Jäämme kaikki odottamaan, mitä tuleman pitää sote-lain toteutuessa. Sellaista ennustajaa ei Suomessa olekaan, kuka varmasti osaisi ennustaa, mitä on ”soteenkaaren päässä”?
Tämän soteaarteen arvo on vähintään 10 miljardia euroa ja kysymys kuuluukin, miten kakku jaetaan ja mitä tarkoittaa ”valinnanvapaus”? Monet aisantuntijat ovat arvostelleet sote-uudistusta, ja sen tiedetään tulevan kalliiksi veronmaksajille.
Uudistusten voittajaksi on usein mainittu suuret yksityiset terveyspelurit, kuten Mehiläinen, Attendo, Terveystalo- Diacor, Pihlajalinna ja PlusTerveys OY. Nämä isot terveystuottajat yrittävät kaapia kerman päältä ja ovat varautuneet uudistuksiin ostamalla pienempiä toimijoita pois markkinoilta samalla palauttaen asemiaan maakunnissa.
Pahin ongelma tässä kaikessa on näkyvyyden puute. Hallitus on edellyttänyt, että sote-kakulle pääseviltä yrityksiltä edellytetään maakohtaista veroraportointia ja verojen maksamista Suomeen. Viimeisimmässä laki esityksessä tämä on vesitetty.
Hyvinvointiyhteiskuntamme tärkeimpiä elementtejä ovat hoiva ja sen mielekkyyden perusta. Silti emme osaa puhua vanhusten hoidosta, vammaisuudesta, mielenterveydestä ja henkisestä hyvinvoinnista ilman normeja. Henkistä hyvinvointiamme ohjaavat tehokkuus, priorisointi ja taloudellisuus.
Suljetut ja pimeät alueet muodostavat hyvinvointi-Suomessa suuren sektorin, jonka sisältöön julkisesti harvoin puututaan. Turun vanhuuspsykiatrian osaston pahoinpitelyt, eristykset ja nöyryytykset vuosina 2009-2014 avasivat kuitenkin padon. Oikeustapausten käsittely on vielä kesken, mutta ongelmat kyllä jo tiedostetaan.
Heikommassa asemassa ovat eniten huolenpitoa tarvitsevat. Kuka sote-ratkaisussa kantaa huolen heistä? Kauhulla ajattelen, mitä tapahtuu psykiatrisilla osastoilla ja vanhusten kodeissa, jollei selkeitä kriteereitä määritellä näiden ryhmien hoidosta, kun uudistus toteutetaan vuonna 2019.
Laitokset on suunniteltu minimoimaan huolenpitoon menevät ”resurssit” siten, että hoivan voidaan sanoa jotenkin toimivan. Silti hoivan järjestämisen ongelmat on helppo sulkea mielestä periaatteella: poissa silmistä poissa mielistä. Ihminen kutistetaan näkymättömäksi.
Ihmiset kyllä pidetään laitoksissa elossa säällisen ajan, mutta jätetään heitteille sosiaalisesti ja psyykkisesti. Vanhusten Ihmisarvoa loukataan, koska keskustelua psyykkisestä hyvinvoinnista ja sosiaalisista tarpeista ei ole edes aloitettu. Keskustelu hoivalaitoksista muistuttaa keskustelua tuotantoeläimistä. Puhutaan kyllä hygieniasta, ravitsemuksesta ja vaipoista, mutta ei ihmisen elämän tärkeimmistä arvoista läsnäolon ja turvan tarpeesta. Kotihoitajat ovat uskomattoman kallisarvoisia yksilöitä yhteiskunnasamme!
Juhani Melanen