Suomi täyttää sata vuotta ja juhlatilaisuuksia järjestetään maassamme kuin ennen pestuumarkkinoita, joilla myytiin kodittomia talollisille työvoimaksi. Tosiasiassa meidän suomalainen yhteinen identiteettimme on rakennettu hyvin paljon juuri altavastaajan roolin varaan ja täyttämättömiä aukkojen on vielä paljon. Valitettavasti me olemme olleet juuri niitä idästä ja lännestä tulleiden ristiretkeläisten ja orjia haluavien vainoajien altavastaajia, jotka ovat joutuneet kärvistelemään valloittajien ikeessä ja joutuneet taistelemaan
itsenäisyytemme puolesta milloin kivillä ja milloin tykeillä. Ruotsalainen soturikansa on urheasti taistellut aina rohkeasti viimeiseen suomalaiseen periaatteellla: hakkaa päälle! Me emme ole olleet hankkimassa siirtomaita ja orjia, mutta olemme kohdelleet silti huonosti romaaneja ja saamelaisia. Häpeän sitä tapaa, jolla saamelaisten assimilaatio eli valtakulttuuriin sopeuttaminen toteutettiin ja se on ruma episodi, jonka epäkohtia kannattaisi vieläkin korjata. Itä-Karjalassa oli vankileirejä ja siellä kuoli ihmisiä samoin kuin natsien keskitysleireissä. Me olimme pari vuotta siirtomaaisäntiä, emmekä juurikaan parempia kuin muutkaan eurooppalaiset.
Olemme silti niitä savupirttien ja rakentajien jälkeläisiä, jotka ovat uskaltaneet luottaa kykyynsä tulla toimeen täällä arktisissa olosuhteissa omin voimin tai kyläyhteisöjen avulla aidossa impivaaralaisessa hengessä. Olemme keksijöitä ja ongelman ratkaisijoita, koska apu on ollut joskus liian kaukana. Musiikki ja taide on täällä aina elänyt voimakkaana ja runolaulut ovat siirtyneet ennen kirjoitustaitoa äidiltä ja isältä tyttärille ja pojille.
Kovalla lukkarin kartulla ja papistolla meidät on pidetty nuhteessa ja herran pelossa, mutta vääryyttä kohtaankin on uskallettu silti nousta esimerkkeinä vaikka nuijasota ja talvisota.
Viinapiru on ollut se saatanan tuote, jota vasta nyt olemme oppineet nauttimaan sivistyneesti; huumeita ei meidän kannata yrittääkään laillistaa. Kahvia juomme eniten maailmassa ja tuemme siten jälkikolonialismia, mutta reilun kaupan tuotteita sentään suosimme. Nöyhtökaura ei maistu, mutta kotimaiset vihannekset kyllä. Maahanmuuttoon tarvitsemme sovittelevampaa asennetta, mutta muuten olemme ihan kelpo rehellistä höynäytettävää, auktoriteettiuskoista kansaa, jolta tarvittaessa löytyy sitä sisua. Perkele eteenpäin sanoi Mannerheim!
Pasifisteista ei ole niin suurta väliä, kuten Honkajoki jo Tuntemattomassa niin sattuvasti sanoi, Malja 100-vuotiaalle maallemme!
Jussi Melanen