Palmusunnuntaina pikkuiset naamiaisasuihin, usein pääsiäisnoidiksi, puetut lapset kiertävät naapurien, sukulaisten ja ystävien ovilla. Ihanat, kauniisti koristellut pajunkissat vaihtavat omistajaa: “vitsa sulle, palkka mulle!” Maljakkoon tupsahtaa kaunis virpomisoksa ja virpojan koriin suklaamuna tai jokin muu pieni palkkio.

Palmusunnuntain perinteet saavat jäädä taakse jo toisena vuonna peräkkäin. Tartuntatautilain voimalla pidetään pienet virpojat kotona ja parempi niin. Onneksi virpoa voi puhelimessakin tai käydä ilahduttamassa pihalla turvavälein.

Virvonta on vanha kristillinen perinne. Virpomisoksat muistuttavat niistä palmunoksista, joita ihmiset heiluttivat Jeesukselle, kun hän ratsasti Jerusalemiin. Virpomisella toivotetaan onnea ja siunausta. Vaikka tänä vuonna emme pääse toimimaan perinteisin menoin, saamme silti huokaista kiitollisina. Palmusunnuntaita ei ole peruttu! Pääsiäistä ei ole peruttu! Siunausta ei ole peruttu! Tänäkin vuonna voimme seurata, miten Jeesus ratsastaa Jerusalemiin. Saamme toivottaa hänet tervetulleeksi koteihimme virpomisoksia heilutellen.

Maija-Reetta Katajisto

Suomen suhteita Afrikkaan on pitkään määrittänyt ennen kaikkea kehitysyhteistyö. Vuosiin on mahtunut erilaisia hankkeita aina kyläkaivoista Tansaniaan 80-luvulla rahoitettuun Valmetin traktoritehtaaseen, joka kaatui lopulta maan ostovoiman puutteeseen ja varaosaongelmiin. Afrikka on kuitenkin muuttunut. Väestönkasvun, konfliktien ja ilmastonmuutoksen haasteet ovat kriittisempiä kuin koskaan, mutta toisaalta yhä useampi alueen maista ei ole enää kriisivaltio vaan nopeasti kehittyvä kansantalous.

Hallitus on tätä silmällä pitäen julkaissut maamme historian ensimmäisen Afrikka-strategian. Strategialla johdonmukaistetaan Suomen Afrikka-politiikkaa ja tiivistetään kumppanuuksia alueen maiden kanssa. Strategian lähtökohtana on, että kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen sekä poliittinen ja kaupallistaloudellinen yhteistyö ovat kytköksissä toisiinsa. Siksi suhteiden vastavuoroisella kehittämisellä voidaan hyödyttää sekä suomalaisia että afrikkalaisia toimijoita.

Yksi strategian päätavoitteista on avata suomalaisyrityksille ovea Afrikan vientimarkkinoille. Olemme asettaneet tavoitteeksi Suomen ja Afrikan maiden välisen kaupan kaksinkertaistamisen vuoteen 2030 mennessä. Tässä ei ole kyse taskurahoista. Afrikkaan syntyi vuodenvaihteessa maailman mittavin vapaakauppa-alue, joka kattaa 1,3 miljardia kuluttajaa ja yli 2,8 biljoonaa eli miljoonaa miljoonaa euroa bruttokansantuotteena. Afrikan on arvioitu saavuttavan sopimuksella jopa 365 miljardin euron tulokasvun vuoteen 2035 mennessä, jolloin kauppamahdollisuuksia avautuu muulle maailmalle kymmeniä miljardeja.

Mitä pidemmälle Afrikan talouskehitys etenee, sitä keskeisemmäksi muodostuvat vihreät ratkaisut ja kestävä kasvu. Tässä on meillekin mahdollisuus. Suomalaisfirmoilla on paljon annettavaa esimerkiksi liikenne- ja digiverkoissa sekä energian tuotannossa ja jakelussa. Samalla on selvää, että maanosan liiketoimintaympäristössä riittää edelleen haasteita esimerkiksi vaihtelevan infran ja lainsäädännön sekä korruption myötä. Ulkoministeriö ja Business Finland tulevatkin lähivuosina panostamaan entistä enemmän poliittiseen vaikuttamiseen ja vienninedistämispalveluihin Afrikassa. Myös pohjoismainen yhteistyö on tärkeää.

Afrikan geopoliittinen merkitys on kasvanut. Pitkittyneet konfliktit, nälänhätä ja pakolaisuus koskettavat miljoonia alueen ihmisiä ja ovat kärkisyitä paineeseen Euroopan etelärajoilla. Epävakautta kiihdyttää entisestään suurvaltojen, erityisesti Kiinan, kilpailu Afrikan luonnonvaroista ja markkinoista. Myös Suomen turvallisuudelle on keskeistä, että edistämme konfliktien ennaltaehkäisyä, demokratiakehitystä sekä kriisikestävyyden vahvistamista Afrikassa. Jatkamme tässä pitkäjänteistä työtä niin kehitysyhteistyön kuin humanitaarisen avun ja kriisinhallinnan keinoin.

Toinen Afrikan suurista haasteista on tarjota koulutusta ja työpaikkoja kasvavalle, nuorelle väestölle. Maanosan nykyisestä 1,3 miljardista asukkaasta 70 prosenttia on alle 30-vuotiaita, ja väestönkasvu jatkuu. Strategiassa on nostettu esiin Suomen vientimahdollisuudet koulutuksen laadun ja kattavuuden kehittämisessä sekä nuorten yhteiskunnallisen osallistamisen tärkeys. Nuoret ovat Afrikan kehityssuunnan kannalta ratkaisevassa roolissa ja samalla sen isoimpia voimavaroja.

Myös EU-tasolla on herätty etelänaapuri Afrikan mullistuksiin. Suomi tukee EU:n roolin vahvistumista Afrikassa sekä yhteisiin intresseihin perustuvaa suhdetta. Lähitulevaisuuden kriittisin haaste on varmistaa, että myös Afrikan maat selviytyvät koronasta ja että alueen ihmiset saadaan rokotettua. Tämä on välttämätöntä jo virusvarianttien tukahduttamiseksi. Suomi avustaa köyhimpien maiden rokotehankintaa esimerkiksi Maailman terveysjärjestön COVAX-hankkeen kautta.

Ville Skinnari

Ensi sunnuntaina vietetään Marian ilmestyspäivää. Viime vuonna Marianpäivä tuntui erityisen poikkeukselliselta, koska kyseisestä sunnuntaista lähtien siirryttiin jumalanpalveluksiin ilman läsnäolevaa seurakuntaa.

Tuolloin, vuosi sitten, en onneksi edes osannut ajatella tilanteen jatkuvan vielä vuodenkin kuluttua. Kulunut vuosi on opettanut monenlaisia asioita. Epävarmuuden sietämistä, suunnitelmien peruuntumista tai muuttamista lyhyellä varoitusajalla, elämänpiirin supistuminen ajoittain vain omaan kotiin.

Ajattelen, että Jeesuksen äiti Maria, sopii hyvin tähän aikaan esikuvaksi, koska Maria joutui suostumaan epävarmuuteen ja omien suunnitelmien romuttumiseen. Maria johdattaa meitä myös Jumalan luokse. Nimittäin häntä katsellessa pääsee elämään yhdessä iloa Jumalan huolenpidosta. Mutta Marian rinnalla pääsee kokemaan myös ahdistusta tulevaisuudesta ja rintaa repivää äidintuskaa, kun oma poika häpäistään, pahoinpidellään ja tapetaan.

Välillä voi olla niin, että ne kuormat jota itse kullekin annetaan kannettavaksi, ovat liian suuria. Ei jaksa niiden alla. Varmaa on, että suurimmankin taakan painaessa Jumala on jo aloittanut jotain uutta, mutta sen uuden löytyminen ei ole itsestäänselvyys.

Erityisesti silloin tarvitaan läheisiä, niitä jotka kulkevat rinnalla ja auttavat muistamaan, että vaikeinkin aika päättyy ja miten hienoa se onkaan, kun kaikki rajoitukset puretaan ja saamme jälleen tavata ihmisiä vapaasti.

Toivon että jokaiselta sellainen läheinen löytyy, mutta koska tiedän, että kaikilta ei löydy, haluan haastaa jokaisen meistä miettimään edes yhden sellaisen ihmisen omasta lähipiiristä, kenelle voisi soittaa, lähettää viestin tai vaikka tiputtaa kortin postilaatikosta ja kysyä mitä sinulle kuuluu? Ei jäädä yksin kaikkien huolien kanssa, vaan ollaan puhelimen ja viestien välityksellä yhteydessä toisiimme.

Hanna Rikkanen
kappalainen
Launeen srk

Olen ollut vuodenvaihteesta saakka SDP:n edustajana ohjaamassa Suomen kestävän kasvun ohjelman valmistelua tätä varten perustetussa ministerityöryhmässä. EU:n elpymisvälineen varoilla rahoitettavan ohjelman tavoitteena on kirittää sekä nopeaa että pitkän aikavälin kasvupotentiaalia ja luoda näin Suomeen työtä. Valmistelutyö on edennyt hyvin, ja pääsimme maanantaina esittelemään ohjelman runkona toimivan Suomen elpymis- ja palautumissuunnitelman.

Oleellista kestävän kasvun ohjelmassa on se, että saamme liikkeelle aidosti vaikuttavia investointeja. Tämä edellyttää, että rahoituksella saadaan parannettua tuottavuutta ja vauhditettua elinkeinoelämän rahankäyttöä moninkertaisesti hankkeisiin budjetoituun julkisen rahan määrään. Hallituksen elpymispolitiikka tähtää juuri tähän. Nykyisen arvion mukaan nyt valmistellun ohjelman vihreän siirtymän osiolla tulee olemaan keskimäärin noin 400 prosenttia ja investointitaso noussee useampaan miljardiin euroon. Rahaa tullaan jakamaan niin kehityksen veturina toimiville suurille yrityksille kuin pienille ja keskisuurille yrityksille.

Ohjelma on räätälöity maailmanmarkkinoiden kehitysnäkymiä ja Suomen vahvuuksia silmällä pitäen. Digitalisaatio ja kärkiteknologiat tulevat säilymään talouden aallonharjan huipulla myös tulevina vuosikymmeninä. Suomellakin on tässä näytön paikka, ja esimerkiksi 6G:n, kvanttilaskennan ja tekoälyn kehittämisessä vaadittava osaaminen on ehdottomia valttikorttejamme. Yritykset tarvitsevat kuitenkin tuekseen kilpailukykyistä toimintaympäristöä ja siksi esimerkiksi digitalisaatioon suunnataan ohjelmasta kaikkineen noin 540 miljoonaa euroa.

Toinen iso kokonaisuus on niin suomalaisten kuin maailmalta tulevien osaamiseen saaminen yritysten käyttöön sekä opiskelumahdollisuuksien avaaminen. Ohjelmarahoituksella lisätään esimerkiksi korkeakoulujen aloituspaikkoja, tuetaan paikkariippumatonta opiskelua ja helpotetaan työperäistä maahanmuuttoa digitaalisten palvelujen avulla. Työllisyyden ja osaamisen pilarin osuus on alustavasti noin 640 miljoonaa euroa. Sosiaali – ja terveyspalveluita ei ole unohdettu: koronan aiheuttamaa hoitovelkaa rahoitetaan 400 miljoonalla eurolla, tästä 100 miljoonaa euroa käytetään asiakkaille suunnattuihin digitaalisiin palveluihin. Mielenterveyden akuutti tilanne ja sen tukeminen nostetaan samalla keskiöön.

Tässä otetaan samalla merkittäviä askelia kohti Suomen kunnianhimoisia päästötavoitteita. Vihreän siirtymään kohdennetaan paketista leijonanosa, eli kokonaisuudessaan noin 1040 miljoonaa euroa. Tavoitteena on vauhdittaa investointeja, joilla vähennettäisiin Suomen hiilidioksidipäästöjä jopa kolme miljoonaa tonnia vuodessa eli noin kuusi prosenttia. Kyse ei ole kuitenkaan vain ympäristöpolitiikasta vaan laajemmasta talouden rakennemuutoksesta, jossa meidänkin pitää onnistua. Korkea teknologia, uusiutuva energia ja liikenne ovat osa sitä tulevaisuutta, joihin maailmalla laitetaan nyt kiinni isosti rahaa. Hiilineutraali hyvinvointiyhteiskunta on hyvästä syystä hallituksen kärkitavoite.

Kestävän kasvun ohjelmaa on valmisteltu hyvässä yhteistyössä elinkeinoelämän, alueiden sekä tutkimuslaitosten ja korkeakoulujen kanssa. Tämä on tärkeää, sillä nykypäivänä talouskasvu syntyy nimenomaisesti yhteiskunnan eri toimijoiden toisiaan tukevista panostuksista. Avainongelmiimme monen on muun maan tapaan kuulunut riittämättömät rahavirrat tutkimukseen ja kehitykseen. Meidän onkin kyettävä jatkossa saamaan osaajia entistä paremmin yhteen ja skaalattava innovaatiot taloudellista potentiaalia sisältäviksi tuotteiksi, erityisesti vientimarkkinoille. Tämä edellyttää niin julkisen kuin yksityisen sektorin TKI-investointeja.

Tässä on mahdollisuuksia myös Lahdelle ja tiedän että hyvää valmistelua on tehty. Meillä on sekä tutkimus- ja koulutusosaamista että vihreän siirtymän rahoituksen kriteerit täyttävää yritystoimintaa. Hankepäätöksiä tullaan tekemään vielä tämän vuoden puolella, kun EU on hyväksynyt suunnitelmamme ja rahoitus siirtyy osaksi hallituksen talousarviota.

Ville Skinnari

Kuluvalla viikolla julkaistiin Lahden hyvinvointikertomus vuosille 2017–2020. Selvityksen mukaan iso osa ihmisistä voi hyvin ja moni mittari näyttää vihreää, esimerkiksi väestön kasvun ja kansainvälistymisen osalta. Kokonaiskuva on kuitenkin synkkä. Työttömyystilanteemme jatkuu vaikeana eikä koulutustasokaan ole noussut riittävästi. Toimeentulotuella ja työkyvyttömyyseläkkeellä olevia on paljon. Listalle mahtuvat myös mielenterveysongelmat, vähäinen liikunta, runsas tupakointi ja syrjäytyminen. Lahti junnaakin tilastoissa pääosin kaupunkien keskitason alapuolella. Lahden kaupungin oma hyvinvoinnin edistämisen ja ennaltaehkäisyn työ vaatii uutta kunnianhimoa ja organisointiakin. Osaamista eri organisaatioista ja järjestöistä kyllä löytyy.

Erityisesti nuoret tarvitsevat nyt tukea. Työttömien ja kokonaan koulutuksen ulkopuolelle jäävien osuus on kasvanut ja erilaiset mielenterveysongelmat vaivaavat monia. Esimerkiksi lukiolaisten ahdistuneisuus on Lahdessa kolmanneksi korkeinta kaupunkien välisessä vertailussa. Lukion keskeyttäviä taas on viimeisimpien lukujen mukaan noin 4,1 %, mikä on kolmanneksen keskimääräistä enemmän. Yksi ongelmien juurisyistä on nuorten päihdekokeilut ja -käyttö, jotka vievät pohjaa elämänhallinnalta.

Merkittävä osa Lahden haasteista ylipäätään kytkeytyy päihteiden runsaaseen määrään. Alkoholi ja huumausaineet rokottavat paitsi ihmisten ja perheiden terveyttä, mikä näkyy esimerkiksi lastensuojelun kasvavina jonoina, myös aiheuttavat jännitteitä katukuvassa. Lahden kaupungin kyselyssä 30 % vastaajista koki rikokset ja järjestyshäiriöt melko tai hyvin suureksi ongelmaksi. 21 % vastaajista taas ilmoitti välttävänsä kilometrin säteellä asuinpaikastaan vähintään yhtä ja 17 % useampaa paikkaa väkivallan uhan vuoksi. Keskustan alueet, kuten Trion seutu, kirjaston puisto sekä Anttilan ja vanhan terveysaseman ympäristö, ja osa lähiöistä korostuivat vastauksissa.

Nämä ovat hälyttäviä lukuja. Yhdenkään lahtelaisen ei tulisi kokea turvattomuutta missään päin kaupunkia. Huumeet ja niihin liittyvät häiriöt on saatava pois Lahden katukuvasta ja riippuvuuteen ajautuneille on ohjattava enemmän tukea. Keinovalikoimassa on oltava mukana niin ehkäisevä mielenterveys- ja päihdetyö, jalkautuva nuorisotyö, ohjattu harrastustoiminta kuin poikkihallinnollinen viranomaistoiminta. Näihin on myös laitettava riittävästi resursseja. Yksilöllinen ja kokonaisvaltainen tuki on useimmiten se, jolla saadaan parhaimmat tulokset aikaan. Hämeen poliisin ja muiden viranomaisten kanssa haemme ratkaisuja jatkuvasti, uusiakin sellaisia.

Toinen ratkaiseva kysymys on, miten koronasta päästään yli. Lahdessakin moni raiteillaan ollut asia, kuten jo hieman parempaan kääntynyt työllisyystilanne ja kaupungin hyvä talous, ovat joutuneet nyt koetukselle. Viimeisen vuoden aikana kerääntynyt palveluvelka ja ikäihmisten yksinäisyys tulevat lisäämään painetta sote-palveluihin samalla, kun mielenterveysongelmat ja nuorten syrjäytyminen ovat saaneet lisää vettä myllyyn. Ratkaisevaa on, miten saadaan paitsi paikattua inhimillisiä ja taloudellisia vahinkoja myös rakennettua kestävää kasvua.

Mutta löytyy Lahdesta myös onnistumisia. Liikunta on perinteisesti ollut yksi näistä. Lasten ja nuorten terveyden edistämisessä olemmekin juuri liikuntasektorin osalta keskiarvon paremmalla puolella, ja esimerkiksi seuratoiminta pyörii hyvin. Myös kaupunkilaisten osallistumiseen palveluiden ideointiin ja suunnitteluun on panostettu, ja viime marraskuussa otettiin käyttöön uusi osallisuus- ja lähidemokratiamalli. Työllisyyden kuntakokeilun pitää tuoda henkilökohtaista palvelua sitä tarvitseville.

Lopputulema on, että Lahdelta löytyy kaikki mahdollisuudet ratkaista kipukohdat ja pärjätä kilpailussa muiden suurten kaupunkien kanssa. Olemme ympäristökaupunki, jonka asukkaiden hyvinvointi on sidoksissa paikalliseen elinvoimaan. Iso osa Lahden haasteista on rakenteellisia, ja siksi ratkaisujakin on uskallettava hakea ennakkoluulottomasti.

Hallitus on tukenut kaupunkeja taloudellisesti niin paljon, että liikkumavaraa on. Sen kertoo Lahden kaupungin ja Hyvinvointiyhtymän tulos viime vuodelta. Nyt se resurssi ja liikkumavara pitää käyttää lahtelaisten hyväksi konkreettisilla teoilla. Sitä varten se raha on myönnetty. Vai pitääkö valtion jatkossa todella tiukasti korvamerkitä raha siten, että se todella menee siihen tarkoitukseen mihin se on tarkoitettu?
Lahden poliittisten päättäjien ensisijainen tehtävä tässä on varmistaa, että resursseja käytetään oikeaan tekemiseen.

Ville Skinnari

Raamatussa sanotaan: ”Jumalan Poika on tullut ja antanut meille ymmärryksen, jotta tuntisimme hänet, joka on Todellinen.” (1. Joh. 5:20)

Toiset pitävät Jumalaa vain taruna ja jumalauskoa huuhaana. Heidän todellisuudessaan on olemassa vain se, mikä voidaan nähdä tai mitata. Jeesus kuitenkin, kuten edellisessä Raamatun kohdassa todetaan, on tullut kirkastamaan ihmisille Todellisen. Jumalasta käytetään nimeä ”Todellinen”. Hän ei ole mielen tuotetta tai ihmisen kehitelmä. Hän on itse asiassa todellisempi kuin koko muu todellisuus, koska hänen kauttaan kaikki muu on saanut syntynsä ja hän on antanut elämän jokaiselle. Siksi hän on ”Todellinen”, jonka varassa kaikki on ja josta kaikki lähtee.

Anselm Canterburylainen, yksi keskiajan merkittäviä teologeja ja Canterburyn arkkipiispa, on kirjoittanut tunnetun lauseen ”Credo ut intelligam” eli ”Uskon jotta ymmärtäisin”. Usko ei ole jotakin ymmärryksen vastaista, vaan usko Jumalaan avaan tulkinnan avaimen tähän todellisuuteen ja elämään. Ja uskon kautta näemme sellaistakin, mitä emme voi nähdä tai mitata. Helsingin emeritus piispa Eero Huovinen puhui uskon silmälaseista. Niiden kautta maailma näkyy toisenlaisena ja silmään heijastuva kuva on terävämpi. Asiat saavat merkityksen.

”Jumalan Poika on tullut meille antamaan ymmärryksen.” Ei mitään salaista tai korkeampaa tietoa, vaan hän kutsui ihmisiä Isän Jumalan yhteyteen, turvautumaan ja uskomaan häneen. Hänen yhteydessään kirkastuu elämän tarkoitus ja arvo. Ja usko avaa ymmärryksen siihen, ettei elämäni ole merkityksetön tai irrallinen, vaan olen Jumalan suunnitelmissa. Ja sitä suunnitelmaa tarkoitettu toteuttamaan.

Heikki Pelkonen
kirkkoherra, Laune

Korona on kiilannut Lahden jälleen työttömyyden kärkikaupungiksi. Tammikuun 2021 lopussa työttömyysasteemme oli 17,0 %, mikä on selvästi yli maan keskiarvon 12,7 %. Kasvua viime vuoteen on 3,6 prosenttiyksikköä. Suuri huolenaihe on nuorisotyöttömyys, joka on niin ikään suurten kaupunkien korkeinta. Myös pitkäaikaistyöttömyys on lisääntynyt, minkä seurauksena työmarkkinatuen kuntaosuudet ovat käyneet kalliiksi. Näihin niin sanottuihin sakkomaksuihin upposi Lahdella viime vuonna yli 3 miljoonaa euroa enemmän kuin edellisenä. Luvut ovat rajuja, ja alamäki on saatava katkaistua, tavalla tai toisella.

Parempaa on onneksi luvassa. Tällä viikolla käynnistettiin hallituksen jättihanke työllisyyden kuntakokeilut. Vuoteen 2023 saakka ulottuvassa kokeilussa siirretään työ- ja elinkeinopalveluita TE-toimistoilta kunnille ja kaupungeille. Valtio kattaa kulut, eli kunnat saavat alkaa jakaa palkkatukea ja starttirahoja. Kokeilun tavoitteena on yhdistää valtion ja kuntien resursseja ja osaamista sekä karsia päällekkäistä toimintaa. Palvelut siirtyvät samalla lähemmäksi kansalaista ja yksilöllisen palvelun saatavuus paranee. Näin saadaan edistettyä ihmisten työllisyyttä ja laskettua työttömyyden kokonaislaskua yhteiskunnalle. Kaupunki tuntee asukkaansa valtiota paremmin. Pitää myös osata tehdä paremmin ja olla ihmisen rinnalla ja apuna.

Myös Lahti on kuntakokeilussa mukana. Kaupunki on ollut alusta saakka asiassa aktiivinen ja hyvän pohjatyön ansiosta olemme nyt valmiimpia hyödyntämään uutta mallia. Kokeilun myötä kaikki muut kuin ansioturvaa nauttivat työttömät työnhakijat siirtyvät TE-toimistolta kaupungille. Meillä tämä tarkoittaa noin 11 500 ihmistä. Kaupungin omat työvoimapalvelut saavat samalla vahvistusta 50 työntekijän ja 15 erikseen palkatun omavalmentajan verran.

Yksi kuntakokeilun lähtökohdista on tuoda erilaiset palvelut työttömän työnhakijan käyttöön heti alusta saakka. Jo nykyisellään merkittävällä osalla TE-palveluiden asiakkaista on tarvetta esimerkiksi erilaisille sote-palveluille tai oman osaamisen päivittämiselle. Keskusteluyhteyden eri hallinnonalojen välillä on siksi aidosti pelattava, ettei työttömyyden hoidossa kävisi enää niin, että tilkitään yhdestä kohdasta ja samalla vuotaa toisaalta.

Myös Lahdessa on koottu kasaan kokonaisvaltaista palveluverkostoa, jossa työvoimapalveluiden rinnalla vahvistetaan mm. sote- ja hyvinvointipalveluita, nuoriso- ja maahanmuuttotyötä sekä koulutusmahdollisuuksia. Esimerkiksi koulutuskeskus Salpaus yhteistyössä LAB-ammattikorkean ja Lahden muiden koulutustoimijoiden kanssa tulee saamaan osana kokeilua OKM:lta rahoitusta yksilölliseen opinto- ja uraohjaukseen. Myös Triossa sijaitsevan Palvelutorin asiakastiloja laajennetaan ja palveluita parannetaan.

Lahden kaupunki on listannut yhdeksi tärkeimmistä tavoitteistaan vuorovaikutukselliseen ja yksilölliseen palveluun panostamisen. Keskeisenä osana tätä tulee olemaan niin kutsuttu omavalmennus. Omavalmennuksessa jokainen työtön työnhakija saa henkilökohtaisen valmentajan, jonka kanssa katsotaan yhdessä askelmerkkejä kohti työllistymisestä tai jatkokoulutusta. Digitaalisten palveluiden toimivuus mahdollistaa myös paljon ja Lahden pitää uskaltaa tässäkin hakea toimiva ratkaisu, joka nostaa myös henkilöstön tuottavuutta.

Suhdannevaihtelut ovat tulleet ja menneet, mutta rakennetyöttömyys on Lahdessa edelleen ongelma eikä kuntakokeilullakaan ratkaista kaikkea. Koulutustason nosto on pitkä, mutta ainoa tie parempaan. Oppilaitosten ja yritysten yhteistyön on onnistuttava, jotta koulutus kohtaa yritysten aidon tarpeen. Kuntakokeilussa tulee luoda entistä tiiviimpi yhteistyö alueen yritysten kanssa ja tunnistaa myös opiskelijan tarpeet. Samalla vetoan lahtelaisiin yrityksiin ja työvoimapalveluihin, että useampi lahtelainen nuori saisi mahdollisuuden etenkin nyt tulevana kesänä harjoittelu- tai työpaikkaan. Yhteiskunta voi olla näissä talkoissa monella tavalla mukana, kuten kesätyöseteli on osoittanut.

Ville Skinnari