Tässä viikonvaihteessa vietetään rukoussunnuntaita. Rukoussunnuntai on saanut nimensä rukouskulkueista. 300-luvulta lähtien Roomassa järjestettiin rukouskulkueita tästä sunnuntaista helatorstaihin. Nimi tulee siis siitä perinteestä. Tähän viikonvaihteeseen sijoittuu myös vappu, johon kuuluu kiinteästi ylioppilaiden ja sivistyneistön kevätvastaanotto. Myöhemmin on mukaan tullut ajatus vapusta suomalaisen työn juhlana.
Työtä voi juhlia joskus myös työtä tekemällä eikä miettimällä pyhien siirtoa, jotta saataisiin ihmiset halvemmalla antamaan työpanoksensa kilpailukyvyn nimissä jonkun ikiomaan kassavarantoon.
Enää ei juuri näy rukouskulkueita eikä juuri mielenosoituskulkueita. Silti jotakin mieltä saa olla ja rukoilla voi. Rukous on luonteeltaan puhetta ja keskustelua Jumalan kanssa. On hyvä olla kuulolla, mitä Jumala haluaa sanoa tai saada minut ymmärtämään. Jumala kykenee tekemään monin verroin enemmän kuin osaamme pyytää tai ajatella. Siksi merkitystä on sillä, että annan aikaani keskustelulle ja kuuntelemiselle Jumalan kanssa.
Yksi päivän rukouksista toteaa: ”Taivaallinen Isämme. Sinä olet luvannut kuulla rukouksemme. Anna meille rukouksen Henki., niin ettemme vain puhuisi vaan myös kuuntelisimme, mitä Sinä tahdot meille sanoa. Tyhjennä meidät kaikesta omastamme, jotta voisimme ottaa vastaan anteeksiantamuksen ja uskaltaisimme elää rakkautesi varassa.”
Siinä tavoite ja hyvä pyrkimys.
Esa Kekki
Launeen srk