Olemme Suomessa ajautuneet tilanteeseen, jossa tavalliset ihmiset eivät saa enää oikeutta siksi, että vääriä päätöksiä tehneet virkamiehet saavat jatkaa toimintaansa ilman sanktioita. Esimerkkejä kykenee hakemaan jokainen vähänkin ajatteleva täysijärkinen suomalainen. Mitä mieltä olette seuraavista päätöksistä: Auerin lasten oikeuskelpoisuus, Orimattilan uhrille määrätyt oikeudenkäyntikorvaukset, miljoonien suomalaisten veronmaksajien maksamat oikeudenkäyntikulut Afrikan maiden tuloksettomista oikeudenkäynneistä 20 vuotta sen jälkeen, kun ihmisoikeusrikokset ovat tapahtuneet (näytön vaikeus), yli 10 vuotta kestäneet oikeudenkäynnit, joissa osalliset ovat riippuneet löysässä hirressä päätöstä odottelemassa, ahneiden pankkikriisissä rikastuneiden asianajajien täysin käsittämättömät oikeuskorvaukset (jatkuvat), tavallisten suomalaisten mahdottomuus käydä oikeutta kohtuullisin hinnoin riita-asioissa silloin, kun vastapuolena on joku instituutio, pankki tai vakuutuslaitos… Uskomattominta on FIVAN toiminta, jossa se pitkitti rikosilmoitusta, että Nordean ja Danske Bankin 300 miljardin rahanpesusyytteet vanhenivat. Tätä luetteloa voisi jatkaa, mutta silloin kolumniini ei mahtuisi enää mitään muuta.
Me olemme nyt Suomessa tilanteessa, jossa tavallisen yksilön sananvapaus, omaisuudensuoja, ihmisoikeudet ja oikeudenmukainen oikeudenkäynti ovat olleet jo kauan tyypillistä itäeurooppalaista ja toveri Putinin Venäjän tasoa. Miksi vaaliteemoiksi ei mikään puolue ole ottanut oikeusvaltio-Suomen saneerausta. Kukaan ei tosissaan ole uskaltanut lähteä puolustamaan Manu Koiviston oikeusmurhia, joissa kymmenentuhatta yrittäjää menetti omaisuutensa ja tuhannet tekivät itsemurhia siksi, että instituutiot säilytettiin ja maksumiehiksi pistettiin aivan tavallisia yrittäjiä siksi, että he ja Suomen pankki puolusti vahvaa markkaa ja hylkäsi sitten valuuttalainoja ottaneet yrittäjät kuin lainsuojattomat oman onnensa nojaan.
Maamme poliitikot huutavat suurella äänellä Unkarin oikeusvaltion perään, mutta unohtavat, että meiltä puuttuvat niin perustuslakituomioistuin kuin sen, että meilläkin presidentti nimittää maan korkeimmat tuomarit. Missä meillä ovat taloustieteilijät, jotka uskaltaisivat viimein nostaa nämä asiat keskusteluun ja arvioida tieteellisesti Koiviston konklaavin ihmisoikeusrikokset – SSP-sopimuksen ja muut salatut sopimukset. Tässä olisi monille väitöskirjatutkijoille työsarkaa runsaasti. Vaikka asiakirjat olisivatkin salattuja 50 vuotta, niin tieteellistä tutkimusta voidaan silti tehdä nykyistenkin dokumenttien pohjalta.
Suomen hyvinvointivaltioperiaatteet rapisevat koko ajan, sillä media ei jostain syystä ole uskaltanut kyseenalaistaa Suomessa tavallisen kansalaisen huolia olemattomasta oikeusturvastaan. Suomessa varallisuus näyttelee yhä enemmän tuomioistuinratkaisuissa. Köyhät ja rikolliset saavat Suomessa ilmaisen oikeudenkäynnin, mutta keskiluokan ei kannata lähteä käräjöimään pikkuasioista ilman oikeusturvavakuutusta. Niissäkin korvaussummat harvoin kattavat kaikkia oikeuden kokonaiskulut. Oikeusvaltioperiaatteet voi jokainen lukaista netistä ja todeta, että Suomi on putoamassa auttamattomasti kyydistä. Oikeusvaltiomme toimii kansainvälisen mittapuun mukaan hyvin lasten, turvapaikkahakijoiden ja seksuaalivähemmistöjen suhteen, mutta ei ns. tavallisen kansan suhteen.
Hyvä esimerkki tulee nyt oikeudenkäynnistä kesänaapuristamme. Naapurimme kävi olemattomasta rajakiistasta oikeutta kuusi vuotta maanomistajan kanssa. Hän voitti riitansa, mutta molemmat menettivät yhteisvastuullisesti rahaa tässä pelissä oikeudenkäyntimenoina 140000 euroa siksi, että molemmat luottivat asianajajiinsa, jotka vedättivät molempia osapuolia useiden vuosien ajan pitkittäen oikeudenkäynnin kaarta tahallaan. Pyrhoksen voitto on tyypillistä oikeudenkäyntiä ja osoittaa, että sovittelu ilman ahneita tuomareita olisi tässä tapauksessa todella kannattanut.
Suomessa oikeudenkäyntejä peruutetaan koko ajan. Esimerkiksi Helsingin käräjäoikeudessa peruttiin viime vuonna yli 450 oikeudenkäyntiä, koska osapuolet eivät ehtineet tulla paikalle. Syyt ovat moninaisia, milloin tulkkia ei saada paikalle, milloin haastetta ei ole kyetty toimittamaan perille tai siksi, että rikostutkinta ei ole valmistunut ajoissa ja syyte on tästä syystä jo vanhentunut. Näillä syillä oikeuslaitoksen kustannukset karkaavat tavallisen ihmisen ulottumattomiin. Eri oikeusasteissa päätökset muuttuvat täysin päinvastaisiksi; eniten vanhoissa omakotitaloissa. Viime vuonna yli 8000 pääkäsittelyä on jouduttu perumaan maassamme. Näin ei voi jatkua oikeusvaltiossa. Oikeuslaitoksemme tarvitsee kokonaisvaltaisen uudistamisen, jolle on kyettävä varaamaan valtion budjetista riittävästi varoja. Henkilökuntaresursseja ja tutkijoiden määrää on lisättävä ja huolehdittava, että suomalainen saa päätöksen oikeusasiassaan vuodessa eikä nykykäytännön mukaan 10 vuodessa.
Juhani Melanen
Yleisnillittäjä Melanen heittää kritiikkivaippansa komeasti kaiken kattavana koko oikeuslaitoksemme päälle ja antaa ymmärtää, että juuri mikään ei ole kunnossa. Viitaten jopa Unkarin ja Venäjän oikeuslaitoksiin! Hän rinnastaa ikävällä tavalla köyhät ja rikolliset ja antaa ymmärtää, että maahanmuuttajatkin saavat parempaa kohtelua oikeuslaitoksessa. Suorastaan surkuhupaisa on viittaus naapurin ”rajariitaoikeudenkäyntiin”. On jotenkin suomalaiseen peräkammarimentaliteettiin sopivaa, että 10 cm: n virhe aidantolpan sijainnissa aiheuttaa kiusaamis- ja oikeudenkäyntikierteen, joka tulee kalliiksi (ihan oikein huomioiden riidan aihe) ja vie resursseja paljon tärkeämmiltä jutuilta. Kolumnin persuvuodatuksen ainoa asia, mihin voi yhtyä, on se, että oikeudenkäyntikulut ovat karanneet pieni- ja keskituloisen ulottumattomiin. Toivottavasti mahdollisilla pakinan lukijoilla on medianlukutaitoa…
YLEn suorassa radiolähetyksessä presidentti Tarja Halonen sanoi minulle, että Suomessa ei tarvita perustuslakituomioistuinta, koska meillä on (poliittinen) perustuslakivaliokunta. Lisäsi vielä, että ei näitä ole muissakaan demokratioissa! Yritin siihen sanoa, että vain eurooopalaisissa kuningaskunnussa ei ole. Lätkäisi luurin korvaan!