Tilanne on se, että lähes kaikki hyvinvointialueet ovat talousvaikeuksissa ja yrittävät kattaa alijäämiään erilaisilla mittavilla säästöohjelmilla. Tilanne alkaa vaikuttaa epätoivoisella, ja hyvinvointialueiden johtajat alkavat jättää uppoavia laivoja. Valtiovarainministeriön on ollut pakko ajaa läpi täysin epätoivoisia tulosohjelmia, koska valtio on kroonisessa velkakierteessä. Keski-Pohjamaan hyvinvointijohtaja Minna Korkeakoski-Västi ja Keski-Uudenmaan samaa virkaa hoitava Mikko Komulainen ovat äänestäneet jaloillaan. Ensimmäinen siksi, että arvioitu alijäämä on kasvanut 8-10 miljoonasta 22 miljoonaan euroon, jälkimmäinen taas luottamuspulan ja viranhoitoon liittyvien erimielisyyksien takia.
Kansanedustajat ja ministerit ovat todellisia malliesimerkkejä tästä vastuunkantamisesta hyvinvointialueilla. He ovat sankoin joukon luikkineet kuin rotat tulipaloa pakoon velvollisuuksiaan sote-aluilta muka hoitamaan tärkeitä velvollisuuksiaan eduskunnassa, kiireisiinsä vedoten, mikä viimeistään osoittaa, että Suomen sote-uudistus on epäonnistunut. Sitä on värkätty vuodesta 2011 asti ja se on tullut maksamaan veronmaksajille eri arvioiden mukaan noin miljardin, luvussa ei ole mukana edes kuntien satoja miljoonia euroja. Sosiaali- ja terveyspalveluista vastaavien hyvinvointialueiden alijäämä viime vuodelta nousee 1,35 miljardiin euroon. Uskoko kukaan ihan oikeasti, että kaikki Suomen hyvinvointialueet (21) saadaan kuntoon ja tasapainoon vuoteen 2026 mennessä?
Tällä hetkellä tilanne on kaaosmainen ja toimitiloja ja aukioloaikoja karsitaan raskaalla kädellä. Terveysasemia suljetaan ja niiden palveluita supistetaan tai lopetetaan. Useimpien hyvinvointialueiden säätöpaineet ovat liian kovat tai säästökeinoista ei päästä yhteisymmärrykseen virkamiesten ja luottamushenkilöiden kesken. Priorisointia on pakko tehdä, ja vaarana on, että ikääntyvä väestö jää tässä tilanteessa altavastaajaksi, koska palvelutarve vain lisääntyy lähivuosinakin. Petteri Orpo on väläytellyt, että nyt olisi karsittava lisää lakisääteisiä sote-palveluita. Sosiaali- ja terveysministeriö on vaikeuksissa löytää lisähöylättävää julkiselta puolelta, ja se joutuukin varmasti miettimään, ketkä ovat todella oikeutettuja julkisiin palveluihin ja kenellä on varaa hankkia palvelut yksityiseltä puolelta.
Synkin tilanne on lastensuojelussa, joka viime aikoina on osoittautunut erityisen haavoittuvaksi. Kyse ei ole yksinomaan rahasta, vaan alan paheneva työvoimapuola jättää päättäjille yhä vähemmän liikkumatilaa. Keinoksi on löydetty vuokratyövoima, jota on käytetty laastarina, jolla on paikattu johtamisen ja työhyvinvoinnin ongelmia. Keikkalääkärit ja konsultit häärivät kaiken keskellä hymyssä suin uskomattomilla palkkiolla julistamassa sote-autuutta. Autuus makaa henkihieverissä korisemassa sairaaloiden käytävillä odottamassa Messiasta, joka auttaisi ja korjaisi kaiken. Mitä, jos Vapahtajaa ei saavukaan?
Kalliit ja yhteensopimattomat sairaaloiden tietojärjestelmähankkeet takkuilevat, ja lääkäreiden aika menee niiden kanssa painiessa. Luokkakaverini, lahtelaislääkäri kertoi, että ennen ehti työpäivän aikana hoitaa jopa 12 potilasta, nyt vain puolet siitä. Tilanne Suomen Sotessa on sama kuin Ukrainassa: aseet puuttuvat, koska rahaa ei ole. Olemme Suomessa hyvinvointimurroksessa, jonka laajuutta, seurauksia ja merkitystä emme todennäköisesti kukaan vielä täysin ymmärrä. Onkin olemassa suuri riski, että alijäämien kiinni kuromiseksi runnotaan läpi sellaisia toimia, joilla on vakavia seurannaisvaikutuksia, koska säästöt kohdistuvat nyt juuri siihen osaan julkisia palveluita, jotka tässä koko sote-hässäkässä pyrittiin turvaamaan eli kansalaisten tasa-arvoinen terveyspalveluiden saatavuus koko maassa.
Kokonaistilanne ei ole oikein kenenkään hoidossa, koska säästötoimet iskevät pahiten juuri varhaiseen puuttumiseen, joka saattaisi ehkäistä sairausmenojen jatkuvaa kasvua. Kokonaisvaltaista sote-tutkimusta asiasta ei juuri löydy, mutta muutamissa kyselyissä on selvinnyt jotain. Taloussanomat selvitti sote-arkea, ja sen kyselyyn vastasi 1 130 lukijaa. Seuraavat seikat pulpahtivat pinnalle. Entinen hyvä sairaalarakenne ja hallinto purettiin ja tilalle luotiin uusi byrokraattinen hallinto- ja johtamishimmeli. Päätöksenteko oli vastaajien mielestä viety liian korkealle, johtoporras on etäistä, eivätkä lähemmät esimiehet tiedä, mitä pitäisi tehdä. Työntekijät kertoivat melko yksimielisesti, että kaikki nyky-sotessa on oudon keskeneräistä, suunnittelu huonoa ja jopa täysin organisoimatta. Pahinta on yleinen sekasorto ja neuvottomuus; miten jatkaa annetuilla resursseilla? Kukaan ei ota vastuuta ja asioita pallotellaan ihmiseltä toiselle. Esihenkilöiltä puuttuu jopa substanssiosaamista. Ruohonjuuritason työntekijöitä ei ole kuultu riittävästi ja työilmapiiri on heikentymässä. Kaikki tulevat sote-ongelmat tiedettiin ennakolta. Rahoitusongelmat, palveluverkkojen erilaisuus ja työvoiman saatavuus olivat selvillä. Nyt tarvitaan täysi toimintatapojen uudistaminen. Kaikki rakenteita on uskallettava tarkastella kriittisesti, mutta myös asenne on tärkeää. Tällä hetkellä sote-uudistuksen haitat ovat tuntuvat suuremmilta kuin hyödyt. Eihän näin voi jatkua!
Juhani Melanen
Joopa!
Todella hyvää kuvaus surkeasta ja sekavasta tilanteesta.
Tunarit asialla liian moniaalla!
Hyvä Jussi. kirjoitit täyttä asiaa.