SUORA YHTEYS EDUSKUNTAAN
Syksy on monella tavalla Suomessa poikkkeuksellinen. Siitä esimerkkinä on työmarkkinarauhan järkkyminen ja pääministeri Juha Sipilän keskiviikkoinen suora puhe televisiossa. Hallituksen viime viikolla esittelemät pakkolait ovat monella tavalla historiallisia Suomessa. Olemme eläneet vuosikymmeniä sopimusyhteiskunnassa, jossa työnantajat ja työntekijät ovat muutamia poikkeuksia lukuunottamatta pystyneet löytämään yhteisen näkemyksen työmarkkinoiden pelisäännöistä. Työehtosopimuksin on pystytty takamaan myös vakaa, maltillinen palkkakehitys ja työmarkkinoiden vakaus. Niin kutsutun yhteiskuntasopimuksen henki on ollut turvata Elinkeinoelämän Keskusliiton (EK) tavoitteet.
Hallituksen ja EK:n roolia on välillä ollut vaikea erottaa. Niin yksi yhteen ovat EK:n ja hallituksen tavoitteet olleet. Tuottavuuden mantraa on hoettu median suosiollisella avustuksella. Samalla on kuitenkin jätetty kansalle kertomatta, että työn yksikkökustannukset ovat vertailumaista esimerkiksi Saksaan nähden enemmän kuin puolittuneet. Kilpailukyky tai sen puute ja viennin ongelmat johtuvat useasta eri tekijästä. Parasta lääkettä olisi edelleen maltillinen palkkaratkaisu ja panostaminen osaamiseen sekä viennin edellytysten parantaminen.
Hallituksen esittämät pakkolait tarkoittaisivat, että työehtosopimuksissa ei enää voitaisi sopia pakottavaa lainsäädäntöä edullisimmista ehdoista. Pakottavalla lainsäädännöllä leikataan suoraan suomalaista pieni- ja keskituloisten ostovoimaa. Eli juuri sitä, mitä Suomi nyt eniten tarvitsisi: tavallisia palkansaajia ostamaan suomalaisia tuotteita ja palveluita, jotta talous saataisiin pyörimään. Hallitus ja sen työ- ja oikeusministeri Jari Lindström kiirehtivät julkisuudessa ilmoittamaan, että pakkolait eivät olisi perustuslain vastaisia. Lopullisia lakiesityksiä ei vielä ole olemassa, mutta suomalaisen oikeusvaltion periaatteiden mukaisesti perustuslainmukaisuudesta päättää eduskunnan perustuslakiavaliokunta kuultuaan ensin asiantuntijoita. Sen lisäksi pitää toki arvioida pakkolakiesityksen yhteensopivuus Suomea sitovien kansainvälisten sopimusten ja EU – lainsäädännön näkökulmasta. Hallituksen toimia leimaa jo alkuvaiheessa kiire ja kokemattomuus lakien valmistelussa.
Onneksi työmarkkijärjestöt ovat aktivoituneet ja ilmoittaneet edelleen hakevansa ratkaisua neuvottelemalla. Tämä oli varmasti myös pääministerin puheen yksi tavoite. Perjantaiksi tuskin saadaan sopua, mutta Suomen etu olisi yhteisen näkemyksen syntyminen. Suomea ei tule johtaa pakolla, koska se johtaa helposti kansan jakautumiseen. Siitä meillä on historiassa jo kokemuksia.
Ville Skinnari
Kansanedustaja (sd.)