Kalle Aaltonen tuntuu olevan Lahdessa ”person non grata” kaikille suurille puolueille. Hän on ponnistanut poliittisiin kuvioihin erilaisella ja raikkaalla tavalla, joka poikkeaa Lahden puoluebyrokraattien jäykästä hierarkiasta kuin mansikka mustikasta. Erityisesti häntä tuntuu pelkäävän Rami Lehto, jonka sanotaan estäneen Aaltosen etenemisen eduskuntavaaliehdokkaaksi perussuomalaisissa räikeällä tavalla ja nyt hän on johtamassa sitä klikkiä, joka perusti kolmen suuren ”triumfiraattin” estämään pienpuolueiden tasa-arvoisen paikkajaon valtuustossa. Tässä räikeässä poliittisessa kähminnässä tuntuu pelin henki olevan: Ellet ole meidän puolellamme, olet meitä vastaan!
Lautakuntapaikosta tapellaan verissä päin ja sirkuksessa tuntuvat narrin asuun pukeutuneet aikaisemmin jopa järkevinäkin pitämiäni valtuutettuja. Luottamuspaikoista on tullut tärkeimpiä kuin lahtelaisten asioiden hoitamisesta. Ensin haluttiin kasvattaa luottamuspaikkoja kolmeentoista(13), nyt vähentää yhdeksään(9). Aaltonen ja pienryhmät yrittävät suojella nykyistä käytäntöä ja ovat osaltaan myös pistäneet ns. kovat piippuun, koska tietävät, että valtuusto on toimintakyvytön, koska valtuuston päätöksiin tarvitaan vähintään 40 edustajaa. Vanha Herra Boycott voi siis edelleen hyvin ja on hengissä! Tämän Lahden ”Gordionin solmun” avaamiseen tarvitaan riittävän kyvykästä ja avarakatseista ja aidosti demokratiaa arvostavaa poliitikkoa, kansanedustaja Mika Karia, jolla on kyvykkyyttä sovittaa yhteen arvoristiriitoja. Hänellä on nyt ns. miljoonan dollarin paikka rauhoittaa tilanne ja palauttaa usko lahtelaisiin kunnallispoliitikkoihin!
Lahdessa kärjistynyt yhteiskunnallinen keskustelu osoittaa, että ” Homo Politicus” ei kaihda mitään keinoja saadakseen valtaa ja vallan tuomia hyödykkeitä itselleen, vaikka periaatteessa pitäisi olla kyseessä lahtelaisten yhteisten asioiden hoitamisesta? Kyse onkin usein, kuten nyt erilaisuuden sietokyvystä. Meidän ja erityisesti poliitikkojen ei pitäisi elää enää pelkissä kuplissa, sotessa tai twittereissä, kuten populisti Trump teki. Lahtelaisilla poliitikoilla on nyt näytön paikka.
Koko politiikan voi käsittää eri aatteiden ja puolueiden taisteluksi. Kaikki lahtelaiset poliitikot haluavat mielessään varmasti toteuttaa tasa-arvoa ja oikeudenmukaisuutta , mutta tämä vaatii ja edellyttää kompromisseja ja erilaisten mielipiteiden huomioimista mahdollisimman rehellisellä ja avoimella tavalla. Kysymys kuuluukin Lahdessa nyt: Halutaanko tästä sopasta oppia jotain ja korjata tilanne vai painaa kaasua ja katsoa, mihin se johtaa?
Lopuksi pieni esimerkki! Samalla tavalla sekä intersektionaalinen feministi että egalitaristi kannattavat tasa-arvoista yhteiskuntaa. Ensimmäinen vain tarkastelee ihmistä eri luokkiensa edustajana ja jälkimmäinen yksilönä.
Juhani Melanen
Luottamuspaikat OVAT Lahtelaisten asioiden hoitamista ja mitä suuremmassa määrin. Kokouspalkkiot ei ole mikään taloudellinen ’hillotolppa’ kuten usein provokatiivisesti annetaan ymmärtää.
Kyllä kuplassa ovat kaikki muutkin puolueet, etenkin vihervasemmisto. Mutta eivät näe sitä itse, kun ”ovat oikeassa”. Minäkin voi kuvitella olevinani vaikkapa marjapensas. Itse en välttämättä huomaa etten ole, mutta muut sen kyllä huomaavat. Vai mitä voi päätellä siitä, että SDP ilmoitti jo ennen 2019 vaaleja, ettei suostu yhteistyöhön kaikien kanssa? Kuten Vihreät ja Vasemmistoliitto myös. Toisten pitäisi avata ajatusmaailmaansa, ja niellä erilaisuutta. Mutta toisten ei tarvitse, niinkö? Katsetta peiliin, koko poliittinen rintama.
Hei Juhani, sinulla on sana hallussa ja pystyt kiteyttämään asiasi hyvin. Tuli mieleen, että olisit voinut vaihtaa opettajan urasi yhteiskunnallisen tai politiikan toimittajaksi.