Alun perin Luddiitit olivat käsityöläisiä 1700-luvun Englannissa, jotka rikkoivat mekaanisia ja höyryllä käyviä työkoneita, koska pelkäsivät työpaikkojensa puolesta. Nyt aion perustaa ”uusluddiitit-nimisen puolueen, joka voimakkaasti ryhtyy rikkomaan työpisteiden tietokoneita,
koska työntekijöiden suurin aikaa menee erilaisiin raporttien laatimiseen, kehittämiseen, hallinnon parantamiseen, tilastointiin, oppimisympäristöjen analysoimiseen ja erilaisten liiketoimintojen kehittämisen kehittämiseen.
Olemme oravanpyörässä, johon osallistuu jopa ikioma työterveydenlaitoksemme, sillä se määrittelee kehittämisen osuvasti: työyhteisön kehittäminen
on sovittujen kehittämistoimenpiteiden tekemistä yhdessä. Suomeksi lyhyemmin sanottuna: kehittäminen on kehittämistoimenpiteiden tekemistä. Voihan perkele! Mitään muuta siltä ei siis vaadita.
Mihin helvettiin ovat työpaikoilta hävinneet sihteerit, vahtimestarit, juoksupojat, kerrossiivoojat? Ennen nämä hoitivat työpisteissä sellaisia asioita, jotta muut saivat keskittyä siihen, mitä parhaiten osasivat eli omaan perustyöntekoonsa. Nyt lääkäriltä menee suurin aika siihen, kun hän etsii
tietoja potilastaan ja raportoi siitä jonnekin siistissä huoneessa istuvalle esimiehelleen, joka tilastoi tapahtuman johonkin, jota kukaan ei tarvitse, mutta jonka voi tarvittaessa kaivaa esille, jotta kyettäisiin esittämään numeroiden valossa, kuinka tehokkaita on oltu.
Siirtyessämme automaattiseen tietojenkäsittelyyn menetimme terveen järjen. Muistan ajan hyvin, kun ensimmäinen Mikro-Mikko tuli taloon. Sen ympärille kerääntyi uskonnollisen hurmion saanut tietotekniikka palvovien joukko ja pömpeliä ihasteltiin kuin uudesti syntynyttä Jeesusta. Sihteeri
alkoi lähetellä sillä muistioita, jotka tulostettiin ja pantiin siististi mappi Ö:hön. Kukaan ei silloin ajatellut, että koneet olivat kalliita, niitä oli joka vuosi uusittava ja mikä uskomattominta, niitä ylläpitämään tarvittiin kokonainen uusi uljas yläluokka ja asiantuntijayksikkö sekä tietysti joukko
innovatiivisia konsultteja.
Halvat työntekijät saivat siirtyä IT-armeijan tieltä. Konsultit keksivät jatkuvan raportoinnin, mikä todella oli nokkela tapa työllistää itse itsensä. Mitä enemmän tekniikassa on älyä, sitä vähemmän sitä on arjessa. Koska mikä tahansa asia voidaan dokumentoida, kirjata järjestelmään ja hallinnoida
päätteeltä. Johtaja ei luota alaisiinsa, vaan järjestelmään. Loputon raporttikierre ajaa työntekijän ennen aikaiseksi mielenterveyspalveluiden käyttäjäksi ja pois oravanpyörästä.
Siis liittykää Juhani Melasen ”Uusluddiitit” puolueeseen välittömästi, jotta voisimme yhdessä palauttaa terveen järjen työelämään. MOT
Juhani Melanen