ovat käynnissä. Alamäkihiihdon puolella on positiivisin yllätys ollut Andreas Romar, joka on jäänyt lajeissaan yllättävän niukasti palkintopallin ulkopuolelle. Kun kyseessä on vielä vauhtilajit, niin yllätys on melkoinen. Eihän suomalaisilla pitänyt olla mitään saumaa syöksylaskussa ikinä? Poutiaiselta odotetaan sitä kisojen ainoaa mitalia naisten pujottelusta, mutta tiukkaa tekee. Miesten pujottelussa isoimmat odotukset ovat Markus Sandellin harteilla, mutta eipä taida ne hartiat olla vielä ihan niin leveät…

Ampumahiihdossa odoteltiin Mäkäräiseltä jonkinvärisiä mitaleja, mutta kovasti on Kaisalla parannettavaa ammunnassaan ja niinpä sijat ovatkin olleet jotain välillä 7-10. Näyttää vahvasti siltä, että Kaisa joutuu lähtemään Val Di Fiemmen maastohiihdon MM-kisoihin hakemaan mitalinsa naisten viestistä. Hiihtovauhti on ainakin kohdillaan.

Hiihdon MM-kisoja päästäänkin jännittämään jo ensi keskiviikosta lähtien. Sieltäkin mitaleita tuovat vain naiset, ellei Heikkisen Matille satu pöljä päivä…

– Pete Salomaa-

Namika nukkui onnensa ohi

Namika hävisi viikko sitten perjantaina kauden tähän asti tärkeimmän ottelunsa kotiluolassaan Urheilutalolla, kun sarjan häntäpäässä painiva Lapuan Korikobrat antoi lahtelaisille isännilleen koripallo-opetusta koko rahan edestä. Korikobra- otteluun lähdettäessä Namikalla oli takanaan kahden perättäisen voiton miniputki, ja joukkue oli lisäksi saanut sairastupansa tyhjäksi ensimmäistä kertaa tämän vuoden puolella.

Lila-valkoiset näyttivät kentällä kuitenkin niin laiskoilta, haluttomilta ja turhautuneilta, että olisi voinut luulla joukkueen olevan keskellä tappioputkea ja kärsivän lukuisista loukkaantumisista. Namikan materiaalilla kellään joukkueessa ei ole varaa mukavuuden tunteeseen tai ylimielisyyteen, mutta ne ovat ainoat keksimäni selitykset joukkueen surkeille otteille viikon takaisessa ottelussa.

Viikon toisen tappionsa lahtelaiset kärsivät Kotkan TP:n vieraina keskiviikkona. KTP komeilee sarjakärjessä, joten Namikan kohtuullisen rumalukuinen tappio ei ole varsinainen yllätys. Ottelun lahtelaisonnistujista voitaneen silti mainita Valtteri Mäkäläinen, joka on kaikessa hiljaisuudessa pelaamassa hyvää kevätkautta. 13 pistettä Kotkassa säkittänyt Mäkäläinen ehti myös keräämään kahdeksan levypalloa vain reilussa kahdessakymmenessä peliminuutissa.

Nuorten lahtelaispalloilijoiden, kuten Mäkäläisen, Vesa Heinosen ja Aleksi Alasen otteita ja kehittymistä seuraamalla muutoin vaikeasta kaudesta voi vielä saada irti muutakin, kuin sarjataulukon pannanpohjimmaisten otteiden kyttäämistä taistelussa putoamista vastaan.

Putoamiataistelusta puheenollen, Namikan onneksi kaikki muutkin sarjan häntäpään joukkueet hävisivät keskiviikkoiset ottelunsa. Keskiviikon kierroksen jälkeen Namika on siis silti korieron turvin toiseksi viimeinen, Forssain Koripoikien miehittäessä edelleen kahdettatoista ja viimeistä sijaa.

Muiden epäonnistumisten varaan ei loppukautta kuitenkaan voi laskea, ja Namikalla onkin jo sunnuntaina mahdollisuus paikata menneen viikon virheitään, kun joukkue matkustaa Uutenkaupunkiin ottelemaan sarjataulukossa kolme pykälää lahtelaisia korkeammalla istuvaa Korihaita vastaan. Toivottavasti bussiin pakataan terveen miehistön lisäksi myös aimo annos asennetta.

-Mikko Blomberg-

Paska duuneja me ei tehdä, mutta mutakuonot pysyköön Somaliassa! Näin runoili eräs persu blogissaan ylevästi viime vuonna. Mutta asialla on kääntöpuolensa. Ikääntyvä Suomi tarvitsee tekeviä käsiä etenkin hoitoalalla. Mutta tässä työllisyystilanteessa työperusteisen maahanmuuton edistäminen voi olla poliittinen itsemurha. Kansan syvät rivit (lue persut) eivät usko tarpeeseen palkata työvoimaa rajojen ulkopuolelta.
Kiistämätön tosiasia kuitenkin on, että esimerkiksi Saksassa ja Ruotsissa ei nopean teollistumisen ylimeno kautta olisi kyetty toteuttamaan ilman vierasta työvoimaa (lue turkkilaiset Saksassa ja suomalaiset Ruotsissa).

Nykyinen Suomeen muutto ulkomailta on johtunut lähinnä kahdesta syystä: Neuvostoliiton hajoamisesta ja Viron EU jäsenyydestä. Ulkomainen työvoima on lähinnä esimerkiksi suomalaisissa rakennusyrityksissä ollut kilpailuetu, sillä tiukka sopimuspohjainen suomalainen työlainsäädäntö ei jousta, mutta kannustaa halpatyövoiman käyttöön. Jokainen tietää, että Suomessa tilapäisesti työskentelevistä ulkomaalaisista on duunareita rakennus- ,ravintola-, siivous- ja maatalousaloilta. Työhöntuloa ei paljon ole tarvinnut edistää, koska liikkuvuus on taannut ns. normaalitilan. Silti nämä alat ovat monesti myös suomalaisen työttömän hakuammatteja.

Erityisesti Virosta kannattaa työnantajan hankkia työntekijöitä, sillä sinne perustetut suomalaiset yritykset ovat voineet käyttää hyväkseen ns. siirtymäaikalakia, mikä tarkoittaa täyttä verovapautta Suomeen, mikäli työ kestää alle kuusi kuukautta. Koulutettu työväki ei tänne muuta kuin korkeintaan ohimenokaudeksi siirtyessään vaikkapa Norjaan sairaanhoitajiksi.

Meillä ei juuri rekrytoida työvoimaa ulkomailta, mutta mitä teemme ensi vuosikymmenellä, kun suuret ikäluokat kansoittavat vanhainkodit? Vaippojen vaihtajia tarvitaan, mutta kuka poliitikko uskaltaa tässä tilanteessa tehdä aloitteita maahanmuuttajien rekrytoimisessa. Varmaa kuitenkin on, että tilanne ei jatku samanlaisena ensi vuosikymmenellä, vaan silloin joudumme liputtamaan rajantakaisen rekrytoinnin puolesta. Asiassa tarvitaan syvää ymmärrystä eikä kiihkoa.

Juhani Melanen

Olen huono rukoilija. Olen aina ollut. En tiedä mitä rukoilla. Näen mielessäni ihmisiä ja asioita, mutta en tiedä mitä heille pyytäisin. Iltarukouskin jää kesken, koska ajatukset harhailevat, ajaudun sivuraiteelle ja lopulta nukahdan. Tuntuu vähän nololta.

Kuin sinetiksi tälle hajotin rukoushelminauhan. Se on usein mukana ja hypistelen sitä kun nuorten kanssa rukoilemme. Se auttaa kokoamaan ajatuksia. Pyörittelin helmiä sormissani iltahartauden aikana ja nauha sanoi naps. Sitten kuului iik (minusta) ja kilinää (helmistä) ja sinne ne putoilivat kirkkosalin lattialle. Yksi kieri seimen viereen, kollega kävi poimimassa sen: ”Helmiä on vaikka lampaat söis.” Loput palauteltiin takariveistä. Ehtivät joka paikkaan.

Lauloimme ja rukoilimme ja pujottelin samalla karkulaisia takaisin nauhaan, etteivät mene hukkaan. Jokaisella helminauhan helmellä on oma merkityksensä. Nauhaan menivät kipuni ja iloni, se mihin en syntisenä pysty ja sen kaveriksi armon vakuutus. Viimeinen lipesi taas sormista ja kilahteli lattialle. Minä. Helmi, joka nauhassa olen minä.

Hienoa symboliikkaa. Helmi kieri lattialla, kauas nauhastaan, kauas toisten yhteydestä, se irtaantui tarkoituksestaan. Minä se siellä karkailen Jumalan läheltä, rukouksessakin, joka sentään on annettu minulle keinoksi olla yhteydessä Jumalaan. Ja toimii se yhteys rukouksessa toiseenkin suuntaan. Mutta kun on niin paljon muuta. Ajatukset kimpoilevat kuin helmet lattialaatoilta. En rauhoitu rukouksen äärelle, en löydä sanoja. En rauhoitu jäämään kuulolle.

Helmeni ojennettiin minulle takaisin. Joku sen nosti ja pudotti takaisin kämmenelleni. Taas ymmärsin. Näinhän me teemme, seurakunnassa. Kannamme toisiamme rakkaudella. Ettemme menisi hukkaan. Tuomme rakkaudessa toisemme takaisin sen äärelle, mikä on olennaista. Yhteyteen Jumalan kanssa. Yhteyteen toistemme kanssa. Ymmärtämään.

Ymmärsin, että ne hajanaiset mietteeni, ne kuvat, jotka mielessäni välähtelevät, ne ovat minun rukouksiani. Ne ovat sanojen ja lauserakennelmien ulottumattomissa. Ei niille tarvitsekaan olla sanoja. Jumala tietää kaiken. Hän tietää mitä tarkoitan. Hän tietää mitä tarvitsemme.
Laitoin helmet taskuun. Jäin laulujen rukouksen kannateltavaksi.

Anu Toivonen

Pelicansin kaudessa on nyt siirrytty siihen vaiheeseen, kun enää pieni ihme voi nostaa lahtelaiset playoff-viivan yläpuolelle. Pelejä on jäljellä 12 ja eroa viivaan 9 pistettä. Lisäksi Pelicansin ja Saipan välissä majailee vielä Ässät, joten aika epätodennäköiseltä kevään jatkuminen pudotuspeleillä Lahdessa näyttää.

Vanha sanonta sanoo, että toivo kuolee viimeisenä, mutta paljon muuta ei turkoosinutuilla olekaan. Nyt jos koskaan sellainen viiden ottelun voittoputki voisi tehdä eetvarttia, mutta kaikella kunnioituksella, sellaista ei ole näköpiirissä, joten ainoa toivo on, että Saipalle ja Bluesille iskee jonkinasteinen kriisi ja joukkueet pelaavat loppukauden korkeintaan yhden pisteen keskiarvolla.

No eipä mitään niin negatiivistä, jos ei jotain positiivistäkin. Se hyvä puoli tässä on, että kausi loppuu ajoissa ja lahtelaiset kiekkojännärit pääsevät hyvissä ajoin siirtymään jännittämään FC Lahden puolesta. Viime vuonnahan FC Lahti kärsi Pelicansin hopeakaudesta, kun pelit menivät päällekkäin ja sen jälkeen lahtelaisten urheiluniilojen mahat olivat pitkään täynnä hopeamammonaa.

Hasse is back!

FC Lahti on jatkanut hyviä otteitaan liigacupissa. Viikon sisään pelatuissa otteluissa päädyttiin TPS:n kanssa 0-0 tasapeliin ja JJK:n kanssa niin ikään tasapeliin, tällä kertaa lukemin 1-1. Kuten lukemista ilmenee, puolustus on betoniakin kovempi, sen sijaan hyökkäyspäässä ei vielä tapahdu niitä asioita, joita voittavassa joukkueessa pitäisi tapahtua.

Tämä on tietysti ymmärrettävää, kun kärjessä viilettää vasta 19 vuotias Olli Tynkkynen. Tasoonsa nähden Tynkkynen on kuitenkin viimeistellyt peleissä suht’ tehokkaasti. Kunhan Lahti saa haalittua kärkeen uuden ”Tucon” ja Rafael saa itsensä kuntoon, alkaa tulostakin varmasti syntyä. Sitä paitsi kauden alkuun on vielä aikaa kaksi kuukautta…

Toimistollakin on taas alkanut tapahtua, sillä Hasse is back! Hassen uusin idea, jossa FC Lahti pelaa kaksi ottelua todellisissa retropaidoissa eli Kyykän ja Reippaan paidoissa, on saanut ristiriitaisen vastaanoton. Lahen fanaattisesta faniryhmästä osa on jo ilmoittanut jäävänsä pois kyseisistä peleistä.

Ymmärrettävää sikäli, että monelle heistä FC Lahti on ollut se ainoa oikea joukkue jo vuodesta 1996. Toisaalta ajatellen legendaariset Kuusysi ja Reipas tulevat monelle lahtelaiselle ensimmäisenä mieleen, kun puhutaan lahti-jalkapallosta. Sitä paitsi, isoja katsojamassoja ja ”tuulareitahan” Hasse tässä katsomoon tavoittelee, joten ihan OK idea…ainakin meikäläisen mielestä.            -Pete Salomaa-

Voittoputki

Lahden Namika kohtasi ja kaatoi kaimaseuransa Lappeenrannassa keskiviikkona, yltäen nyt siis toiseen perättäiseen voittoonsa. Vaikka otsikon voittoputki onkin ehkä hitusen ylilyövä määrittely vain kaksi ottelua perätysten voittaneelle joukkueelle, en voi tällä kaudella jättää käyttämättä mahdollisuuksia kehua Namikan otteita silloin, kun kehuille löytyy katetta lahtelaissikermän esityksistä.

Namikan pahin loukkaantumissuma alkaa olla tältä erää onneksi taaksejäänyttä elämää. Cedric Latimer teki paluun vahvuuteen keskiviikkona, joten jokainen joukkueen runkopelaaja on nyt pelikunnossa. Latimer pelasi paluuottelussaan reilun vartin ja nappasi neljän pisteensä lisäksi seitsemän levypalloa.

Keskiviikon muut lahtelaisonnistujat olivat ennen kaikkea ottelu ottelulta otteitaan petrannut Jordan Hasquet (23/8) sekä puhtaana työmyyränä aiemmin tunnettu Vesa Heinonen, joka heitti 13 pistettä, tarjosi 5 koriin johtanutta syöttöä ja ehti vielä keräämään neljä levypalloa. Välillä turhan kärkkäästi omaa ratkaisuaan etsivä Emmanuel Hollowaykin tyytyi ottamaan vain kahdeksan heittoyritystä ja keskittyi sen sijaan pöydän kattamiseen joukkuetovereilleen viiden passin edestä.

Namikan keskiviikkoinen vierasvoitto oli hyvä suoritus, mutta voiton riemua himmentää hieman Forssan koripoikien yllätysvoitto sarjan kärkipäässä keikkuvasta Nilan Bisonsista. Namika ja FoKoPo majailevat siis voittojensa jälkeen edelleen sarjan jaetulla viimeisellä sijalla. Toisaalta sarjaa on jäljellä vielä niin paljon, että kaikki on lahtelaisjoukkueen omissa käsissä, eikä vastustajien suorituksia ole vielä tarpeelista syynätä suurennuslasin kanssa.

Sarjataulukossa Namikaa edellä porskuttaa muuten Lapuan Korikobrat, joka saapuu visiitille Lahden Urheilutalolle tänään perjantaina. Olen tällä palstalla ehtinyt tämänkin vuoden puolella hehkuttamaan tärkeitä matseja, mutta tänään pelattava Korikobrat- matsi on jälleen sitä itseään: iso ottelu, jonka panoksena on kipuaminen pois putoajan paikalta, ja kuka tietää, vaikka kohti pudotuspelipaikkaa.   -Mikko Blomberg-

Media ei ole kertonut mitään puolueiden ajatuspajoista, jotka rahoitetaan julkisella rahoituksella. Puolueet ovat saaneet vapaat kädet tulkita, mistä ajatuspajoissa on kyse. Jokainen normaali kansalainen käsittää, että puolueen johtama keskustelu ei ole todellista debattia, vaan tarkoitushakuista
oman puolueen propagandaa. Rahaa tämäkin hanke saa silti puoli miljoonaa euroa. Missä nämä oudot tuen saajat sitten piileksivät ja mitä tiedotettavaa heillä olisi?

Julkinen valta on ollut varsin vaitonainen ajatuspajoja koskevista toiveistaan. Todellista julkisen vallan arviointia tai edes kunnon ohjeistusta rahojen käytöstä ei ole näkynyt. Me kansalaiset ymmärrämme, että jos julkista rahaa voidaan tällä keinoin ”salakanavoida” puolueille, tulisi toiminnan olla hyvin perusteltua ja tavoitteellista. Koko rahanjako perusteen tulisi olla läpinäkyvämpi ja oikeudenmukaisempi kuin tällä hetkellä.

Ihmeellistä on se, että vaikka avustukset on virallisesti kytketty toiminnan laatuun, silti tosiasiallinen rahoitusperuste on ollut taustapuolueen eduskuntaryhmän koko. Outoa on myös se, että hallituspuolueiden ajatuspajat ovat saaneet enemmän rahaa yhtä kansanedustajaa kohti kuin opposition
ajatuspajat. Niinpä määrärahaa on jaettu melkein yksinomaan eduskuntapuolueiden ajatuspajoille. Uudet puolueet ovat jääneet nuolemaan näppejään, vaikka juuri ne voisivat tulla Suomen poliittisen elämän lisäarvoksi.

Jokainen ymmärtää, että rahoittajien kannalta on ohjata avun saajat tekemään kriittisiä analyyseja ja tiettyjä sisällön painotuksia laajentaen rahoittajien pyrkimyksiä tai maailmankuvaa. Tämä outo ”hat trick” eli puolueiden hattutemppu ei ole lehdistöä juurikaan kiinnostanut. Miksi? Emmekö me tavalliset veronmaksajat ole enää kiinnostuneita edes uhkaavan laman aikana, mihin varamme menevät?

Todellisuudessa nykyiset ajatuspajat eivät ole uskottava demokratian jatke suomalaisessa yhteiskunnasamme. Kuinka paljon ja millaisia virityksiä erilaisille mielettömille hankkeille Suomen budjetissa onkaan! Ei muuta kuin lukemaan 800 sivuista kirjaa ajatuksella! MOT

Juhani Melanen

Tänään perjantaina pelattava Ässät peli on Pelicansille monella tapaa merkittävä matsi. Voitaisiin puhua jopa kohtalon pelistä. Voittamalla Ässät, Pelsut pysyisi mukana playoff-taistossa, tappiolla ero 11. olevaan Ässiin kasvaisi 6 pisteeseen ja 10. eli viimeisellä playoff-paikalla majaileva Saipa alkaisi olemaan liian kaukana tavoitettavaksi. Perjantain kierroksen jälkeen on vuorossa maajoukkuetauko ja seuraava peli onkin vasta 12.helmikuuta. Silloin runkosarjaa on jäljellä enää 12 peliä.

Siirtoraja tuli vastaan viime yönä puolen yön aikaan. Uskon, ettei Lahdesta ei ole enää ketään lähdössä, eikä ketään myöskään Lahteen tulossa. Perinteisesti viimeiset siirtoajan tunnit tuovat vielä yllättäviäkin pelaajakauppoja. Tiettävästi useampikin seura on ollut Tepsin Anttilan, Koskirannan ja Wilsien perässä. TPS on ilmoittanut ettei aio pelureitaan myydä, mutta onko mitään järkeä pitää kalliita pelaajia rosterissaan, jos playoff-paikka on menetetty ja karsinnoistakaan ei huolta ole?

Pelicans on tilanteessa, jossa playoffit ovat vielä mahdollisia, joten sen tähden tyhjennysmyyntiä ei tulla Lahdessa näkemään, vaikka varmasti jokunen seura on esimerkiksi Pekka Jormakan perässä ollutkin. Tänään kaikki hallille jännäämään Pelicansin puolesta, sillä nyt jos koskaan turkoosinutut tarvitsevat yleisön tukea!

FC Lahti ja liigacup

FC Lahti on aloittanut liigacupin väkevästi. Kaksi peliä ja tuloksena voitto ja tasapeli. Torstain pelin tulos TPS:aa vastaan ei ole tätä kirjoitettaessa tiedossa, mutta kyllähän Lahden tekeminen näyttää tällä hetkellä todella hyvältä. Mustat kuhnurit nappasivat pelaajamarkkinoilta kyvykkäät liigapelaajat Kaukon, Kärkkäisen ja Joenmäen, joille varmasti olisi löytynyt muitakin ottajia.

Tällä viikolla Lahti levensi pelaajarinkiään julkaisemalla sopimukset Loorents Hertsin ja Joonas Merosen kanssa. Myös Tommi Kari on palailemassa pikkuhiljaa kokoonpanoon pahan loukkaantumisensa jälkeen. Kautosen mukaan hakusessa on vielä 1-2 kärkipelaajaa.

Jos niissä hankinnoissa onnistutaan, on Kautosella käsissään joukkue, jolla voi ihan aikuisten oikeasti kilvoitella ensi kauden mitaleista.
Se olisi lahtelaisittain ehdottomasti sikakova juttu!

– Pete Salomaa-

Namika tahtovoittoon kovassa paikassa

Lauantaina Namika teki hukkareissun Saloon, mutta niukka tappio antoi kuitenkin hyvät lähtökohdat keskiviikon jumbofinaalille, joka pelattiin lumimyräkän kourissa paikalle saapuneen, kohtalaisen runsaslukuisen kotiyleisön edessä. Lahtelaisjoukkueen taisteluilme olikin ehkä tuimin tällä kaudella nähdyistä ja joukkue selvästi halusi forssalaisvieraiden päänahan. Vaikka keskiviikon ottelussa koripallon hienoudet loistivat pääosin poissaolollaan, olivat kaksi voitettua sarjapistettä Namikalle elintärkeät. Voittonsa ansiosta Namika tasoitti pistesaldonsa forssalaisten kanssa ja kampesi itsensä väkisin pois tippujan paikalta.

FoKoPo-ottelussa Namika pelasi kauden aikana eniten käytetyllä Johnson-Hasquet-Holloway – jenkkikolmikolla. Enemmän pistemiehenä kuin pelinrakentajana tunnettu Holloway ei ole kauden aikana saanut sisäpelaaja Johnsonista irti kovin hyviä suorituksia, mutta keskiviikkona tilanne oli onneksi toisenlainen. Jenkkikaksikko Johnson ja Holloway tehtailivat yhdessä peräti 52 pistettä, ja kumpikin esiintyi kentällä tulisesti.

Kotimaisista pelimiehistä Vesa Heinonen ja Valtteri Mäkäläinen kantoivat paljon vastuuta Cedric Latimerin parannellessa yhä haavojaan. Päivän suomalainen onnistuja oli silti paluun loukkaantumisen jäljiltä kokoonpanoon tehnyt Aleksi Alanen, joka pommitti lähinnä kolmen pisteen viivan takaa 17 pistettä. Alasen merkitys joukkueen menestyksen kannalta on tällä hetkellä suuri. Itsevarmasti ja pelottomasti esiintyvä nuorukainen on myös Namikan tulevaisuuden kannalta joukkueen tärkein pelinappula.

Namikalla on nyt käynnissä ensi keskiviikkoon asti jatkuva pelitauko. Ansaitun hengähdystauon aikana joukkueella on mahdollisuus saada loukkaantumistenkin takia kärsinyttä yhteispeliään parempiin uomiin. Namika pelaa helmikuussa viisi peliä, ja koska FoKoPon helmikuun ottelut ovat pääosin vain sarjan kärkikaartin joukkueita vastaan, on lahtelaisilla jo kahdellakin voitolla mahdollisuus tehdä pesäeroa forssalaisiin taistelussa putoamista vastaan.

Kenties keskiviikon voitokkaassa ottelussa jotain loksahti paikalleen, ja Namika voisi helmikuussa tavoitella jopa kauden ensimmäistä voitokasta kuukautta.

-Mikko Blomberg-

Suomi on EU:ssa nettomaksaja, mikä tarkoittaa, että me maksamme sinne enemmän kuin saamme sieltä. Suomi saattaa menettää elintarviketuotantonsa perustan, jos EU:n maatalouspolitiikan suunta muuttuu. On kyseenlaista, säilyttääkö Suomi maaseudun kehittämisvarojen nykytason, jos se on ensimmäisten kellokkaiden kanssa vähentämässä 180 miljardia euroa pois EU:n budjetista. Eli voiko EU käytännössä
säilyttää avustustensa tukitason, jos budjettia niistetään tuolla summalla.

Vahvat maat Saksa ja Ranska ovat sopineet, että viljelijöille hehtaarimääräisesti maksettava cap-tuet säilytetään nykytasolla. Tässä tapauksessahan leikkauspaine kohdistuisi juuri Suomen maataloudelle tärkeisiin epäsuotuisien alueiden tukiin ns. LFA:han ja ympäristötukiin. Hehtaarimääräiset cap – tuet maksetaan kokonaan EU:n budjetista, mutta epäsuotuisten alueiden ja ympäristötukien budjetista vain 28 %. Lopun maksaa Suomi itse kansallisesta budjetistaan.

EU:n komissio päättää, saako Suomi kompensoida ympäristötukien mahdollista karsintaa kansallisen tuen nostolla vai ei. On olemassa myös vaara, että harvaan asutun alueen, Itä- ja Pohjois-Suomen, kehittämistuet vaarantuvat. Suomen koko maatalouden tuet vuonna 2013 on 1837 miljoonaa euroa, joista kansallinen tukemme on 511 miljoonaa euroa. Pahin tapahtuu, jos EU:n rahoitusosuus putoaa vuodessa 50- 100 miljoonaa eikä sitä pystytä korvaamaan kansallista tukea nostamalla.

Tilanne on tosiaan vaikea, sillä elintarvikeketjussa on Suomessa noin 300.000 työntekijää. Jos menetämme ruuantuotannon kerran, on sitä vaikea saada enää takaisin. Tiloja pidetään hengissä tuilla niin pysyminen nykytasolla on maamme ruuantuotannon kannalta ensiarvoista; kuoleman kysymys. Tiloja lopetetaan Suomessa noin 100-150. Miten kestäisimme rakenteellisen työttömyyden jo nyt niin vaikeassa työllisyystilanteessa? Jos epäsuorat maataloustuet jäädytetään nykyiselle tasolleen, se vain huonontaa tilannetta.

Tilanne maataloudessa on muutenkin outo. Tuottajat saavat kokonaispotista aivan liian vähän. Hyvänä esimerkkinä on kananmuna. Tuottajan osuus sitä on vain 30 %, muut vetävät loput välistä:siis elintarvikeketjut, kuljetus ja kauppa. Kauppa on ketjun voittaja. Miksei Suomi aja tuottajien osuuden
lisäämistä EU lainsäädäntöön? Mikä on Suomen maatalouden kohtalo, jää nähtäväksi.

Jussi Melanen