Päätin kuukauden mittaisen teologiharjoitteluni Lahdessa hieman haikeana, sillä kuukaudessa ehdin tutustua moniin uusiin ja mukaviin ihmisiin, opin tuntemaan uuden kaupungin ja opin paljon seurakuntatyöstä ja Jumalastakin. Toisaalta harjoittelun päättyminen muistutti siitä, ettei tulevaisuus ole minulle lainkaan selvillä. Opiskelut jatkuvat vielä hetken ja sitten työpaikka voi viedä minne päin kotimaata tahansa, ehkä ulkomaillekin. Lähitulevaisuudessakin on paljon sellaisia asioita, joita en voi suunnitella etukäteen.
Luulen, ettei epävarma tulevaisuus ole nyt, vuonna 2013, mikään tavaton ilmiö. Epävarmuutta on hirvittämän monen asian ympärillä; päällimmäisenä lienee huoli työstä ja toimeentulosta, mutta myös koko maapalloa koskettavista asioista, kuten ilmastonmuutoksesta ja turvattomuudesta eri puolilla maailmaa.
Minua kuitenkin huojensi se, miten järkevästi nuoret seurakuntalaiset suhtautuivat tulevaisuuteen, kun pohdimme sitä sekä alkaneen vuoden, että pitemmän aikavälin näkökulmasta. Nuoret kyllä tiedostivat tulevaisuuden haasteet ja epävarmat asiat, mutta heille tulevaisuus oli ennen kaikkea jotakin, jota odotetaan pää pystyssä, innokkaasti. Erityisen paljon minua lämmitti se, miten nuoret näkivät tulevaisuuden ja Jumalan liittyvän yhteen. Oli lohdullista kuulla nuorten suusta ajatus siitä, kuinka Jumala kulkee vierellä läpi elämän, niin helpot kuin vaikeat ajat. Jumalan ja tulevaisuuden linkittäminen tiiviisti toisiinsa oli nuorten mielestä turvallisuutta lisäävä tekijä. Niin on minunkin mielestäni. Epävarmuuden ja jatkuvat muutoksen keskellä rauhoittaa tieto siitä, että elämässä on myös jotakin pysyvää. Jotakin joka ei sorru, murru tai taivu paineen alla.
Raamatussa on paljon kohtia, jotka antavat toivoa, kun tulevaisuus näyttää tavalla tai toisella pimeältä (suosittelen esimerkiksi Joh. 8:12 ja Joh. 10:27-28). Huomaan kuitenkin itse palaavani tulevaisuuspohdintojeni yhteydessä aina tiettyyn kohtaan:
” Minulla on omat suunnitelmani teitä varten, sanoo Herra. Minun ajatukseni ovat rauhan eivätkä tuhon ajatuksia: minä annan teille tulevaisuuden ja toivon.” Jer.29:11
Tästä lupauksesta kiittäen voin päättää kuukauden mittaisen lahtelaisuuteni hieman vähemmän haikeana, ja todeta Peppi Pitkätossua lainaten, että joskus on mentävä pois, jotta voi myöhemmin tulla takaisin.
Siunattua alkanutta vuotta ja toiveikasta lähitulevaisuutta toivottelee
Tii Syrjänen
Teologian ylioppilas ja Launeen srk:n ex-harjoittelija