Vihreän tulevaisuuden hintaa vaikea arvioida – Tuuli- ja aurinkoenergia materiaallsyöppöjä

Antagonistinen (sovittamaton) ristiriita on siinä, että mitä enemmän tuotamme puhdasta energiaa, sitä enemmän tarvitsemme metalleja ja kaivoksia. Ilman kaivoksia ja mineraaleja ilmaston lämpenemistä ei kyetä taklaamaan. Kiusallinen tosiasia on, että maailmalla on todella kiire löytää uusia esiintymiä ja ottaa ne käyttöön, halusimme tai emme. Miten tämä yhtälö toteutetaan? Onnistummeko tekemään sen kestävästi ja vähemmän luontoa tuhoavasti, on sukupolviongelma!

Näin sähköauton kyljessä tarran, jossa yritys mainosti itseään: Kuljemme puhtaasti tuulivoimalla. No, no! Tämähän on kuin venäläinen puolitotuus ja trolli. Ikävä totuus on se, vaikka sähköautossa ei ole pakoputkea, energia ei synny todellakaan puhtaasti. Sähköautoilusta voi silti syntyä päästäjä ja haittoja, jotka kuormittavat ja kuluttavat luonnonvaroja, niin Suomessa kuin muuallakin. Julkisuudessa puhutaan koko ajan puhtaaseen energiaan siirtymisestä ja uusiutuvaan energiaan uskotaan sokeasti kuin pässi uusiin sarviin, mutta valitettavasti tilanne ei ole ihan niin ruusuinen.

Tulevaisuuden energiajärjestelmä saattaa olla utopiaa ja lyhytnäköistä. Luulemme liian helposti, että puhdasta energiaa riittää ehtymättömästi, kun tuuli- ja aurinkoenergia saadaan maailmalla toimimaan kaikkialla. Tähän ajatteluun liittyy perustavanlaatuinen virhe. Tuuli- ja aurinkopaneleita ei synny tyhjästä! Niiden rakentamiseen tarvitaan suoraan ja välillisesti valtava määrä erilaisia harvinaisia metalleja ja raaka-aineita. Moniko tietää, että tuuli- ja aurinkovoima vaativat moninkertaisesti kuparia ja sinkkiä tuottaakseen saman energiamäärän kuin ydinvoimala?

Nyt huudetaan sähköautojen perään kuorossa! Kuitenkin sen luoman puhtauden illuusio on suurta harhaa, puhumattakaan latausverkoista. Näissä tarvitaan sellaisia arvokkaita materiaaleja, joita polttomoottoreissa ei tarvita lainkaan. Varmaa on, että tulevaisuudessa huutavaa pulaa maailmassa tulee grafiitista, koboltista, nikkelistä ja nimenomaan litiumista. Tilastot osoittavat selvästi, että mikäli maailma haluaa nollata hiilipäästönsä vuoteen 2050 mennessä, puhtaalle energiatuotannolle välttämättömien raaka-aineiden tarve kasvaa ainakin
kuusinkertaiseksi ja mineraalitarve seitsemänkertaiseksi.  Käytännössä tämä tarkoittaa sananmukaisesti jopa taistelua maailman mineraalivaroista! 30 vuoden aikahaarukassa häämöttää niin suuri epäsuhta, että edessä voi olla ”pimeä” tulevaisuus, ellemme osaa varautua siihen?

Ongelmana on tärkeiden mineraalien louhinta. Kyetäänkö teollisuusjätteet kierrättämään tehokkaasti? Löytyykö sellaisia tekniikoita ja tieteellisiä läpimurtoja, jotka vähentäisivät oleellisesti jopa metallien tai energian tarvetta? Kaivoksia syntyy siirtymävaiheessa varmasti lisää, myös Suomeen. Tiedetään, että Euroopan ainoat kobolttikaivokset ja iso osa esiintymistä sijaitsevat Suomessa. Onko globaalin oikeudenmaukaisuuden näkökulmasta reilua olla hyödyntämättä niitä? Kyse on siis viime kädessä aina rahasta ja taloudesta. Kaivokset perustetaan aina jonkun takapihalle, ellei Kiinaan, niin Suomeen. Metallien hinnat ovat huimassa nousussa maailmalla ja kysyntä vain kasvaa sähköautotuotannon kasvaessa. Suurena ongelmana tässä on myös se, että uudet mineraalivarat sijaitsevat maissa, jotka ovat geopoliitisesti epävakaissa maissa.

Kupari on kallistunut jo nyt 30 %, nikkeli 25 %, litium melkein 40 %! Ja nousu jatkuu pörsseissä koko ajan! Huolestuttavaa on se, että valtaosa maailman koboltista sijaitsse Kongon demokraatisessa tasavallassa, iso osa litiumista Boliviassa ja Chilessä ja akkuihn kelpaava nikkeli on keskittynyt Indonesiaan. Ongelmaisinta lienee se, että 60 prosenttia harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa. Suuria nykyisen vihreän mineraalibuumin voittajia saattavat olla Australia, Kanada, Chile, Kongon demokraattinen tasavalta, Indonesia, Peru ja USA! Mitenkä Suomi osaa hyödyntää koboltinsa, jää nähtäväksi?

Onneksi yritykset ovat joustavia. Kun aurinkokennojen kauppa kiihtyi ja hopeasta ja piistä tuli pula, niin yritykset kehittivät malleja, joihin kului vähemmän näitä metalleja. Kuitenkin kaivokset kiusaavat ekosysteemiämme. Me ”boomerit” olemme vastuussa niin luonnon monimuotoisuuden säilymisestä, saastumisesta kuin jäteongelmasta jälkipolvillemme. Tämä vastuu on kannettava, mutta kykenemmekö siihen? Tietoa on, mutta onko vastuuta?

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Jaakko Ripatti: Kirkkoherran työ Launeella oli minulle parasta aikaa työelämässä
Puheenjohtaja Anneli Peltokukka: Tämä päivä on jo huomenna historiaa
Kaarikadun päiväkodin rakentaminen alkaa muutaman kuukauden päästä
Launeen keskusteluillassa summattiin alueen hyvät ja huonot puolet
Kirjastopalvelujohtaja Salla Palmi-Felin: Launeen kirjastolle etsitään korvaavia tiloja Hennalasta
vt. kaupunginjohtaja Mika Mäkinen: Lahden tunnettuutta pitää vahvistaa ja mielikuvaa rakentaa yhä vetovoimaisemmaksi
Nikkilän kartanosta Lahden kaupunginosaksi -kirja julkaistaan marraskuun lopussa
Liipolan ”likka” Jonna Hakala Hawaiji Ironman -kilpailun ikäluokkansa paras
Launeelainen Juha-Pekka Forsman: Postilaatikkoihin kohdistuva ilkivalta on loputtava!
Niin maailma muuttuu Eskoseni! – Reunasen Nummisuutarit haastaa katsojat uudella tulkinnallaan
Muusikko Lipa Liukkonen: Nyt haetaan uutta vauhtia soolouralle
Sivistyslautakunta mukaan järjestyssäännöillä voi puuttua kännyköiden käyttöön
Miksi Kisapuiston suunnitelmissa on veronmaksajille halvin ja ainoa UEFA 3 -tason suunnitelma jätetty huomioimatta?
FC Lahden Mika Halttunen: Kisapuisto on äärimmäisen tärkeä koko jalkapalloperheelle
Lahden uudeksi kaupunginjohtajaksi valittiin Niko Kyynäräinen
Toimitusjohtaja Heikki Kaunisto: Valokuitu on kaikista luotettavin ja tehokkain tapa siirtää tietoa
Kirjastovirkailija Päivi Partanen: Jokaisella on erilainen lukukokemus samasta kirjasta
Valokuvaaja Antti Sepponen: Lahden dokumentointi valokuvin on lähellä sydäntäni
Aluevaltuutettu Seppo Korhonen: Aluevaltuutettuja ei kiinnosta pienen ihmisen hätä
ITE-taiteilija Kari Ruotsalainen: Lahtelainen taiteilija olisi kätkenyt selkeän sanoman ympäristötaideteokseen
ARKISTO