Pyhä Henki on näkymätön, korkealentoinen asia, mutta onneksi Pyhää Henkeä verrataan Raamatussa muutamaan hiukan helpompaan vertauskuvaan. Pyhä Henki on kuin tuuli ja niin kuin tuli.

Jeesus sanoi: ”Tuuli puhaltaa, missä tahtoo. Sinä kuulet sen huminan, mutta et tiedä, mistä se tulee ja minne se menee.” (Joh. 3:8) Pyhä Henki on nyt Jumalan toiminnan välikappaleena täällä maailmassa. Kaikki mitä Jumala tekee, on Pyhän Hengen työtä: arka uskon liikahdus ja vahvat kokemukset ja kaikki siltä väliltä. Ihan niin kuin tuuli on näkymätön, niin on Pyhä Henkikin. Emme näe tuulta, mutta näemme kyllä, mitä tuuli saa aikaan. Se heiluttaa haavan lehtiä tai kaataa kuusen, se osuu kaislapurjeeseen ja lähettää kaarnaveneen matkaan, mutta saa yhtä lailla ison purjelaivan liikkeelle. Samalla tavalla Pyhä Henkikin tekee monenlaista työtään meissä ihmisissä.

Helluntaina muistellaan Pyhän Hengen vuodattamista ja seurakunnan syntymistä. Sinä päivänä tuuli kohisi ja sai aikaan suurta herätystä. Pyhän Hengen suuri ihme on se, että jokainen ihminen kuulee puhuttavan Jumalan viestin omalla kielellään eli että jokainen kohdataan ymmärrettävällä, koskettavalla tavalla. Tämä onkin niin vaikea tehtävä, että siihen me kristityt tarvitsemme Pyhän Hengen apua.

Apostolit saivat helluntaina Pyhän Hengen, merkkinä siitä heidän yläpuolellaan nähtiin tulenlieskoja. Nykyäänkin sanotaan, että joku on aivan liekeissä, kun hän on tosi innostunut. Kyllä moni tavallinen ihminen kaipaa välillä voimallisia hetkiä ja sitä, että saisi olla liekeissä. Voisiko Launeella tapahtua helluntain ihme? Silloin Jumala koskettaisi ja sytyttäisi. Silloin usko ja rakkaus vahvistuisivat ja lähtisin liikkeelle lähimmäisen luo.

Siunattua helluntaita!

Riitta Särkiö