Kuukausi: lokakuu 2017

Nainen oli jo kassajonossa, kun hän huomasi, että kukkarosta puuttui pari euroa ostosten maksamiseen. Suureksi yllätykseksi takana jonossa ollut kahden lapsen perheenisä ojensi ne pari euroa naiselle.

Nainen tuli hyvin iloiseksi tästä yllättävästä avusta. Kulkiessaan puiston ohi, hän huomasi kahden nuoren kiusaavan kolmatta nuorta, ja puuttui huumorilla ja napakkuudella juuri sopivalla tavalla tilanteeseen.
Tukalasta tilanteesta autettu nuori lähti kävelemään kotiin. Kotikerrostalon pihassa hän huomasi naapurin perheenisän tuskittelevan väsyneiden lastensa ja kahden suuren ostoskassin kanssa. Nuori meni auttamaan, sillä olihan häntäkin juuri autettu. Yllättävä auttamisen ketju oli syntynyt.

Sunnuntain Raamatun tekstissä Jeesus lähettää opetuslapset palvelemaan ihmisiä. Hän lähettää meidätkin palvelemaan muita ihmisiä. Tehtävä ei aina ole helppo. Toisen ihmisen rakastaminen on usein vaikeaa, joskus se tuntuu melkein mahdottomalta. Omassakin elämässä kun riittää solmuja ja vaikeuksia selvitettäväksi. Onneksi Jumala tietää heikkoutemme. Hän näkee ne monet esteet, pelot ja häpeät, joita muiden auttamiseen liittyy. Jumala lupaa kantaa meitä meidän tehtävissämme ja toimissamme.

Alun kertomus oli oikeastaan kolmen ihmisen tarinasta muodostunut lähimmäisenrakkauden ketju. Siinä itse apua saanut auttoi eteenpäin toista pulassa ollutta ihmistä. Annettu apu ei ollut mitään suureellista tai vaativaa, vaan juuri sitä, mihin heillä kullakin oli helposti mahdollisuuksia. Jokainen voi omana itsenään omine taitoineen auttaa monia ja olla mukana käynnistämässä positiivisen auttamisen hyviä kierteitä.

Kun Jumala antoi ainoan poikansa Jeesuksen meidän pelastukseksemme, hän laittoi alkuun rakkauden ja auttamisen ketjun. Jeesuksen opetuslapset jatkoivat sitä ketjua, palvelivat muita ja levittivät ilosanomaa. Opetuslasten työ on toki kantanut pitkälle, mutta tänään meitä jokaista tarvitaan ja kutsutaan mukaan tähän ilon ja lähimmäisen auttamisen ketjuun!

Kati Saukkonen
Launeen srk

On keskiviikon ja torstain välinen yö Istanbulissa. Miljoonametropoli ei nuku, vaikka kello on jo yksi yöllä. Takana on rankka päivä. Vierailin Turkissa paikallisen CHP – puolueen eli SDP:n tavoin pääoppositiopuolueen kutsusta yhdessä Lahden ”Turkki – suurlähettilään” Alettin Basbogan kanssa. Tapasimme CHP:n kansanedustaja Umut Oranin, joka toimii myös Sosialistisen Internationalin (SI) varapuheenjohtajana. Lisäksi meillä oli muita tapaamisia Suomen kanssa yhteistyötä tekevien tutkimus – ja yritysverkostojen kanssa. Aamulla on herätys klo 05.30, jotta ehdin koneeseen ja eduskuntaan torstaina puoleen päivään mennessä.

80 miljoonan ihmisen Turkki on portti Aasiaan ja Lähi-Itään. Kävin ensimmäisen kerran isäni kanssa Istanbulissa 12 – vuotiaana ja silloin ylitin Bosborin salmen ja astuin Aasian puolelle ensimmäisen kerran. Sen jälkeen olen käynyt Istanbulissa monta kertaa ja edelleen Bosborin ylitys tuntuu meikein yhtä hyvältä kuin se eka kerta. Minulle Istanbul on yksi suosikkikaupungeistani. Se on kuin oma maailma, joka tarjoaa kaikkine haasteineen uusia mahdollisuuksia ja kokemuksia. Kansainvälisempää paikkaa saa maapallolta hakea. Istanbulissa tapaa yleensä aina uusia mielenkiintoisia ihmisiä.

Meidän eurooopalaisten on vaikea ymmärtää Turkin nykyjohdon toimintaa. Presidentti johtaa maata itsevaltiaan ottein. Vasemmistopuolue CHP hävisi parlamenttivaalit 26 prosentin ääniosuudella, kun Erdoganin hallituspuolue AKP sai 49 prosenttia. Seuraavat parlamenttivaalit ovat vuonna 2019, kuten Suomessakin. Keskustelimme hyvin avoimesti muun muassa Turkin ihmisoikeustilanteesta, EU-suhteesta, nuorisotyöttömyydestä ja Syyrian tilanteesta.

Moni kysyi minulta miksi menet nyt Turkkiin, kun tilanne siellä on niin huolestuttava. Juuri siksi. Suhteita tulee ylläpitää vaikeasta poliittisesta tilanteesta huolimatta ja etenkin silloin. Keskiviikkona Turkkiin perustettiin uusi puolue nimeltään Hyvä Puolue. Paikallisten perussuomalaisten aktivoima hanke saa mukaansa myös AKP:n edustajia. Kutsuin Turkin kollegan Suomeen ja Lahteen ensi vuonna yhteiseen kansainväliseen seminaariin. Konkreettinen ja yhteinen tavoitteemme on nuorisotyöttömyyden nujertaminen. Turkissa se on 25 prosenttia. Suomalainen nuorisotakuu on hyvä keksintö, mutta sekään ei toimi, kuten pitäisi. Energia-alan osaamisessa ja kiertotaloudessa voimme auttaa Turkkia. Neuvoloiden saaminen Turkkiin ja edelleen Lähi-Itään parantaisi naisten, lasten ja perheiden asemaa. Matkailumaana Turkki on erinomainen, samoin Suomi turkkilaisille.

Miksi matkustat ulkomaille?

Kansanedustajalta kysytään usein miksi matkustat ulkomaille. Eduskuskunnan matkojen lisäksi minulla on matkoja mm. SDP:n varapuheenjohtajana, kuten nytkin. Ehkä tärkein syy on oppia tuntemaan ihmisiä, jotka tekevät päätöksiä ja niiden taustoja. Samalla on tilaisuus avata suomalaisille ovia paikkoihin, minne ei muuten ehkä olisi mahdollista päästä.

Lähi-Idän tilanne kuvaa kauheudessaan maailman monimutkaisuutta. Syyrian sota on Pandoran lipas, jonka juurisyyt ovat todella syvällä. Kuka on syyllinen? Miksi koko Eurooppaan lauennut maahanmuuttokriisi syntyi? Kuka on vastuussa tavallisten ihmisten inhimillisestä kärsimyksestä Syyriassa, Irakissa, Afganistanissa tai Afrikassa? Miksi suurvallat Venäjä ja USA rikkovat kansainvälistä oikeutta surutta ja syyttävät lopulta toisiaan? Myös Turkin tilanne voisi olla toinen, jos eurooppalainen kehitys olisi viety maaliin, kun se vielä oli mahdollista.

Vakaus on vaikea vientituote

USA:n johdolla länsiliittouma lähti viemään Pohjois-Afrikkaan ja Lähi-Itään vapautta ja vakautta. Irakin sota käynnistettiin tekaistuin todistein. Aseteollisuus halusi lisää myyntiä ja sai mitä tilasi. Syntyi vallan tyhiöitä ilman demokratiaa tai oikeusvaltiota. Silloin joku tai jotkut haluavat vallan. Syntyi ISIS tai laajemin sanottuna ISIL – kalifaatti yli perinteisten valtiorajojen.

Mitä, jos kaikki osapuolet voisivat tunnustaa olevansa syyllisiä? Se olisi vielä samalla aika lähellä totuutta. Syyllisiä on helppo nimetä, mutta virheiden tunnustaminen on jo vaikeampaa. Aseiden ja aseteollisuuden ääni kuuluu Suomeenkin saakka, vaikka maailma ja ihmiset huutavat tuskissaan uusia rauhantekijöitä.

Suomalaisena saa olla äärettömän ylpeä siitä, mitä me olemme pienenä maana saaneet maailmalla aikaan. Meidät tunnetaan rauhanrakentajina. Kyse on myös taloudesta. Vientivetoinen pieni Suomi tarvitsee EU:ta ja kansainvälistä yhteistyötä. Lahtelaisena arvostan erittäin korkealle 1993 Suomeen Turkista muuttaneen Alettin Basbogan kaltaisia yrittäjiä ja päättäjiä, jotka oman työnsä ohella rakentavat ihmisten välisiä siltoja Lahdesta maailmalle ja takaisin. Sitä työtä tai sen arvoa ei voi rahassa mitata, ja se vaatii todella suuren sinivalkoisen sydämen.

Ville Skinnari

Onko sinulla kokemusta siitä, millaista on katsoa jotakin henkeäsalpaavan kaunista maisemaa ensimmäisen kerran? Miltä tuntuu kaikki se kauneus, joka silmien eteen avautuu? Sellaisessa hetkessä voi samaan aikaan naurattaa ja itkettää. Sellaisessa hetkessä on läsnä jotakin minua suurempaa, kuin pyhän kosketus.

Ehkä jotakin samaa koki se sokeana syntynyt mies, jonka Jeesus paransi. Siihen saakka mies oli elänyt pimeydessä, toisten hyljeksimänä ja muiden avusta riippuvaisena. Silmien aukeamisen jälkeen koko maailma tuntui erilaiselta. Elämään tuli valoa ja värejä. Mikään ei ollut enää niin kuin ennen.

Oli vain tämä hetki, jossa kaikki muuttui. Paluuta entiseen elämään ei enää ollut. Ja muutoksesta alkoi kasvaa jotakin uutta. Mies sai myös omin silmin nähdä Ihmisen Pojan, sen, josta jo vanhat kirjoitukset ennustivat. Siinäkin oli läsnä jotakin suurempaa, kuin pyhän kosketus.

Pyhän kosketuksen voi kokea monissa asioissa: luonnon kauneudessa, lähellä olevissa ihmisissä, rukouksessa, ehtoollisessa. Ja kaikki se on Jumalan lahjaa. Hänen lahjaansa on myös usko, jota monesti kutsutaan luottamukseksi. Usko on luottamusta siihen, että mihin ikinä meitä johdetaan, siellä Hän on kanssamme. Ja luottamuksessa saamme uskoa todeksi sen, minkä kauan elänyt rukoilija Julia Norwichlainen puhuttelevasti on sanoittanut:

”Kaikki kääntyy hyväksi ja kaikki kääntyy hyväksi ja aivan kaikenlaiset asiat kääntyvät hyväksi.”

    Pauliina Hatakka

Keskiviikkoaamuna sain tekstiviestin perustuslakivaliokunnan kokoukseen eduskuntaan. Viestin, jonka tiesin joskus tulevan, mutta jota en koskaan olisi halunnut saada. Isoäitini Rauha oli kuollut. Vielä tuntia aiemmin hän oli puhunut siskoni Jonnan kanssa puhelimessa, kuten jokaisena aamu. Rauha asui kodissaan Lahden keskustassa. Kiitos Erkki-enoni ja siskoni sekä muiden läheisten hän sai elää loppuun saakka omassa asunnossaan. Rauha oli minulle enemmän kuin isoäiti. Hänen 94 vuotta kestänyt elämänkokemuksensa 1930-luvun Viipurista, Karjalan Kannakselta 100- vuotiaaseen Suomeen ja Lahteen ei mahdu tähän kirjoitukseen.

Rauha Skyttä syntyi Viipurin Muolaan Leipäsuolla 1923. Isä Emil Skyttä oli asemamies, äiti Ida toimi puhelinkeskuksen hoitajana perheen kodissa. Kaunis koti pihoineen ja puutarhoineen piti jättää, kun talvisota syttyi. Evakkoon lähdettiin itsenäisyyspäivänä 6.12.1939. Rauhan tehtävänä oli muun muassa 15-vuotiaana lopettaa eläimet ennen kuin matka Loimaalle alkoi. Sodan aikana Rauha toimi Lottana ja osallistui jatkosodan aikana erittäin vaativiin huolto-operaatioihin rintamalla, maalla ja merellä.

Rauha avioitui ruotsinkieliseltä Karjaalta kotoisin olleen Aarre Santeron kanssa ja äitini syntyi vuonna 1947. Aarren ensimmäinen virkamiesposti alkoi nuorena juristina Lieksan kauppalan johtajana. Perhe muutti työn perässä Pohjois-Karjalaan ja sieltä Lahteen 1960-luvun alussa, kun isoisäni aloitti Lahdessa apulaiskaupunginjohtajana. Rauha oli Lahdessa aktiivinen vapaaehtoistyössä ja kulttuurin parissa. Runoja hän kirjoitti itse ja osasi niitä laajasti lausua. Osan värssyistä opin itsekin ulkoa. Suosikkini oli seuraava ja se on edelleen ajankohtainen, vaikka kuvaakin Runebergin sanoin nuoren Vilhelm von Schwerinin panosta Suomen sodassa. Rauha puhutteli tällä tekstillä omia poikiani usein, koska oli huolissaan nuorten syrjäytymisestä ja tulevaisuudesta – niin meidän perheen kuin muidenkin.

Ei ollut hän kuuttatoistakaan,
nuor’ urho tää,
mut ikää siinäkin, työ jalo vaan jos on elämää.

Siskoni Jonnan kanssa olemme kirjanneet paljon ylös sitä elävää kieltä, jota Rauha puhui. Kielen taito oli hänelle tärkeää. Siis suomen kielen, vaikka Viipuri oli eurooppalaisittain monikielisempi kuin Helsinki nyt. Esikoispoikani Emil (2002) nimettiin Rauhan isän mukaan. Rauha kuvasi minua usein Muolaan mieheksi tarkoittaen sitä huumoria ja kielenkäyttöä mitä hänen isänsä ja karjalaiset osasivat. Vaikeitakin asioita viestitimme huumorin kautta. Karjalan murteella höystetyllä huumorilla ja oikealla asenteella selviää Rauhan mukaan kaikesta – aivan kaikesta.

Rauha sai elää poikkeuksellisen ja pitkän elämän kotonaan muutamia sairaalajaksoja lukuun ottamatta. Kuolemaa emme osanneet vielä aavistaa, koska kunto oli vielä suhteellisen hyvä. Lähdön hetkenäkin hänellä oli oma poikansa eli Erkki vieressä. Hautajaisista hän toivoi mahdollisimman pienimuotoisia, mutta Rauhan kielellä se tarkoittaa mahdollisimman hyvää ruokaa ja monipuolista ohjelmaa.

Kiitos kaikesta Rauha. Tarinoita Karjalan Kannakselta, Viipurista, Lottana toimimisesta, Ojakkalasta, Lieksasta ja Lahdesta minulla, Jonnalla ja Erkillä sekä lapsillammekin – ja toivottavasti vielä heidän lapsillaan – riittää ja ne elävät sekä värittyvät vielä Muolaan tyyliin moneen kertaan.

Ville Skinnari

Tässä taannoin mietimme Launeen seurakunnan nuorten kanssa hyvän elämän ohjeita. Ohjeita siihen, miten elämää kannattaa elää, tulee monesta suunnasta. Myös nuoret miettivät elämänohjeita, joita kokosimme yhteen ja jaoimme toisillemme. Niitä olivat muun muassa: älä ressaa turhista, anna anteeksi ja armahda, ole oma itsesi ja anna muidenkin olla sekä rakasta! Mahtavia ohjeita vai mitä?

Raamatussa on myös paljon ohjeita hyvään elämään. 10 käskyä ohjaavat meitä suhteessa Jumalaan ja toisiin ihmisiin. Jeesus tiivisti lain rakkauden kaksoiskäskyyn: Rakasta Jumalaa yli kaiken ja lähimmäistä niin kuin itseäsi.

Ajattelen, että Raamattu ei kuitenkaan ole pelkästään hyvän elämän ohjekirja, vaan sen sanojen kautta Jumala kutsuu ihmistä yhteyteensä. Jumala ei kutsu meitä ensisijaisesti hyvään elämään, vaan pelastukseen, elämään armahdettuina. Hyvä elämä on jokaiselle meistä ehkä hiukan eri asioita. Yhteistä sille voisi olla, että on terveyttä, läheisiä ympärillä ja katto pään päällä. Kaikki se on kuitenkin itsestä riippumatonta, Jumalalta lahjaksi saatua. Elämä on hyvää, kun sen elää Jumalan kanssa. Niin kuin virressä 517 lauletaan: ”Onneni on olla Herraa lähellä.”

Maija-Reetta Katajisto
Launeen srk

Suomi täyttää 100 vuotta ja sen kunniaksi me kansanedustajat olemme käyneet tutustumassa päiväkoteihin ympäri Suomea. Omat lapseni eivät enää ole päiväkodissa, mutta oma kokemus kolmen lapsen osalta auttaa ymmärtämään niin lasten kuin henkilökunnan arkea. Lahtelaisten päiväkotien lisäksi vierailin tällä viikolla Kalkkisissa ja Vääksyn keskustelussa päiväkoti Hulivilissä. Meillä oli lasten kanssa aivan mainioita keskusteluita. Kaupunkipäiväkoteihin verrattuna Kalkkisissa oli lapsilla jo aika selkeä kuva mitä isona halutaan tehdä. Luonto, kalastus, metsästys, puimurit ja muut työkoneet sekä ajoneuvot olivat lapsille tuttuja. Olemmeko me kaupunkilaisperheet irtautumassa luonnosta ja sen ymmärtämisessä? En usko, mutta töitä pitää tehdä. Päiväkodeissa ja alakouluissa tehdään tärkeää työtä retkien,opetuksen ja leikkienkin muodossa.

Lasten oikeuksia pitää puolustaa

SDP on kannattanut subjektiivista päivähoito-oikeutta myös Lahdessa. Syy on se, että kyse on lapsen oikeudesta. Lapsen oikeudesta olla tasa-arvoisessa asemassa lapsuuden tärkeät vuodet perhetaustasta riippumatta. Turvallinen ja toimiva varhaiskasvatus on koko yhteiskunnan ja perheen kivijalka.

Lainsäätäjälle lapsen etu on keskeinen periaate, joka näkyy ja pitää näkyä kaikessa. Minua on koskettanut ehkä eniten työssäni jatkuvasti kasvaneet lasten huostaanottotapaukset Lahdessa ja Päijät-Hämeessä. Meidän pitää pystyä auttamaan perheitä paremmin, koska uskon, että monta lasten huostaanottoa voidaan ehkäistä oikeilla toimilla. Tässäkin päiväkodin rooli on keskeinen. Hyvinvointiyhtymän pitää tehdä saumatonta yhteistyötä varhaiskasvatuksen ja koulutoimen kanssa – samoin kun muiden viranomaisten.

Elinkaarimalli on oikea ratkaisu

Lahden koulujen ja päiväkotien uudistaminen ja uuden rakentaminen on tämän syksyn suurimpia päätöksiä Lahdessa. Elinkaarimallin käyttö on aivan oikein otettu mukaan Lahden kaupungin työkalupakkiin ja se on oikein. Liian paljon ja liian monta riskiä on toteutunut kaupungin omalla tuotannolla tehdyissä hankkeissa. Ammatilaisten kanssa tehtävä esimerkiksi 20 vuoden sopimus on lasten ja aikuisten eli hyvinvoinnin henkivakuutus. Siksi toivon, että myös Humpulan päiväkoti (7 MEUR) saadaan mukaan investointiohjelmaan elinkaarimallilla. Muuten meillä tulee ongelmaksi päiväkotipaikkojen riittävyys kunnallisesssa päivähoidossa. Ykstyistä päivähoitoa tarvitaan, mutta ei saa olla itsetarkoitus ajaa alas hyvin toimivaa julkisen sektorin eli Lahden kaupungin päivähoitoa. Oikein toteuttu elinkaarimalli tuo työtä Lahteen ja koko maakuntaan.

Ville Skinnari

Istun lentokoneessa. Kuulen, kuinka koneen mahtavat voimat jylisevät ulkona. Lentokone on juuri aloittamassa kiihdytyksen kiitoradalla. Hetkeä myöhemmin tunnen, kuinka vauhti kiihtyy ja kone koskettaa viimeisen kerran Helsinki-Vantaan lentokentän asfalttia. Katson edessä istuvaa henkilöä, josta huokuu lentopelko. Hän sanoo vierustoverilleen: ”kaikista pahimpia ovat nousut, jostain syystä alkuun latautuu kaikista voimakkain jännitys. Joka kerta hyvästelen mielessäni siihen asti eletyn elämän ja teen hypyn tuntemattomaan. Outoa, koska olen matkustanut satoja kertoja ja silti aina vain pelottaa.”

Jään miettimään ajatusta pelon kohtaamisesta. Sanotaan, että Kristus kohtasi sen kaikkein pahimman pelkonsa Golgatan kukkulalla. Hän pelkäsi yleisinhimillisesti ja tunsi olevansa kahlehdittu tuon pelkonsa alla. Markuksen evankeliumiin on tallennettu sanat, jotka muistuttavat, kuinka hän Getsemanen kauniissa puutarhassa toivoi ”maljan” menevän hänen ohitseen. Se, miten lopulta todellisuudessa kävi, sen me tiedämme.

Hetkeä myöhemmin palaan kahden ihmisen väliseen keskusteluun, joka on ilmeisesti päättymässä. Vieressä oleva vastaa hänelle: ”Mielestäni rohkea ihminen ei ole se, joka ei pelkää mitään. Mielestäni rohkea on sen sijaan se ihminen, jota pelostaan huolimatta uskaltaa. Onko rohkeampaa ja vapaampaa ihmistä kuin se, joka kohtaa pelkonsa?”

Niin, onko siinä Golgatan miehen salaisuus? Valtavan pelon äärellä syntyi jotain, mikä mullisti maailman.

Teemu Reinikainen

Keskiviikkoinen työpaiväni oli monella tavalla positiivinen ja poikkeuksillinen. Aamulla kokoonnuimme Lahden kaupungintalolle Hyvinvointiyhtymän (HYKY) työvaliokunnan kokoukseen yhdessä Päijät-Hämeen kuntajohtajien kanssa. Henki oli hyvä ja uskon, että löydämme yhteisen maakunnallisen näkemyksen vuosille 2018 – 2019. Ne ovat todella haastavia, koska kuntien pitää säästää saadakseen paremmin valtionosuuksia vuoden 2020 jälkeen ja seuraavaksi sadaksi vuodeksi, kun maakuntamalli (ehkä) käynnistyy. Valtiovaraiministeriön valmistelema malli on monella tavalla järkeä vailla. Eri maakunnissa tilanne on erilainen. Meidän pitää nyt panostaa palveluihin (esimerkiksi kotihoito ja terveyskeskukset) ja investoida Keskussairaalaan. Muuten emme ole kilpailukykyisiä 2020 – luvulla, kun kilpailu asiakkaista käydään maakuntien ja myös yksityisten ja julkisten palveluiden välillä.

Aamuinen kokous Lahdessa tarkoitti minulle poissaoloa aamun valiokuntatyöstä (perustuslakivaliokunta), mutta joskus oman kaupungin ja maakunnan asiat pitää laittaa lainsäädäntötyön edelle.

Eduskunta tuli Lahteen

Keskiviikkona Lahti sai vieraaksi eduskunnan, mikä on harvinaista herkkua. Noin 60 kansanedustajaa saapui Lahteen katsomaan teatteriin Täällä Pohjantähden alla – kappaleen ensiesityksen. Tätä ennen kävimme vaasalaisen kollegani Joakim Strandin (rkp) kanssa alustamassa liikunnan – ja kulttuurin kehittämisestä ja rahoituksesta Lahden kaupungin liikunta – ja kulttuurilautakunnalle. Vaasalla menee hyvin ja siellä ollaan ylpeitä panostuksista liikuntaan, kulttuuriin ja sosiaali – ja terveyspalveluihin. He haluavat tarjota asukkailleen Suomen parhaat olosuhteet ja parhaat palvelut. Työllisyys on kunnossa, yliopisto kehittyy ja viennistä tulee rahaa molemmilla kotimaisilla kielillä. Vaasa osaa näyttää tietä myös Lahdelle – Vasa kan visa vägen, kuten Vasa Bladetin haastattelussa totesin.

Minulle teatteri-ilta Lahdessa oli monella tavalla muuta kuin tavanomainen. Aloitteen eduskunnan vierailusta Lahden kaupunginteatteriin teki isäni Jouko vuonna 2014 silloiselle eduskunnan puhemiehelle Eero Heinäluomalle. Isäni muistutti minua asiasta aloittaessani eduskunnassa keväällä 2015 ja vielä vähän ennen kuolemaansa keväällä 2016. ”Varmista, että teatterivierailu Lahteen toteutuu, kun Suomi täyttää 100 vuotta”. Lahtelaisen sivistyksen, kulttuurin ja henkisen pääoman kehittäminen olivat isälleni tärkeitä asioita yhdessä Oikoradan, yliopiskeskuksen ja ammattikorkeakoulun kanssa.

Työ, tasa-arvo ja oikeudenmukaisuus

Mitä itse esitykseen tulee niin Väinö Linnan Täällä Pohjantähden alla on edelleen ajankohtainen ja puhuttelee meitä monella tavalla eriarvoistuvassa maailmassa ja Suomessa. Mikä on suomalaisen keskiluokan ja hyvinvointivaltion nykytila ja tulevaisuus? Rikkailla menee entistä paremmin – heikommassa asemassa olevilla huonommin. Pienipalkkaisella työllä tai pienyrittäjyydellä ei meinaa enää selvitä – puhumattakaan, jos olet työtön tai muuten työelämän ulkopuolella. Se tarkoittaa suomeksi sitä, että oikedenmukaisuuden, tasa-arvon ja työn puolesta pitää edelleen taistella. Eli kyse on juuri siitä, miksi Sosialidemokraattinen puolue on aikanaan perustettu ja mihin meitä edelleen tarvitaan porvarimediassa liikkuvista huhuista huolimatta.

Koska olet muuten viimeksi käynyt Lahden kaupunginteatterissa tai missään teatterissa? Kannustan lahtelaisia teatteriin, koska edelleen upea Lahden kaupunginteatteri tarvitsee menestyäkseen asiakkaita muulta Suomesta, mutta myös meitä paikallisia.

Ville Skinnari