Olen yrittänyt koko alkuvuoden tuoda julki ”Lahen” kunnallispolitiikan kupruja , suoranaisia valheita ja jopa rikoksia tietoonne, joten rauhoitetaan kesäaika ja puhutaan maailman tärkeimmästä asiasta, nimittäin jalkapalloista!
Olen täällä mökillä nauttinut paitsi kivoista lenkeistä, myös hyvän futiksen katsomisesta ja seuraamisesta useilta maksukanavilta. Jalkapallosta on kirjoitettu kirjoja enemmän kuin mistään muusta urheilulajista ja sen suosio on maapallolla täysin ylivoimainen. Siihen liittyy korruptiota, sotia, tragediaa, draamaa ja komediaa. Siinä pyörivät uskomattomat rahat ja sillä hallitaan kansakuntia samalla tavalla, kun antiikin Roomassa eli ”kansa ei tarvitse kuin leipää ja jalkapalloa; poikkeuksena Lätkä-Härmä!
Kansakunnat ilmentävät itseään pelityyleillään, mutta Etelä- Amerikassa jalkapallo on elämää suurempi asia. Olen itse nähnyt ja kokenut tämän eräällä maailman suurimalla stadionilla Rion Maracanan stadionilla 2011. Stadionin virallinen katsojaennätys on 183341 katsojaa vuodelta 1969. Kokemus oli ainutlaatuinen ja unohtumaton. Vasta myöhemmin aloin ajatella, millaisia tunteita, rahaa ja politiikkaa kuningasjalkapalloon kaiken kaikkiaan liittyy.
Me eurooppalaiset ihailemme eteläamerikkalaista jalkapallokulttuuria, mutta emme oikein ymmärrä sen yhteiskunnallisia vaikutuksia. Brasiliassa ja Argentiinassa se ei ole ”pelkää urheilua”, vaan se on elämän tapa, jossa kaikki keinot ovat sallittuja. Etelä- Amerikassa jalkapallo on monelle hallinnolle kätevin tapa toteuttaa ” leipää ja sirkushuveja” oppia; leivän jäädessä kansalaisille usein niukaksi. Uskonnollisia jalkapallofanaatikkoja löytyy kaikkialta, kuten myös otteluiden manipulaattoreita ja ammattihuliganisteja. Etelä- Amerikalle on ollut traumaattista, että jalkapallovaltikka on ollut siirtymässä Eurooppaan. Nyt Argentiinan voitto Qatarin MM- kisoissa oli salvaa tähän haavaan.
Jalkapallo on ollut sata vuotta eteläamerikkalainen tapa päteä maailmassa. Pele, Diego Maradona ja Messi ovat antaneet maille tunteen kyvystä päteä ja voittaa ihailua. Siksi pelaajien siirtoa Eurooppaan on katsottu usein jopa ryöstöiksi. Silti raha ratkaisi tämänkin Euroopan eduksi. Historiassa Etelä- Amerikan seurat ovat muodostuneet sosiaalisten ryhmien ja etnisen siirtolaisperustan ympärille. Ne perustuvat tunteelle, että ne ovat kansan joukkueita korruptoituneita ja etuoikeutettuja vastaan. Eurooppalaiset ovat yliromantisoineet eteläamerikkalaista jalkapalloa periaateella: ” jalot villit”, aito peli-ilo tai luonnollista peliä. Tosiasiassa totuus on toinen. Eteläamerikkalaiset pelaajat filmaavat, kieriskelevät ja kiivailevat kentällä ja pelaavat vain ”voitto hinnalla millä hyvänsä” tai keinoja kaihtamatta periaatteilla. Kokemus yhteiskunnan epäreiluudesta ei kannusta reiluun peliin. Pele ei pitänyt koskaan yhteiskunnan puutteita ja valtavia luokkaeroja rotuasiana ja sai mustilta aktivisteilta lisänimen
”keskiluokan kesytetty mannekiini”!
Luonnonlapsimyytit ovat menneet ja ”jumalan kädet” ja eteläamerikkalaiset taklaavat jopa härskimminkin kuin eurooppalaiset. Diego Maradona ei koskaan saanut elämäänsä hallintaan, koska hänen ei tarvinnut. Maradona oli kannattajilleen paha pyhimys ja ikuinen olosuhteiden uhri. Hän on jalkapallon huijaamisen, omien puolustamisen ja uhriutumisen suurin symboli ja kulminaatio. Jalkapallo on elämää suurempi näytelmä, jossa on kaikki suuren draaman ainekset ja sitä näytellään
kellon ympäri kaikkialla. Ihailu on joskus täysin käsittämätöntä. Missä muussa urheilulajissa kaikkia sääntöjä rikkonutta urheilijaa, kuten Maradonaa ihaillaan näin estottomasti. Hän teki käsimaalin, syyllistyi dopingiin, ampui toimittajaa kohti, piti yhteyttä mafiaan, pakeni isyysepäilyjä, veti kokaa, ryyppäsi ja piti yhteyttä Fidel Castron kanssa. Nyt Mardona-kirkon kannattajat ovat tehneet hänestä jumalan ja palvovat häntä jumalaisen alkuperänsä takia. Jimmy Burns toteaakin osuvasti Maradona- kirjansa ensimmäisessä lauseessa:” Tämä on tarina synnynnäisestä alkapallolahjakkuudesta, joka alkoi uskoa olevansa jumala ja kärsi siitä.”
Lopuksi! Mikä tekee jalkapallosta maailman suosituimman pelin? Siksi, että sitä voi pelata yhtä hyvin Afrikassa kuin Siperiassa. Muita syitä ovat peli halpuus. Peltipurkeilla voi pelata getoissa. Siinä on hyvin yksinkertaiset säännöt ja siitä voivat niin naiset kuin miehetkin saada hyvän ja rahakkaan ammatin. Ja mikä tärkeintä siinä konnatkin löytyvät helposti. Niitähän ovat tietysti oman maan riistäjät, FIFA ja paha pohjoinen.
Hyvää kesälomaa kaikille etelälahtelaisille ja muillekin lahtelaisille!
Juhani Melanen