Suomessa kunnat ovat merkittäviä sähkönomistajia. Ne voisivat asiallisella ja oikeudenmukaisilla toimenpiteillä vaikuttaa siihen, että sähkönhinta olisi jokaiselle kuntalaiselle kohtuullinen? Mutta ne toimivat erittäin usein juuri päinvastoin eli ahneina kiskureina ja häikäilemätöntä voittoa tavoittelevina päällepäsmäreinä usein kierojen sähkönmyyjiensä avulla.
Erinomainen esimerkki on Lahti Energia, jonka rahastuksesta huolehtii Oomi. Se toimi sähkökriisissä kuin kunnon säälimätön ja vain omaa etuaan tavoitteleva markkinayritys, joka viis välitti asiakkaittensa sähkölaskujen huippuhinnoista laskematta tai korjaamatta hintojaan edes silloin, kun maailmanmarkkinahinnat kääntyivät laskuun! Suomalaiset sähköyhtiöt tekivät häikäilemättä voittoa yrittämättäkään kohtuullistaa hintojaan, mikä aiheutti sen, että erittäin monet kuluttajat joutuivat täysin eriarvoiseen tilanteeseen riippuen juuri sen hetkisestä sähkösopimuksestaan.
Kunnissa on paljon muutakin kriittistä omistajuutta, kuten jätteenkäsittely ja vesilaitokset, joiden omistajanohjaukseen täytyisi saada selkeät pelisäännöt silloin kun yhteiskunta joutuu tahtomattaan erilaisiin kriiseihin. Tällöin kuntien tulisi huolehtia kuntalaisten taloudellisesta pärjäämisestä luomalla resilienssiä eli sietokykyä kuntalaisten vaihteleviin sähkötarpeisiin eikä yrittää ”kupata” haavoittuneelta vielä siemenperunoitakin!
Suomalaisten ongelmana on se, että kallein hinta pörssisähköhinnoittelussa ratkaisee hinnan muodostumisen tällä raukoilla rajoilla. Tuuli, aurinko ja ydinsähkön tuotantokustannukset ovat Suomessa edelleenkin edullisia, mutta kuten tiedämme, sähköhinta määräytyy aina kalleimman energiamuodon mukaan. Valitettavasti se on Keski-Euroopassa ollut nyt kallis kaasu, johon Saksa, Italia ja monet muut olivat täysin käsittämättömästi sitoutuneet luottaen tähän halpaan venäläiseen energiamuotoon? Sitä tuotiin Europpaan kahdella Nord Streamin Paavo ”Mooses” Lipposen lobbaamalla kaasuputkella luottaen suuren diktaattori Putin sanaan kuin raamattuun. Syynä tähän oli ”ossi” eli entisen Itä- Saksan Angela Merkel, joka uskoi muka kaupan sitovan venäläisiä rationaalisiin johtopäätöksiin; nyt tiedämme kaikki nämä seuraukset!
Tämä energiasota on tuonut massiiviset voitot suomalaisille sähköyhtiöille ilman eritysisosaamista vain katsomalla vierestä kuin pappi laillistettua kolehtihaavivarkautta saarnapöntöstä. Nämä ryöstetyt voittovarat on hallituksen toimesta pantava uusjakoon heti verotuksella. Ne on heti jaettava takaisin kuluttajille täysimääräisesti. Suomi on varsin pian energiaomavarainen, kun tuulituotantomme pääsee merillämme ja erityisesti Pohjanmaalla kunnolla käyntiin ja se riivatun Olkiluoto 3 alkaa tuottaa meille vihdoin viimein halvempaa energiaa.
Miten tämä juuri nyt miinuksella oleva halpa pörssisähköenergia hyvitetään kuluttajille? No ei mitenkään vaan pitämällä kalliit sopimushinnat voimassa. Tämä johtuu siitä, että me kuluttajat emme uskalla tai osaa vaatia muutosta nykyisiin sopimuksiin, vaikka sähkömarkkinalain 93 & antaa tähän täyden mahdollisuuden. Olemme edelleen niitä kilttejä hallintoalamaisia.
Toinen todellinen kansallinen kusetus ovat toimimattomat tietojärjestelmät, jotka ovat aiheuttaneet kunnille, sairaaloille ja monille yrityksille ja yhteisöille jopa 2-4 miljardien tappioita eri laskentatavoista riippuen. Syitä on satoja, mutta poimin tässä parikymmentä ihan huvikseni. Tärkein on johdon ymmärrys jo hankintavaiheessa ja illuusio hinnan määräytymisestä. Hinta on aluksi halpa, mutta nousee, kun loppusumma alkaa hahmottua. Vaatimusten ja toiveiden paradoksi: tilaja on saanut, mitä tilasi, mutta käyttäjät eivä esim. HUS:n Apotti. Alati kehittyvät tietojärjestelmät eivät ole koskaan valmiita ja kehittäjät tietävät sen ja osaavat laskutuksen. Väärät ja vanhentuneet selaimet, koska jotkut järjestelmän toimittajat eivät tue uusia selaimia. Ja eräs tärkeä pointti on se, että kuntayhtymillä ja muilla ei ole rahaa maksaa tarvittavia muutoksia. Epäonnistuneet ohjelmistoprojektit, jotka eivät tue käyttäjiä lainkaan. Johto ei ymmärrä koko tietojärjestelmien liiketoimintaympäristöä ja tämä jatkuu, jatkuu ja jatkuu…
Motivaatio saada ihmiset oppimaan uutta ja sitoutua uuteen järjestelmään puuttuu. Koska koulutus on täysin unohtunut tai puuttuu kokonaan ostajalta Toimintatavat eivät muutu, vaikka järjestelmä muuttuu, koska käyttäjissä on muutosvastarintaa. Toimittaja ei korjaa virheitä ja rahastaa muutoksesta. Testaus puuttuu ja järjestelmän ylläpidosta ei huolehdita riittävästi. Parhaimpia esimerkkejä toimimattomista ”susista” ovat sairaaloiden Apotti, julkishallinnon Sarastia ja poliisien Patja!
Jussi Melanen