”Leipä miehen tiellä pitää”, kuuluu tuttu sanonta. Oikea ruoka on elämiselle välttämätön. Joskus kuitenkin olen korvannut ruoan kahvilla tai vaikkapa suklaapatukalla, mutta pitkän päälle tällainen ei toimi. Ei riitä, että saamme riittävästi energiaa. Tarvitsemme ravitsevaa, monipuolista ruokaa. Muutoin kärsimme pian erilaisista puutostaudeista, anemiasta tai jopa aliravitsemuksesta.
Leipä on niin keskeinen osa ravintoamme, että toisinaan kutsutaan leiväksi myös sitä, mikä ravitsee sieluamme. Vanhassa testamentissa esitetään kysymys: ”Miksi punnitsette hopeaa maksuksi siitä, mikä ei ole leipää, vaihdatte työstä saamanne palkan siihen, mikä ei tee kylläiseksi?”
Aivan samoin, kuin sillä mitä pistämme suuhumme, on merkitystä sillä, millä ravitsemme sydämemme. Valitettavan usein vasta elämän vastoinkäymiset tai koettelemukset havahduttavat meidät pohtimaan sitä, minkä asioiden perässä juoksemme tai millä täytämme elämämme. Tällöin perhe, ystävät tai usko Jumalaan voivat saada todellisen merkityksen niin, että niistä tulee voimanlähde elämässämme.
Jeesus sanoo Johanneksen evankeliumissa: ”Minä olen tämä elävä leipä, joka on tullut taivaasta, ja se, joka syö tätä leipää, elää ikuisesti.” Hän on todellinen sielun ravinto.
Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune