Angolan Mariat

Sunnuntaina vietetään kirkkovuodessa Marianpäivää. Silloin ylistetään Mariaa, josta jo nuorena tyttösenä tuli Jeesuksen, Vapahtajamme äiti. Marian tarinan äärellä mieleeni nousivat monet Mariat Afrikassa, Angolan maaseudulla. Nuo vastuunkantajat, monien huolten ja työn alle uupuneet naiset. Nuorina raskaaksi tulleet, monia lapsia synnyttäneet ja kasvattaneet äidit. Moni on elänyt koko elämänsä omassa kylässään, lapsistaan ja kodistaan huolehtien. Valinnanvaraa tai –vapautta toisenlaiseen elämään ei juuri ole.

Shangalalan raamattukoulussa näiden tavallisten naisten, äitien ja vaimojen, oli mahdollisuus opiskella puolisoidensa rinnalla. Moni noista naisista osasi vain oman kylänsä kieltä, eikä lukeminen maan virallisella kielellä, portugalilla, onnistunut. Ujoina ja epävarmoina nuo pappien puolisot tulivat raamattukouluun opiskelemaan raamattua, pyhäkoulun pitämistä ja muita seurakunnassa tarvittavia taitoja.

Opiskelun aikana noissa naisissa tapahtui iso muutos. Uusien taitojen oppiminen ja yhteys muihin samassa elämätilanteessa oleviin naisiin sai monen naisen kukoistamaan. Miten suuri olikaan erään naisen ilo, kun hän hitaasti mutta varmasti oppi lukemaan kertomuksia omasta raamatustaan ja opettamaan niitä myös lapsille seurakunnan pyhäkoulussa. Oma osaaminen ja uudet taidot antoivat itseluottamusta ja tunteen siitä, että minäkin olen tärkeä.

Marian tavoin nuo naiset ottivat Jumalalta saamansa tehtävän vastaan. He lähtivät palvelemaan seurakuntiaan puolisoidensa rinnalla, epävarmuudesta kasvoi luottamus ja ilo. Jumalaansa luottaen he uskalsivat antaa omat lahjansa Jumalan käyttöön ja yhtyä Marian ylistykseen:

Minun sieluni ylistää Herran suuruutta,
minun henkeni riemuitsee Jumalasta, Vapahtajastani,
Hän on pitänyt huolen palvelijastaan,
hän on muistanut kansaansa ja osoittanut laupeutensa
niin kuin hän on isillemme luvannut.


Pauliina Hatakka
Seurakuntapastori

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Melastelua

Papin Palsta

Rainen Sananen

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Lahti-oppaat juhlivat 50-vuotista taivaltaan – Kesä on täynnä kierroksia ja uusia tarinoita
Toni Putula: Lahti on edelleen Suomen johtava ympäristökaupunki
Kimi Uosukainen: Luottamuspaikkajaosta saavutettu sopu kuvastaa lahtelaisten puolueiden halua sopia yhteisistä asioista
Ohjaaja Arthur Franck: Helsinki Effect on dokumentti, joka syntyi uuden uhan varjossa
Pekka Räty: Aina kun tulen Lahteen, tuntuu kuin tulisin kotiin
Mika Kari, Kalle Aaltonen ja Minerva Kastehelmi Etelä-Lahden ääniharavat
Milla Bruneau: Jokainen kaupungissa vieraileva tapahtumakävijä on myös potentiaalinen tuleva lahtelainen
Vaalimainokset ovat kalliita ja ilkivalta aiheuttaa ehdokkaille ylimääräisiä kustannuksia
Johanna Ekman: Mielenterveyspalveluihin tulee päästä nopeammin ja matalammalla kynnyksellä
Pääesiintyjiltä riimejä ja riitasointuja
Tauno Ylä-Soininmäki: Launeen kirjastoa ja Saksalan uimahallia ei saa lopettaa
Kirsi Lehtimäki: Nopeita matalankynnyksen palveluita tarvitaan nuorille lisää hyvinvointialueella
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Seurakuntien työtä arvostetaan ja sen työlle on yhä olemassa sosiaalinen tilaus
Tomi Sairomaa: Lapset ovat meidän tulevaisuutemme ja heihin pitää panostaa
Kari Kallio: Hoitopaikoissa tulee kerätä palautteet hoidon onnistumisesta
Marja Salomaa 1937–2025
Seppo Korhonen: Työttömät ovat sysätty kuntien vastuulle antamatta riittäviä resursseja työllistämistehtävien hoitamiseen
Kolmospolttaja Heikki Laine pokkasi elämänurapalkinnon
Satu Jaatinen: On tärkeää, että hyvinvointialueet ymmärtävät riskit, jotka liittyvät ulkoistuksiin
Lassi Leivo: Pendelöintipysäköintioikeus tukisi joukkoliikenteen käyttö
ARKISTO