Suomen suhteita Afrikkaan on pitkään määrittänyt ennen kaikkea kehitysyhteistyö. Vuosiin on mahtunut erilaisia hankkeita aina kyläkaivoista Tansaniaan 80-luvulla rahoitettuun Valmetin traktoritehtaaseen, joka kaatui lopulta maan ostovoiman puutteeseen ja varaosaongelmiin. Afrikka on kuitenkin muuttunut. Väestönkasvun, konfliktien ja ilmastonmuutoksen haasteet ovat kriittisempiä kuin koskaan, mutta toisaalta yhä useampi alueen maista ei ole enää kriisivaltio vaan nopeasti kehittyvä kansantalous.
Hallitus on tätä silmällä pitäen julkaissut maamme historian ensimmäisen Afrikka-strategian. Strategialla johdonmukaistetaan Suomen Afrikka-politiikkaa ja tiivistetään kumppanuuksia alueen maiden kanssa. Strategian lähtökohtana on, että kestävän kehityksen tavoitteiden edistäminen sekä poliittinen ja kaupallistaloudellinen yhteistyö ovat kytköksissä toisiinsa. Siksi suhteiden vastavuoroisella kehittämisellä voidaan hyödyttää sekä suomalaisia että afrikkalaisia toimijoita.
Yksi strategian päätavoitteista on avata suomalaisyrityksille ovea Afrikan vientimarkkinoille. Olemme asettaneet tavoitteeksi Suomen ja Afrikan maiden välisen kaupan kaksinkertaistamisen vuoteen 2030 mennessä. Tässä ei ole kyse taskurahoista. Afrikkaan syntyi vuodenvaihteessa maailman mittavin vapaakauppa-alue, joka kattaa 1,3 miljardia kuluttajaa ja yli 2,8 biljoonaa eli miljoonaa miljoonaa euroa bruttokansantuotteena. Afrikan on arvioitu saavuttavan sopimuksella jopa 365 miljardin euron tulokasvun vuoteen 2035 mennessä, jolloin kauppamahdollisuuksia avautuu muulle maailmalle kymmeniä miljardeja.
Mitä pidemmälle Afrikan talouskehitys etenee, sitä keskeisemmäksi muodostuvat vihreät ratkaisut ja kestävä kasvu. Tässä on meillekin mahdollisuus. Suomalaisfirmoilla on paljon annettavaa esimerkiksi liikenne- ja digiverkoissa sekä energian tuotannossa ja jakelussa. Samalla on selvää, että maanosan liiketoimintaympäristössä riittää edelleen haasteita esimerkiksi vaihtelevan infran ja lainsäädännön sekä korruption myötä. Ulkoministeriö ja Business Finland tulevatkin lähivuosina panostamaan entistä enemmän poliittiseen vaikuttamiseen ja vienninedistämispalveluihin Afrikassa. Myös pohjoismainen yhteistyö on tärkeää.
Afrikan geopoliittinen merkitys on kasvanut. Pitkittyneet konfliktit, nälänhätä ja pakolaisuus koskettavat miljoonia alueen ihmisiä ja ovat kärkisyitä paineeseen Euroopan etelärajoilla. Epävakautta kiihdyttää entisestään suurvaltojen, erityisesti Kiinan, kilpailu Afrikan luonnonvaroista ja markkinoista. Myös Suomen turvallisuudelle on keskeistä, että edistämme konfliktien ennaltaehkäisyä, demokratiakehitystä sekä kriisikestävyyden vahvistamista Afrikassa. Jatkamme tässä pitkäjänteistä työtä niin kehitysyhteistyön kuin humanitaarisen avun ja kriisinhallinnan keinoin.
Toinen Afrikan suurista haasteista on tarjota koulutusta ja työpaikkoja kasvavalle, nuorelle väestölle. Maanosan nykyisestä 1,3 miljardista asukkaasta 70 prosenttia on alle 30-vuotiaita, ja väestönkasvu jatkuu. Strategiassa on nostettu esiin Suomen vientimahdollisuudet koulutuksen laadun ja kattavuuden kehittämisessä sekä nuorten yhteiskunnallisen osallistamisen tärkeys. Nuoret ovat Afrikan kehityssuunnan kannalta ratkaisevassa roolissa ja samalla sen isoimpia voimavaroja.
Myös EU-tasolla on herätty etelänaapuri Afrikan mullistuksiin. Suomi tukee EU:n roolin vahvistumista Afrikassa sekä yhteisiin intresseihin perustuvaa suhdetta. Lähitulevaisuuden kriittisin haaste on varmistaa, että myös Afrikan maat selviytyvät koronasta ja että alueen ihmiset saadaan rokotettua. Tämä on välttämätöntä jo virusvarianttien tukahduttamiseksi. Suomi avustaa köyhimpien maiden rokotehankintaa esimerkiksi Maailman terveysjärjestön COVAX-hankkeen kautta.
Ville Skinnari