Vanhan perinteen mukaan kirkossa on vietetty hiljaisella viikolla ahti-jumalanpalveluksia. Kärsimyshistoria alkaa palmusunnuntaina kertomuksella, jossa Jeesus saapuu aasilla viettämään juutalaista pääsiäisjuhlaa Jerusalemiin. Tästä seuraava kärsimyshistorian kuvaus on perinteisesti jaettu kuuteen ahtiin eli jaksoon, joissa käydään läpi ehtoollisen asettaminen, Getsemanen tapahtumat, Jeesuksen tuomitseminen ja Golgatalle vieminen ja lopulta kuolema sekä hautaaminen.

Pääsiäisen ajan raamatunkertomuksissa on yhtä aikaa läsnä suru ja ilo. Usein meidän maailmassamme suru ja ilo nähdään toistensa vastakohtina. Suru on pidettävä piilossa, sitä ei saa näyttää eikä siitä puhua. Ja kärsimyksen työnnämme helposti sivuun ja suljemme siltä silmämme. Surua ja kärsimystä pidetään ilon ja onnen vastakohtina, jotka peittävät alleen elämän hyvät asiat. Ne ovat jotakin sellaista, joita kukaan ei elämäänsä tieten tahtoen halua. Mutta niin kuin hyvin tiedämme, ennemmin tai myöhemmin joudumme kohtaamaan surua, elämään läpi oman elämämme kärsimyksiä ja menetyksiä. Ne ovat asioita, jotka tulevat jokaisen kohdalle. Niitä emme voi paeta.

Emme ole voineet paeta myöskään tilannetta, joka nyt koskettaa meitä ihmisiä kaikkialla maailmassa. Elämme poikkeuksellista aikaa, josta on riisuttu monta elämäämme pystyssä pitävää perusasiaa. Emme voi liikkua vapaasti, olla yhteydessä toisiin ihmisiin, mennä kirkkoon, kohdata työssä tai harrastuksissa. Tavallinen arki on muuttunut, huoli ja pelko pyörii mielessä. Miten tästä kaikesta selvitään? Miten minä selviän, entä läheiseni? Miksi Jumala sallii tämän kaiken?

Vastauksia ei aina ole. Mutta Jumala on, kärsimyksessäkin – ja juuri kärsimyksessä. Hän on itse kulkenut läpi syvimmän pimeyden ja yksinäisyyden. Kärsimyshistorian ja koko pääsiäisen sanomassa paljastuu lopulta jotakin mullistavaa. Ei ole elämää ilman kärsimystä, ei ole ylösnousemusta ilman kuolemaa. Se avaa meille ehkä tässäkin tilanteessa jonkin uuden näkökulman katsoa elämää. Tavan, jossa suostumme elämän kipuun. Ei siksi, että kärsimyksessä olisi jotakin hyvää tai tavoiteltavaa. Vaan siksi, sen tiedon varassa, että kärsimyksestä syntyy jotakin uutta. Kivusta syntyy uusi elämä, elämä voittaa kuoleman.

Ja siksi risti on meille merkkinä toivosta, uudesta alusta ja elämästä. Ristin juurella olemme Jumalan äärettömän suuren rakkauden äärellä. Sen rakkauden äärellä, joka ei pakene kärsimystä, surua ja elämän pimeyttä. Risti vie kärsimyksen keskelläkin eteenpäin, murheesta se vie iloon, pimeästä haudasta ylösnousemuksen juhlaan.

Julistakoon jokainen kevään merkki sinulle
ylösnousemuksen ihmettä.
Laulakoot pikkulinnut sinulle rakkaudesta,
joka voittaa pahan vallan.
Kertokoot auringon säteet sinulle Jumalasta,
joka pitää meistä huolen.
Olkoon ylösnoussut Kristus kanssasi!

Pauliina Hatakka

Viime viikot olemme eläneet koronakriisin keskellä. Itselleni se on tarkoittanut lukuisia valtioneuvoston istuntoja, asiantuntijoiden kuulemista ja päätöksiä, joilla on kannettu vastuuta ja huolehdittu suomalaisten terveydestä ja Suomen taloudesta erittäin vaikeasta tilanteesta.
Kriisin keskellä me kaikki suomalaiset olemme joutuneet sopeutumaan uudenlaiseen. Päätökset ovat näkyneet ihmisten arjessa ja kaupunkien kaduilla. Elämme monella tavalla aivan poikkeuksellisessa tilanteessa. Ainoa, minkä tiedämme, on se, että selviämme tästä tilanteesta yhdessä.

Ihmisten tukemisen lisäksi olemme tukeneet suomalaisia yrityksiä ja elinkeinoelämää, jotta tilanteesta selvitään. Yksinyrittäjille tulee 2 000 euron toimintatuki, jota yksinyrittäjät voivat hakea kunnalta. Kunnat tiedottavat tuen avautumisesta. Kunnille laaditaan tuen myöntämiseen käytännönläheiset ohjeet sekä valmis hakulomakepohja. Tukea voi hakea rinnakkain yrittäjille tulossa olevan laajennetun työttömyystuen kanssa. Jos 2000 euron tukea haetaan kiinteisiin kuluihin, ei se vaikuta työttömyysturvaan. Lisää tietoa tästä asiasta löytyy työ- ja elinkeinoministeriön verkkosivuilta. Baarien ja ravintoloiden sulkeminen on välttämätöntä. Hallitus olisi halunnut edetä vieläkin nopeammin.

Haluan ennen kaikkea kiittää suomalaisia ihmisiä siitä, että tilanteeseen on suhtauduttu asian vaatimalla vakavuudella. Erityisen kiitoksen haluan osoittaa lahtelaisille. Sosiaali- ja terveydenhuollon ammattilaiset ovat tehneet mittaamattoman arvokasta työtä huolehtiessaan suomalaisten terveydestä ja turvallisuudesta. Hyvinvointiyhtymä on ennakoinut tilannetta hyvin. Opettajat ja koulut ovat venyneet uudenlaisessa tilanteessa, oppilaat samaten. Haluan kiittää kaikkia niitä oppilaita, jotka ovat tehneet tunnollisesti koulutöitä etänä. Kaikilta se ei ole onnistunut ja haasteet ovat tiedossa ihan meilläkin kotona kahden teinipojan kanssa. Vetoan myös isiin ja äiteihin, että kotona kriisi ei aiheuttaisi muita kriisejä. Maltti on nyt valttia, vaikka mielenrauha onkin koetuksella.

Lahden Ateria on toiminut esimerkillisesti kouluruokailun järjestämisessä. Nyt on tärkeää varmistaa, että kriisin aikana myös ikäihmisille ja ruoka-apua tarvitseville järjestetään ruokajakelua siten, että se on turvallisesti saatavilla. Lahden kaupunki ja Lahden Ateria voivat tässäkin olla esimerkillisiä toimijoita.

Kiitos siis kaikille esimerkillisestä toiminnasta kriisin keskellä. Me selviämme tästä yhdessä.

Ville Skinnari

Kun maailma kamppailee olemassaolostaan koronapandemian kourissa, joutuvat kaikki pakosta arvioimaan omalta kohdaltaan elämän merkitystä ja arvoja sekä pohtimaan, mikä on todella tärkeää ja mikä pintakiiltoa ja suurta turhuutta. Urheilusta on tullut kuin vahingossa elämää suurempi asia, jota taitavat rikolliset ja liikemiehet manipuloivat ja hallitsevat mafiamaisin keinoin.

Olen tuhansien muiden suomalaisten kanssa suuri urheilun ja erityisesti jalkapallon ja koripallon intomielinen fanittaja sekä tyypillinen penkkiurheilun kannattaja CMore urheilukanavineen, mutta silti en koskaan ole sulkenut silmiäni niistä täysin uskomattomista rikoksista, joita urheilun nimissä tehdään ja ollaan tehty vuosikymmenien saatossa. Olen lukenut raportteja ja kirjoja näistä organisoiduista ja tahallisista maailman laajuisista rikoksista ja kirjoittanutkin niistä aika ajoin palstalleni ja yleisönosastoihin, saadakseni ihmiset ja kaltaiseni fanit tajuamaan, miten mädässä ammattiurheilun kehässä me lopulta liikumme. Ja miten vaikeaa valtiotasoisiin huijauksiin on puuttua!

Talouslehti Forbes julkaisee joka vuosi 100 maailman parhaiten ansaitsevan urheilijan nimet lehdessään. Vuonna 2019 listalla on ensimmäisenä Messi 127 miljoonaa dollaria, sitten Ronaldo 109 miljoonaa ja Neymar 105 miljoonaa dollaria. Formula-kuski Lewis Hamilton sijalla 13. ja Sebastian Vettel 30. Amerikkalaisia koripalloilijoita oli listalla yli 30 ja golffareita 12. Mutta uskomaton tosiasia on silti, että nämä urheilijoiden palkkiot ovat vain ”peanuts” eli pähkinöitä siinä ällistyttävässä urheilurikollisuuden vyyhdissä, missä miljardit dollarit liikkuvat liukkaasti ”hämärämiesten” taskuihin. Tämä korruptio on valtiotasoista. Tiedämme Qatarin jalkapallon MM-kisojen korruption, FiFA:n Blatterin petokset ja lahjusskandaalit ja sopupelit, Dohan MM-kisat, Venäjän valtiollisen dopingin ja siellä järjestetyt jalkapallon MM-kisat ja talviolympialaiset. Luetteloa voisi jatkaa pitkälle, mutta tässä pienessä artikkelissa ja mielipiteessä, se ei ole mielekästä.

Olen nyt pandemiakaranteenissa lukenut kaksi huikeaa teosta, joita suosittelen kaikille urheilusta kiinnostuneille faneille siksi, että urheilu elämäsämme asettuisi oikeisiin mittasuhteisiin muun elämän kanssa. Ensimmäinen on tosin englantilainen, mutta ei silti Shakespearea. ”The Fall of House of FIFA – The Multimillion Dollar Corruption at the Heart of Global Soccer”. Toinen juuri lukemani kirja on Declan Hillin ”Maksetut maalit”. Nämä kirjat avasivat Matti Meikäläiselle täysin uskomattomat näkymät urheilurikollisuudesta. Declanin kirjassa on haastateltu yli kahtasataa ”syväkurkkua”, jotka avaavat millaisissa mitoissa tätä urheilurikollisuutta maailmalla harrastetaan! Onko puhdasta urheilua enää olemassakaan? Maksammeko liikaa urheilijoille? Ja se tärkein; Kuinka paljon urheiluorganisaatioihin valuu veronmaksajien rahaa, joka päätyy pelkästään organisaatioiden ylläpitämiseen ja sen pitäjille?

Olen kirjoitellut Omalähiöön jo lähes 30 vuotta nimimerkillä Melastelua. Nyt kun oma Etelä-Lahden ”Pikkujättiläisemme” joudutaan pandemian takia sulkemaan joksikin aikaa, kiitän uskollisia lukijoitani saamastani kivasta palautteesta ja toivotan kaikille karanteenin sietokykyä. Toivottavasti syssymällä tätäkin muistellaan ainutlaatuisena kokemuksena.

Juhani Melanen