Valtiopäivien avajaisia vietettiin tiistaina eduskunnassa. Tasavallan presidentin Sauli Niinistön puhetta kuunneltiin tarkkaan ja syystä. Merkillepantavaa oli erityisesti se, että presidentti otti roolia myös asioissa, jotka eivät kuulu presidentin toimivaltaan. Hän nosti esille erityisesti Euroopan Unionin asiat ja talouspolitiikan. Seurasin tarkkaan pääministerin ilmeitä, kun presidentti kertoi olevansa käytettävissä puoluejohtajien keskustelukumppaniksi. Oliko tässä piikki pääministerille joka ei ole koko hallitustaipaleen aikana onnistunut luomaan Suomen EU -profiilia tarvittavalle tasolle? Se on pääministerin tehtävä  – toki yhteistyössä muun valtioneuvoston kanssa. Pelkkä biotaloudesta puhuminen ei riitä Euroopan tasolla. Visio ja näkemys suurista kysymyksistä puuttuvat Sipilän hallitukselta.

Talouspolitiikassa presidentti muistutti velkaantumisen riskeistä. Tosin hän olisi voinut painottaa myös syitä siihen miksi toiset ovat rikastuneet ja toiset köyhtyneet. Pelkkä leipäjonoista puhuminen ei riitä. Tarvitaan parannuksia ihmisten perustoimeentuloon. Liian moni ikäihminen joutuu valitsemaan ruoan ja lääkkeiden välillä kun rahat eivät riitä molempiin.

Tämän hallituskauden suurin virhe on ollut koulutuksesta leikkaaminen. Meidän on peruskoulun ja toisen asteen lisäksi tulevaisuudessa panostettava enemmän tutkimus-, kehitys- ja innovaatiotoimintaan. Kuluvan hallituskauden aikana on tehty leikkauksia TKI-rahoitukseen, jotka vaikuttavat heikentävästi kilpailukykyyn. Suomen panostukset TKI-toimintaan ovatkin valahtaneet huolestuttavan alhaisella tasolla.

Pienenä maana ja taloutena meidän tulee panostaa tutkimukseen ja kehitykseen sekä myös korkeaan osaamiseen, jotta pysymme mukana kovassa kansainvälisessä kisassa. Esimerkiksi panostukset yritysvetoisiin julkisen ja yksityisen sektorin innovaatiokumppanuuksiin ovat tärkeässä roolissa tässä asiassa. Kumppanuuksien avulla voidaan luoda uudenlaisia ratkaisuja, joista hyötyvät niin korkeakoulut, tutkimuslaitokset kuin myös PK-sektorimme. Tavoitteemme ja siihen liittyvien toimenpiteiden tulee olla kunnianhimoisia – vain menestymällä ja uusiutumalla, voimme luoda uusia työpaikkoja sekä kipeästi kaivattuja lisäeuroja julkiseen talouteen.

Toinen iso kokonaisuus, jonka kautta voimme luoda uutta työtä Suomeen, liittyy hankintapolitiikkaan. Hallitusohjelmassa on asetettu viiden prosentin tavoite innovatiivisten hankintojen osuudesta kaikista julkisista hankinnoista. Tavoite on hyvä, mutta tulevaisuudessa prosenttiosuuden tulee olla suurempi ja valtion pitää myös tukea esimerkiksi hankintayksikköjä tavoitteen saavuttamisessa. Tiukassa taloustilanteessa houkutus valita halvin vaihtoehto on suuri, mutta pitkässä juoksussa ratkaisu ei lähtökohtaisesti ole aina paras. Innovatiivisilla hankinnoilla meillä on mahdollisuus luoda esimerkiksi parempia sosiaali- ja terveyspalveluita ja terveellisimpiä tiloja. Lahti on aivan oikein nostanut hankintaosaamisen esille strategiassaan. Nyt pitää alkaa tekemään myös konkretiaa tässäkin asiassa.

Ville Skinnari