Vihreän tulevaisuuden hintaa vaikea arvioida – Tuuli- ja aurinkoenergia materiaallsyöppöjä

Antagonistinen (sovittamaton) ristiriita on siinä, että mitä enemmän tuotamme puhdasta energiaa, sitä enemmän tarvitsemme metalleja ja kaivoksia. Ilman kaivoksia ja mineraaleja ilmaston lämpenemistä ei kyetä taklaamaan. Kiusallinen tosiasia on, että maailmalla on todella kiire löytää uusia esiintymiä ja ottaa ne käyttöön, halusimme tai emme. Miten tämä yhtälö toteutetaan? Onnistummeko tekemään sen kestävästi ja vähemmän luontoa tuhoavasti, on sukupolviongelma!

Näin sähköauton kyljessä tarran, jossa yritys mainosti itseään: Kuljemme puhtaasti tuulivoimalla. No, no! Tämähän on kuin venäläinen puolitotuus ja trolli. Ikävä totuus on se, vaikka sähköautossa ei ole pakoputkea, energia ei synny todellakaan puhtaasti. Sähköautoilusta voi silti syntyä päästäjä ja haittoja, jotka kuormittavat ja kuluttavat luonnonvaroja, niin Suomessa kuin muuallakin. Julkisuudessa puhutaan koko ajan puhtaaseen energiaan siirtymisestä ja uusiutuvaan energiaan uskotaan sokeasti kuin pässi uusiin sarviin, mutta valitettavasti tilanne ei ole ihan niin ruusuinen.

Tulevaisuuden energiajärjestelmä saattaa olla utopiaa ja lyhytnäköistä. Luulemme liian helposti, että puhdasta energiaa riittää ehtymättömästi, kun tuuli- ja aurinkoenergia saadaan maailmalla toimimaan kaikkialla. Tähän ajatteluun liittyy perustavanlaatuinen virhe. Tuuli- ja aurinkopaneleita ei synny tyhjästä! Niiden rakentamiseen tarvitaan suoraan ja välillisesti valtava määrä erilaisia harvinaisia metalleja ja raaka-aineita. Moniko tietää, että tuuli- ja aurinkovoima vaativat moninkertaisesti kuparia ja sinkkiä tuottaakseen saman energiamäärän kuin ydinvoimala?

Nyt huudetaan sähköautojen perään kuorossa! Kuitenkin sen luoman puhtauden illuusio on suurta harhaa, puhumattakaan latausverkoista. Näissä tarvitaan sellaisia arvokkaita materiaaleja, joita polttomoottoreissa ei tarvita lainkaan. Varmaa on, että tulevaisuudessa huutavaa pulaa maailmassa tulee grafiitista, koboltista, nikkelistä ja nimenomaan litiumista. Tilastot osoittavat selvästi, että mikäli maailma haluaa nollata hiilipäästönsä vuoteen 2050 mennessä, puhtaalle energiatuotannolle välttämättömien raaka-aineiden tarve kasvaa ainakin
kuusinkertaiseksi ja mineraalitarve seitsemänkertaiseksi.  Käytännössä tämä tarkoittaa sananmukaisesti jopa taistelua maailman mineraalivaroista! 30 vuoden aikahaarukassa häämöttää niin suuri epäsuhta, että edessä voi olla ”pimeä” tulevaisuus, ellemme osaa varautua siihen?

Ongelmana on tärkeiden mineraalien louhinta. Kyetäänkö teollisuusjätteet kierrättämään tehokkaasti? Löytyykö sellaisia tekniikoita ja tieteellisiä läpimurtoja, jotka vähentäisivät oleellisesti jopa metallien tai energian tarvetta? Kaivoksia syntyy siirtymävaiheessa varmasti lisää, myös Suomeen. Tiedetään, että Euroopan ainoat kobolttikaivokset ja iso osa esiintymistä sijaitsevat Suomessa. Onko globaalin oikeudenmaukaisuuden näkökulmasta reilua olla hyödyntämättä niitä? Kyse on siis viime kädessä aina rahasta ja taloudesta. Kaivokset perustetaan aina jonkun takapihalle, ellei Kiinaan, niin Suomeen. Metallien hinnat ovat huimassa nousussa maailmalla ja kysyntä vain kasvaa sähköautotuotannon kasvaessa. Suurena ongelmana tässä on myös se, että uudet mineraalivarat sijaitsevat maissa, jotka ovat geopoliitisesti epävakaissa maissa.

Kupari on kallistunut jo nyt 30 %, nikkeli 25 %, litium melkein 40 %! Ja nousu jatkuu pörsseissä koko ajan! Huolestuttavaa on se, että valtaosa maailman koboltista sijaitsse Kongon demokraatisessa tasavallassa, iso osa litiumista Boliviassa ja Chilessä ja akkuihn kelpaava nikkeli on keskittynyt Indonesiaan. Ongelmaisinta lienee se, että 60 prosenttia harvinaisista maametalleista tuotetaan Kiinassa. Suuria nykyisen vihreän mineraalibuumin voittajia saattavat olla Australia, Kanada, Chile, Kongon demokraattinen tasavalta, Indonesia, Peru ja USA! Mitenkä Suomi osaa hyödyntää koboltinsa, jää nähtäväksi?

Onneksi yritykset ovat joustavia. Kun aurinkokennojen kauppa kiihtyi ja hopeasta ja piistä tuli pula, niin yritykset kehittivät malleja, joihin kului vähemmän näitä metalleja. Kuitenkin kaivokset kiusaavat ekosysteemiämme. Me ”boomerit” olemme vastuussa niin luonnon monimuotoisuuden säilymisestä, saastumisesta kuin jäteongelmasta jälkipolvillemme. Tämä vastuu on kannettava, mutta kykenemmekö siihen? Tietoa on, mutta onko vastuuta?

Juhani Melanen

JÄTÄ KOMMENTTI

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *

Kolumnistin muut kolumnit

KOLUMNISTIT

Ilen Hajatelmat

Melastelua

Papin Palsta

Sporttinurkka

Ville Skinnari

ARTIKKELIT

Osallisuuskoordinaattori Sanna Virta: Kaupunkilaiset kaipaavat uusia suoran vaikuttamisen tapoja
Eduskuntavaaliehdokas Emmi Lintonen: Suomi täytyy nostaa takaisin koulutuksen kärkimaaksi
Eduskuntavaaliehdokas Harri Pikkarainen: Nyt pitää tehdä kaikki, jotta sote-palveluissa riittää työvoimaa
Keijo Skipparin dokumenttielokuva taiteilija Olavi Lanusta kertoo ainutlaatuisen tarinan
Eduskuntavaaliehdokas Mira Nieminen: Suomessa tulee panostaa ihmisten arjen turvallisuuden vahvistamiseen
Vastaava kirjastonhoitaja Terhi Lehti: Esteettisesti kaunis kirjasto houkuttelee varmasti lisää asiakkaita
Huhtikuun eduskuntavaalit kiinnostavat lahtelaisia
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: En etsi valtaa loistoa joululaulu on myös aito rukous
Mika Heinonen: Päihteidenkäyttö ei saa olla läsnä siellä, missä lapset ovat päiväkodissa ja koulussa
Arkkitehti Päivi Airas: Lahdessa on pitkät perinteet julkisen taiteen tilaajana
Projektipäällikkö Anniina Torppavirta: Nuorisotyöttömyyden tilanteen kohentamiseksi tehdään jatkuvasti työtä
Valmentaja Petri Laine: RC Pajulahti tavoittelee kaukalopallomestaruutta
Lahden OAY:n puheenjohtaja Jukka Kalliolehto: Näpit irti sivistyspuolen rahoista!
Dokumenttiohjaaja Keijo Skippari: Olavi Lanu on Suomen merkittävin ympäristötaiteilija
Hannele Talja: Kullankukkulanmäki pitää olla luonnontilassa myös tulevaisuudessa
Ex-kaupunginvaltuutettu Seppo Korhonen: Ruletin peluu veroeuroilla tulee lopettaa
Lahden kaupunginjohtaja Pekka Timonen: Kaupungin tulee paneutua voimakkaasti tulojen kasvattamiseen
Kirkkoherra Heikki Pelkonen: Launeen seurakunnan alueella päätetään isoista asioista
Kirjailija Kalle Veirto: Hyvä, että nuorille tehdään elokuvia ja kirjoja
Kunnossapitohortonomi Seija Nurkkala: Rotat eivät tule pihoille, jos siellä ei ole ravintoa
ARKISTO