Puolustusvoimien komentaja Janne Jaakkola kertoi MTV:lle, että jalkaväkimiinoista tarvitaan keskustelua, koska turvallisuusympäristö on muuttunut. Hänen mukaansa turvallisuusympäristö on muuttunut merkittävästi sen jälkeen, kun Suomi luopui jalkaväkimiinoista ja liittyi Ottawan sopimukseen vuonna 2012. Komentajan lausuntoa on helppo ymmärtää kotimaisen keskustelun näkökulmasta. Hän ei ota suoraan kantaa pitäisikö Suomen irtaantua Ottawan sopimuksesta, koska päätös on poliittinen. Hän kuitenkin kävisi keskustelua paitsi jalkavälimiinoista, myös uusista teknologioista. Tämä viimeinen lause on etenkin niin mielenkiintoinen, että asiaa pitää ja tulee tarkastella laajemmin.
Tässä on koko asian ydin. Maailma muuttuu ja teknologiat kehittyvät, mutta me kaipaamme turvallisuutta ja jalkaväkimiinoissa on jotain sellaista perinteistä ”turvaa”. Me ymmärrämme mitä ne ovat ja miten ne toimivat. Tosiasiallisesti jalkaväkimiina on tyhmä ja vanhanaikainen ase. Sen käyttö luo suuren vaaran siviileille ja omille sotilaille.
Miten maailma toimii nykyaikana? USA:n presidentin Joe Bidenin hallinnon päätös lähettää jalkaväkimiinoja Ukrainalle koskee todennäköisesti akkukäyttöisiä miinoja, eli ne menettävät tehonsa parissa viikossa, jonka jälkeen ovat vaarattomia. Tarkoittiko puolustusvoimien komentaja jotain tällaista? Vai sittenkin jotain vanhasta maailmasta? Ottawan sopimuksen 2. artiklan mukaan jalkaväkimiina on mikä tahansa ase, joka on ”uhrikäyttöinen”, eli kohde omalla toiminnallaan laukaisee aseen. Suomella on edelleen varastoissa n. 15.000 toimintakykyistä jalkaväkimiinaa, jotka on voitu jättää tuhoamatta Ottawan sopimuksen nojalla ”koulutuskäyttöön”. Eli meillä on näitä miinoja jo, vaikkakaan ei toki niitä määriä kuin aiempina vuosikymmeninä. Komentaja ei spekuloi sillä, mistä niitä hankittaisiin lisää. Vanhanaikaisia jalkaväkimiinoja ei käytännössä valmista enää kukaan. Tai ehkä joku jossain. Suomi on itse valmistanut näitä varmaankin joskus vuosikymmeniä sitten. Suomi halunnee olla uutena Nato – maana puolustusalan uusien teknologian edelläkävijä, ei perässähiihtäjä? Siksi pitäisi puhua uusien teknologioiden mahdollisuuksista, ei paluusta johonkin vanhaan. On yleisesti tiedossa, että jo nyt modernien miinojen aktivointi ja passivointi etänä on mahdollista. Tai siten, että ne passivoituvat tietyn aikataulun mukaan. Samoin on mahdollista miinojen tarkka paikannus digitaalisesti. Asiantuntijapiireissä vanhanaikaisia ja nykyaikana tyhmäksi katsottavia jalkaväkimiinoja tuskin kukaan kaipaa takaisin.
Komentaja on oikeassa siinä, että toimintaympäristö on muuttunut, mutta ulostulon ajankohta ihmetyttää. Mikä juuri nyt on komentajan mukaan olennaisesti muuttunut? Hieman huolestuttaa, jos suomalaiselle kenraalille tulee yllätyksenä venäläinen sodankäyntitapa. Eivätkö he muka ole käyttäneet jalkaväkimiinoja ihan samalla tavalla Georgiassa, Syyriassa ja Krimillä jo vuonna 2014? Kaikki nämä vuodet, 2012 Ottawan sopimukseen liittymisestä lähtien, puolustusvoimat ovat sanoneet, että jalkaväkimiinojen suorituskyky on saatu täysimittaisesti korvattua (mm. hankkimalla tilalle vielä miinojakin karumpi asetyyppi eli rypäleammukset). Tähän minä olen uskonut, mutta hyvä, että voimme keskustella tästäkin asiasta avoimesti.
Asialla on myös suuri ulko- ja turvallisuuspoliittinen ulottuvuus. Suomen irtaantuminen Ottawan sopimuksesta olisi järisyttävä kansainvälinen uutinen ja turvallisuuspoliittinen hätäraketti taivaalle, jonka viesti olisi, että me emme pärjää täällä ja sotilaallinen varautumisemme on sen verran heikkoa, että meidän pitää irtaantua yhdestä maailmanhistorian merkittävimmästä kansainvälisestä sopimuksesta. Mitä meidän Nato-liittolaisemme miettisivät? Irtaantumisella olisi siis korkea ulko – ja turvallisuuspoliittinen hinta, eikä tällaisia päätöstä voi tehdä umpiossa. Onneksi voimme puolustuspoliittisessa selonteossa käydä tätäkin keskustelua julkisuuden lisäksi myös eduskunnassa. Tosiasiat edellä.
Ville Skinnari