Kun kahdeksan ikäisenä laskettelin Porvoonjoella jäälautalla ja äitini sai tietää asiasta, tuli koivuherralla takalistoon niin kipeästi, että muisto on yhä tuoreena mielessäni kuin eilinen päivä. Nykyvanhemmat eivät ruumiillisiin kurituksiin varmaankaan enää lankeaisi, vaan he hakisivat tietoa googlesta, miten toimia. Yhdessä varmaan pohdittaisiin tuleeko kyseisestä asiasta tietokoneen käyttökieltoa kahdeksi päiväksi vai vaihtoehtoisesti kahden päivän tiskausta. Asia olisi sillä kuitattu, kunnes seuraavan kerran hukkumiskuolema ilmoitettaisiin lehdessä. Sanktiot ovat muuttuneet ja tavat sen mukana. Nyt kymmenen psykiatria ja seitsemän psykologia pantaisiin väittelemään asiasta TV:ssä. Varmaa vain on, että kukaan näistä kasvatuksen asiantuntijoista ei kannattaisi ruumiillista rangaistusta.
Koulukiusaajat kyllä tunnistettiin 50-luvullakin ja heidät lannistettiin väkivallalla, lumipesuilla ja erilaisilla muilla konsteilla, joita nykykasvattajat eivät voisi edes kuvitella. Koulukodit olivat epäinhimillisiä paikkoja ja se myös tiedettiin. Jo vanhempieni sillä uhkailu sai minutkin villijukurin miettimään pahoja tekosiani ja miettimään käyttäytymistäni. Kansakoulussa Kärpäsessä vietin suurimman osan ajastani nurkassa, enkä pitänyt loistavaa opettajaani Aila Aulamoa suinkaan syyllisenä, vaan meistä tuli hienot ystävät, kun itse ehdin opettajana häneen paremmin tutustumaan.
Asiat sovittiin julkisella anteeksipyynnöllä ja kotikäynneillä kiusatun kotona. Tyttöjä piti halata ja perskuta rallaa, sekös vasta oli kiusallista, mutta teini-iässä en muuta olisi enää tehnytkään kuin halaillut. Homous oli tabu, vaikka se tunnistettiinkin. Pedofiileistä eli namusedistä äitini aina varoitteli, mutta nyt lesbous ja homous on nostettu arvoon arvaamattomaan. Sateenkaari on muotia ja kaikki taitelijat ovat biseksuaali tai metroseksuaaleja paimenpoikia soitimella. He järjestävät kulkueita ja esittävät kauniita mukaantulo-vetoamisia jopa meille punaista lihaa syöville täysi heteroillekin. Olenkin omassa kasvatusopissani korostanut lapsilleni: ”Älkää pelätkö olla heteroja?” Tarja pressa suojelee teitä.
Mutta kukaan ei missään keskustelussa koskaan kysy, miten kasvattaa lapsi, joka ei kiusaa? Lautasta ei enää tarvitse syödä tyhjäksi. Ruokaa heitetään roskiin joka vuosi 300 euroa perhekunta. Siisteys on puoliruokaa ja lasikaapissa eläneille herrantertuille ei kehity vastustuskykyä ja allergiat jylläävät ja laktoosi-intoleranssi on yleistä. Vaipoista kuoriudutaan omaan tahtiin ja tuttipullo säilyy lapsella aina kymmenvuotiaaksi asti. Lasta kehutaan huoletta ja joka paikassa, vaikka hän olisi oikein vittumainen paskiainen, joka on aina sähläämässä ja kiusaamassa toisia. Kantelua ei enää hävetä, vaan se on nostettu hyveeksi. Kiitos äidin kultu , kun kerroit! Äiti kyllä laittaa tästä Wilmaan tiedon epäpätevälle opettajalle. Saavat muutkin kuulla. Äärimmäinen yksilöllisyys on rautaa ja kaikkia pitää ymmärtää!
Nykyäitien tiedonhaku korva arkijärjen. Päiväkoti-ikäisetkin harjoittelevat viisi kertaa viikossa ja jokaisesta odotetaan patriklaineita ja teemu
selänteitä. Lapsia imetetään neljääntoista ikävuoteen saakka ja he nukkuvat vanhempiensa sängyissä rippikouluun asti. Sormilla syödään, että motorikka kehittyy ja ruokapöytä on siirtynyt TV:n viereen.
Roskaruokaa ja limua vedetään koko perheen voimalla ja vanhempien ja lasten liikalihavuutta ei paheksuta. Eläköön uusi uljas kasvatus. Vapaa kasvatus voimaan ja rajat auki. Pojille vaaleanpunaiset hameet ja halinallet.Äiskä ja isi kyllä petaavat sinulle lapseni silotellun uraväylän keinoilla millä tahansa.
Juhani Melanen